Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Anneli. Niin kauvan kun puu kallistelee kasvukauden aikaan, se mutkiintuu. Kun uusi vuosikasvu on puutunut, on mutka ”lukittu”.
Kun ajattelee pidempiä puita, jotka ”hemppuvat” tuulessa niin, että juuristo kohoilee, niin kai se on selvää, ettäjuurten alle menee maata – jopa pieniä kiviä. Juuristo ei palaa enää täsmälleen alkuperäiseen asentoonsa, eli runko jää kallelleen = Lenkoutuu. Jos puu muutaman vuoden päästä hemppuu toiseen suuntaan, tulee uusi mutka = ässä on syntynyt.
Routivassa maassa tapahtuu myös puiden kallistelua.
Taitaa DA-Trollilla olla vielä alkuperäinen ketjukin käytössä, ”Ei ole tarvinnut uusia”.
Tulppaa ei ole irroittanut kertaakaan, ilmanfdatinta ei puhdistanut kertaakaan, mutta ”kytkin alkaa olla loppu”? Vetoratasta ei ole koskaan vaihtanut?
Metsurikoulutuksessa pojat vaihtelivat jousia Tilheihin katkenneiden tilalle tuosta vain! ”Ei temppu ole mikään – kun sen osaa”.
Kytkimen nelalaakeria ei yleensä tarvitse vaihtaa, jos sitä sadan bansalitran välein rasvaa.
Tukin sahauskelpoisuutta on arvioitu apteerauskoulutuksen yhteydessä hartaasti.
Koivutukissa suoruus riittää, jos tukki jossain asennossa on niin suora, että terät pysyvät puun sisässä koko pituudella. Koivussa kun ei ole lylyä ja sahatavara menee lähes aina lyhyiksi palasiksi jalostuksessa.
Havutukissa kriteerinä suoruudelle on, että latvaläpimitan mukainen sahaustulos saadaan koo tukin matkalta. Nykyisin on mahdollista, että tukkia syötetään teriin ytimen (keskikohdan ) mukaan = yksi terä menee keskeltä, jolloin ydin halkeaa. Tällaiset saheet paistetaan lämminilmakuivaamossa suoriksi, lylyä niissä on silti.
Levottomia tukkeja ei voida sahata ydin halki, tulisi kiharaa sahatavaraa. Mutta tuo ”Käyräsahaus”-kin, onnistuu vain kapeateräisissä sahalaitteissa = vannesaha, tai kehäsaha.
Kaikenkaikkiaan, paksuturpeisella suolla, jossa on jopa tarkoituksella ojat vain muutam kymmenen sentin syvyisiä, ei laadukasta sahatukkia kasva. Ainakaan minä en ostaisi niitä sahattavaksi,jos talouteni riippuisi sahatavaran laadusta. Ja kyse siis on havupuutukeista, ei koivusta.
Männyn paalujuurta ei esiinny läheskään kaikissa männyissä edes hiekkakankailla, joissa maaperä on kauttaaltaan samanlaista. Jos sattuu hieman kovempi myrskyvaurio, jossa männikköä kaatuu juurakon kanssa, niin yllättävän paljon on paaluttomia juurakoita, ehkä pystyyn jääneillä on paalujuuri.
Käsitykseni mukaan männynkään juuret eivät tunkeudu pohjaveden alueelle, eli ojittamattomalla turvemaalla paalut jäävät suunnilleen syntymättä, mutta esim mallissa ”Turvesuo”, jossa on pahimmillaan parimetriset ojat, yltää männyn paalut lähelle samaa.
Periaatteessa maan kuohkeus on merkittävä tuossa paalutuksessa.
Pystykorvat ja Visakallo. Sanoin KUNNON tukkia. Ei se, että te olette myyneet Firmalle järeää puuta tukkina, tarkoita sitä, että olette myyneet Kunnon tukkia.
