Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo:”Jalostushyödyt nostavat kuusikon tuoton aivan toisiin lukemiin, mutta jo pelkästään hoitotöiden ja harvennusten oikea ajoitus tuo aivan kelvollista tulosta. Mitäs sanotte: Ojitettu turvekorpi, puuston ikä 58 vuotta. Tehty päätehakkuu. 21 000 eur/ha alv 0%”
Hyvä taloudellinen tulos, Mutta: Kun siinä oli päätehakkuussa näköjään n. 400 kiintoa, niin paljonko olet siitä pieksänyt kasvatushakkuissa (niinä kolmena harvennuskertana?)
Ehkä sen reilun 200 kiintoa, taikka luulen, että enemmän.
Umpin pitää nyt lyödä kioski kiinni ja lähteä maahan, jossa ei ole toimivaa AY-liikettä.
Pannaan Metsähallituksen teollisuus-niminen yhtiö pystyyn, johon puuntuottajatkin voivat lähteä osakkaiksi. Se voi ostaa Umpin tehtaat – ja metsät, rakentaa viisi sellutehdasta – ja Suomen talous pelastuu!
Meidän pitää alkaa viemään tukkia Viroon. Täältä löytyy kyllä parempilaatuista mäntyä myytäväksi niin paljon, että Vironkin puumarkkinat menevät sekaisin. Paluukuljetuksina voimme tuoda sieltä elementtipuutaloja. On uskomatonta, että he tekevät kalliista puusta halpoja tuotteita. Tuossa meidän ”naapurissa” on kauppa, jossa on myynnissä Virossa tehtyjä mökkejä ja liitereitä kymmeniä eri malleja – ja edullisesti.
Kun on sanonta, että ahneella on paskanen loppu, niin kyllä se paljastuu ihan liian monen eläkkeelle päässeen kohdalla siinä, että vaikka eläke on riittävä, niin häärätään ”Bisneksissä”, ja pelataan osakekaupoissa jne. Mutta minkä helvetin takia? Kääriliinoissa ei ole taskuja, eikä kuolinvuoteella ole iloa hyvistä tienuista, ellei ole täysin hullu.
Ymmärrän jopa niitä eläkeläisiä, jotka työntävät eläkerahojaan hedelmäpeleihin jne, vaikka koko ajan vain häviävät. He eivät tavoittele suuria rahoja, vaan ajankulua / viihdykettä.
Minun harrastukseni on lumityöt, mutta 99,9 prosenttisesti traktorilla, jota saatan rassailla silloin tällöin tunnin/pari. Otan reen näin talvella perään ja ajelen metsään, sahailen max tankillisen, vipuan pöllit rekeen ja ajelen ”rantteelle”. Jos siltä tuntuu, lopetan ja tulen palstalle vinoilemaan Jeessille, katselen jonkun elokuvan, pistä saunan kuumaksi jne.
Jos on ansaitulla eläkkeellä, niin ei kai sitä pidä työnteolla pilata, ellei ole pakko. Helposti löytää vaikka ihan uusia, oikein kivoja harrastuksia, joissa ei tarvitse yrittää saada tuloja, mutta joista voi saada aivan jotain muuta. Yksi sellainen on mielestäni vaikkapa kalastus, taikka voisi olla esim pyöräily läskirenkaisella maastopyörällä hyvin varustein, polkaista vaikka kolmenkymmenen kilometrin päähän kahvilaan päiväkahville ja takaisin.
Duunareiden porukkaan on ujuttautunut Maalaistalojen aikamiespoikia, joilla on anteeksi vaan – Porvarilliset luulot itsestään. He eivät liity ammattiliittoon, korkeintaan Loimaan kassaan, kannattavat jopa Kokoomusta? ovat hanakasti lakonalaisissa töissä ymmärtämättä sitä, että he samalla paskovat jopa omaan taikinatiinuunsa.
Kyllä yhtenäinen porukka saa ajettua omia etujaan vaikka lakon avulla. Jos joku yritys ei pysty mukautumaan lieviin korotuksiin, niin se saa mennä. Uusi kyllä täyttää tyhjiön, joka firmalta jää.
