Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ydinasekielto kautta maailman pitää saada aikaan – ja sen aukoton valvonta.
Valvonta lienee nykyään helpompi järjestää kuin taannoin. mutta sen tekijänä pitäisi olla maailmankattava järjestö, isompi kuin nykyinen YK.
Toki AY-liike voi ja saa sijoittaa varallisuuttaan siten, kuin parhaaksi näkee. Pörssipeliinkin, jos löytyy siihen haluja ja kykyjä.
Moraalin mukaanotto lienee lähinnä tarpeen siinä, ettei pahemmin kavalleta varoja.
Esim eläkekassat ovat suuria sijoittajia, joiden toimintaa ei kai ole kukaan paheksunut.
Kalle Kehveli: ”Nato ja EU ovat laajentuneet vastoin sopimuksia.”
Millä sopimuksella on esim NATOn laajentumisen rajoittamisesta on sovittu? EU:n laajentumisestakaan ei ole mitään rajoitussopimuksia – tietääkseni. Molemmilla on omat sääntönsä, mutta niihin ei ole mitään sanomista ulkopuolisilla.
Jopa Venäjä voisi periaatteessa liittyä NATO:on, mutta silloin NATO:n olemassaolo ainakin Euroopassa olisi käsittääkseni tarpeeton. Tosin Venäjän kanssa ei pitäisi liittoutua kenenkään, eikä mihinkään kimppaan.
Ukrainan kohdalla pitäisi maa rauhoittaa ja sitten kansa itse saisi päättää, haluaisko porukka liittyä johonkin – vaikka Venäjään. Belaruksessa on ensin vaihdettava Presidentti ja tehtävä samoin.
Puuki:”Jos sahuuttaa kenttäsahalla parruja/lankkuja ,niin lautoja tulee siinä sivussa aina jonkin verran. Tuskin kannattaisi sahuutta vain järeitä saheita ja jättää paksut pinnat sahaamatta , ellei sitten tee niitä polttopuuksi.”
Periaatteessa kaikkiin, jotka on pöydälle nostettu, kannattaa tehdä särmät, jos saa.
Parhaita sahaustilejä on tehty järeistä kuusikeloista, jotka kirjanpainajat ovat tappaneet. Toki niistä saa hyvän palkan myös klapeina. Kun tukki on lähes kuoreton, niin siitä näkee hyvin halkeamat ja voi pyöräyttää pölkyn asentoon, jossa halkeaman voi eleiminoida hyvin. Pystykuiva kuusi on siitä somaa, että yleensä siinä väriviat ovat vähäisiä, siitä saa esin Rossilattiaan kannatinpalkit kätevästi ja ne on keveitä käsitellä. Ne ovat jo valmiiksi kuivia, senkun asentaa paikoilleen .
Jeessi:”Kaupan katteen liian kova rosvous vaikuttaa kyllä tuotttajalle maksettavaan korvaukseen. Siitä ei yksinkertaisesti jää alkutuottajalle kun kauppa pitää lihavasta katteestaan kiinni.”
Taas olet ymmärtänyt kaiken aivan väärin. (Mutta ymmärtännä kuitennii`!)
Kaupan kate ei vaikuta vähääkään tuottajalle maksettavaan hintaan. SE vaikutta kuluttajan maksamaan hintaan.
Ei kai tuollainen ”Repuusi” ole ollut missään kaupanalan työpaikassa se ”penaalin terävin kynä”, vaikka on yhteiskunnan varoja tuhlannutkin viemällä yhden opetuspaikan paremmalla älyllä varustetulta nuorelta kyvyltä.
En sekaantunut tuon lisenssin hankintahintaan enkä itse luokitteluunkaan. Meillä oli vierailevana tähtenä Raimo Hotti, joka on toiminut Sahayrittäjien piirissä iät ja ajat koulutushommissa, samalla on oma saha ja höylä pyörinyt kotipaikalla.
Jotenkin jäi takaraivoon ajatus, että se lisenssi ei enää koulutuksen jälkeen ollut kovin kallis. Siitä kurssista piti kyllä maksaa satanen / pari, mutta se oli kyllä varsin tyhjentävä, että sen jälkeen kyllä piti kaikkien olla jo päteviä lajittelijoita.
Me oltiin sahalaitoksessa luokittelemassa valmista sahatavaraa nipputolkulla.
Muistaakseni kaikki eivät ostaneet leimasinta, mutta heillä oli meininki, että sahaavat sen minkä kerkiävät ja myyvät sahatuottoisena kaverille (jobbarille), jolla on mahdollisuus luokitella, tasata ja leimata. (Käytännössä tämä kaveri tekee paremman tilin kuin sahaaja)
Kyllä ne, jotka jättäytyivät lujuusluokittelun takia pois koko alalta, nostivat sen MUSTA PEKKA kortin.
Jos on siirrettävä kenttäsirkkeli, ja se tulee ”tontille” sahaamaan, niin sahurin laskun saa kotitalousvähennyksiin, eli se on käytännössä ilmainen.
Jos tarvitaan runkorakenteeseen lujuusluokiteltua sahatavaraa, sekin onnistuu monen sahurin kohdalla, koska olemme järjestäneet valveutuneille sahureille lajittelukursseja, joilla tentin läpäisseet kurssilaiset ovat saaneet pätevyyden lajitella ja samalla leimausoikeuden, joilla eväillä tuo puute tulee korjattua.
Nykyaikaisilla sahoilla voidaan helposti sahata myös poikkeuksellisen pitkiä tukkeja – jopa pylväitä, joista voidaan sahata esim mittavia alapaarteita ja muita poikkeavia saheita.
Kaiken A ja O on kuitenkin, että tukit katkotaan tarpeellisiin pituuksiin.
Kannattaa muistaa, että kaikissa kohdissa pieni vajaasärmäisyys ei haittaa. Tärkeä havainto on, että ihan oikeasta raakkitukista ei saa runkovärkkiä, jonka voisi leimata lujuuslukittelussa. Siksi järkevä rakentaja sahuuttaa itselleen parhaat tyvitukit vaativimpiin kohteisiin.
Jos johonkin halliin tarvittaisiin paljon liimapalkkeja, joiden pituus olisi sahalla mahdollista hoidella, niin JOS aihiot saadaan tontille, ei tarvitse sahuria kiirehtää, vaan rauhallisellakin tahdilla tulee tiliä, kunhan laitteet on kunnossa.
Sahasin järeistä kuusitukeista palkkeja, ja laskettu tulo oli : Yhden tukin sahaamisella / pv. oli säästö niin suuri, että puoli tukkia riitti kaikkiin kustannuksiin ml minun palkkakulut /pv.