Joskus oltiin maatalouoppilaitoksen hakkuutyömaalla. Istutusmännikkö OMT. Järeys luokkaa kahden tukin puustoa. Laatu kuitupuuta. Maatalousmiehet olivat tekemässä kaikesta tukkia, kun vain koko riitti. Liian isot oksat olivat lähes joka puussa, lisäksi melkoisia kempuroita. Eipä juuri tehty tukkia.
Kuusi pysyy paremmin pystysuorassa pehmeällä pohjalla kuin mänty. Siinä paalujuuri jää melkolailla mitättämälle teholle, kun puu huojuu. Kerta kallistuminen riittää, sen jälkeen puu alkaa korjaamaan ja korjaa yli, tulee ässän muotoinen runko. Jokainen, pienikin muutos edellyttää lylyn (=työntävän) -puun syntymistä vuoden tai useamman aikana, latva kuitenkin täysin ylöspäin.
Ne, jotka tukkien päälle jotain ymmärtävät (täällä ei montaa sellaista ole)- käsittävät, että ”Levoton tukki” kuuluisi kuitupinoon. Suurin osa ei ymmärrä, millainen on levoton tukki.
Menkää suolle, katsokaa vaikkapa siemensyntyinen mänty, pituus metri-puolitoista. Suora kuin kynttilä. Nypätkää se ylös maasta. Mikäs perhanan solmu siellä maanpinnan tasolla on? Puu on jo ihan pienenä kaatunut, mutta ponnistanut pystyyn. Sen seurauksena runko ei olekaan enää juurakon päällä, vaan sivussa. Kun rungon paino lisääntyy ja esim talvella tykky nostaa painoa selvästi, kallistuu puu ja alkaa oikaisemaan latvaa pystysuoraan. Lenkoa tulee.
Kuivaamossa halvatun tiiviissä nipussa – rimoilla paistetaan puu suoraksi, mutta kun paistettujen lautojen nippu avataan rakennuspaikalla, kiemurtelevat laudat mikä minnekin. Se on tuo tasapainikosteus, joka kastelee rakennustyämaalla ”liian” kuivan puutavaran – Ja tulee propellia.
DA-Kehveli:”Meilläpäin tahtoo jäädä turvemaan puut pääosin kuiduiksi. Ei innostusta kalliiseen lannoitukseen.”
Hyvälläkään turvesuolla ei kunnollista tukkipuuta paljoakaan tule. Olen ollut töissä talossa, jossa pääsin sahaamaan monenlaisia tukkipölkkyjä. Kyllä niin oli, että käytännössä päällepäin täysin laatuvaatimukset täyttävät tukit olivat sisältä jotain muuta. Kun normaalisti tukista sahataan neljä pintalautaa + sydäntavara, niin näistä tukeista tulleet pintalaudat olivat nimenomaa lapevääriä/mutkaisia. Sydäntavara oli sitten lisäksi sivuväärää, eli ne jopa oksattomat ja kolmelta sivulta oksattomat sydäntavarat täytyi pistää syrjään – Eivät kelvanneet edes rakennustavaraksi.
Tosin, kun on Sopivan kokoiseksi sahattua soiroa, esim 50×150 – ja se on sivuväärää, saa sillä betonilaatan päälle oikein hyvän koolauksen puulattialle, kun ensin pannaan soiro päistään oikeaan korkeuteen lenko alaspäin ja sitten kiilataan se soiro suoraksi. Saadaan lattia, joka ei ikinä narise!
Kaikille Reserviläisille on tehtävä mietitty ja kertausharjoituksissa on juuri niihin tehtäviin annettu ”päivitystä”. Siellä on kirjoissa ja kansissa kaikki – jopa ”Ruununraakit” ja heille paikkansa.
Miinanpolkijatkin on valittu – he eivät tarvitse asetta, eikä välttämättä edes ehjiä kenkiä.
Kuljetuskalustokin on valittu ja otetaan haltuun heti, kun tilanne vaatii. DA-Trollit on ensimmäisenä korjattu talteen kellarivarastoihin, heidän ei tarvitse olla huolissaan pommitusten suhteen, teräsbetoni kyllä kestää, mutta voi olla, että muuten pääsee ”ilmat pihalle”.