Kaikkein epäluotettavimpia ovat ns ”Herranpaskaan astuneet” apumiehet , aputyönjohtajat ym, jotka LUULEVAT edustavansa työnantajaa työsuhde – ja palkka-asioissa.
Luokkatietoinen pitäisi olla – AINA!
Puuki. Vähä (paljon) -myöhemmin tuli meilläpäin kauppoihinasti ns ”Kurejokinen”, joka on itseasiassa puolentoista käden vesuri, oikein mahakas ja ja ohut terä. Sillä oli ilo iskeä sen vanhan kahdenkäden suorateräisen vesurin jälkeen.
Mutta vaikka oli hyvät työrukkaset, niin kädet rakoille asti silläkin paasattiin.
HVA 165 tuntui todella mullistavalta vehkeeltä, en alkanut silloin Raivaamaan, saivat selkävikaiset – työkyvyttömyyteen jo sortuvat metsurit alkaa siihen hommaan ja ihme juttu, kun he oppivat tekniikan, he pärjäsivät hyvin.
metsänmies. Jos vaikka RS:n käyttö onkin jäänyt muutamaan sataan hehtaariin, niin myönnän, että taimikonhoitooni on kohdistunut vastenmielisyys, joka juontaa alkunsa vesurityöstä, jota jouduin isän kanssa tekemään ollessani vielä varsin nuori. Kesähelteellä paukuttaa kahdenkäden vesurilla hieskoivuryppäitä männyntaimikon seasta, kun terä ei läheskään aina osunut juuri siihen tasapainoittavaan kohtaan siinä pullukassa terässä, vaan täräytti käsille. Jatkuvasti kalahteli vesuri maahan ja kivillekin lähes päivittäin. Iltasella jouduin vääntämään tahkoa kohtalaisen pitkään. Ei yhtään lohduttanut se, että oltiin omassa metsässä.
Raivurin kanssa aloitin Evolla, Kaaz oli ”oikea raivuri, Raket ja Partner M-sahan lisävarusteita, valjaat mitä sattui ja tärinä aivan hirveä. (Pari päivää)
Sitten pääsin oikein Moottorisahan kanssa kuitupuuta hakkaamaan ja tunsin sen homman olevan oikein minulle sopivaa. Eka oma saha oli Homelite 123, joka oli käytännössä ensimmäinen kevytsaha, jossa oli kovat tehot.
Silti pärjäsin esim Raivaussahan käyttökilpailussa oikein hyvin lähes kylmiltään, kun opettajien kisajoukkueessa jouduimme Virossa yllättäen siihen.
Erilaisiin ammattisahoihin olen tutustunut Opettajaurani aikana . Nuo mainitut Tilhi ja Husku edellyttävät kumpikin erilaisen sahaustekniikann nimenomaa kaasunkäyttö on ratkaiseva – myös voimansiirron kestävyyden suhteen. Kuitenkin olen päässyt saman suuruisiin kulutuslukemiin kuin arto, eli pari tuntia tankillisella, tosin minulla siihen aikaan mahtuu myös teroitus, jonka olen aina tehnyt jokaiselle tankkaukselle (Tarvittaessa aina heti). arto valehtelee teroittavansa vain Sunnuntaina. Minä osaan teroittaa niin nopeasti, että sitä nopeammin ei kukaan vaihda toista terää sahaan, eli aikaa siinä ei tuhraannu.
Jeessin soperrus on taas mitä sattuu. Tilhi muka pudottaa ryypyn itekseen pois! Sehän taitaa olla valhe. Jos ryyppy putoaa hankeen, niin siinähän menee koko päivä sitä etsiessä. Jos taas on kyse siitä, että ryyppy toimii niinkuin oikeissakin R-sahoissan niin sehän lähtee pois päältä samalla kun puolikaasukin lähtee, eli kaasuliipaisimesta.
Jos vähänkään osaisi laskea, niin selviäisi jopa Jeessille, että nykyisillä raivaus-urakkataksoilla sahan kanssa on liikuttava ripeästi. monelle jo lyhyt laskutoimitus kertoo hehtaaritaksan kuultuaan, että päästäkseen riittävään ansiotasoon, on käsiteltävä joka päivä niin ja niin monta kymmentä aaria, joitakin perkausalueita jopa hehtaareita / pv.
