Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Puuki jaksaa edelleenkin jankuttaa siemensyntyisistä ja vesasyntyisistä koivuista. Kun katkera totuus on, että koivut menevät lähes kaikki kuituun, niin se pieni ruskea läikkä tyvessä ei merkitse mitään. Tukkikoivuissa varmaan ollaan jo pääsemässä jalostetuilla istutustaimilla aikaansaatuihin laatukoivikoihin.
Jos ajatellaan vinoauraa edessä vs. suurteholinko perässä, niin väitän linkohomman sujuvan paksun lumen tai kovan polanteen siivoamisessa helpommin. Vaikka minulla oli etupainoja yli viisisataa kiloa, niin välillä pyrki keulimaan, kun linko painoi yli 600 kg ja tosipaikassa siinä saattoi olla pari kuutiota kovaa lunta / jäätä.
Linko oli 2,6 metriä leveä, niin siipi on ulkona oikealla puolella pahimmillaan puoli metriä ja kun siellä on kovaa polannetta, saattaa trktori käännähtää nopeasti poikittain – oja odottaa ainakin etupyörää. Toki se nousee sieltä halposti, mutta kun muistetaan, että pyörät ovat ”sian selän” päällä, pitää olla valmiina polkaisemaan kytkintä ja jarrua joka hetki.
Yhdistelmä oli niin kova, että kun kevyttä pakkaslunta oli vain 15 cm, saattoi sillä ajaa tietä pitkin suurimmalla vaihteella kohtalaisilla kierroksilla. Vaikka linko oli lapiolinko, siinä oli peräseinä, joka esti läpivirtauksen.
Niin ja KYLLÄ. Minulla oli myös alueaura, joka oli vetokoukusta työntävä, mutta kun siinä ei ollut hydraylista kääntelymahdollisuutta, en sitä käyttänyt kuin silloin, kun sai pitkää baanaa ajella, eikä lunta ollut paljoa. Perälevyn kanssa pohjustin ensilumilla tiet.
Kun lietteen pinta on kesähelteellä samalla tasolla vedenpinnan kanssa, tulee sorsista ja lokeistakin jo jalkamiehiä.
Kyllä sellutehtaita tarvitaan, mutta ei liiallisella luonnon pilaamisella. Jeessillä lienee kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun puhe tulee luontoarvoista. Tai on selvempi puhua Mielipuolisuudesta, jossa ei ole mitään tolkkua.
Sellutehdaskin pitää voida – ja voidaankin rakentaa myös sellaisella tekniikalla, että se ei tuota likaista vettä ympäristöön pisaraakaan.
Noita tehdasratkaisuja, joissa on päästetty järveen kaikenmaailman sontaa jopa metrien kerroksia pohjaan, on aivan liikaa Suomessakin.
Jämsänjokilaakson puunjalostusteollisuus on tehnyt parhaansa pilatakseen Päijänteen, hyvänä apuna ollut Jyväskylän teollisuusyritykset.
Auran kanssa voi olla traktori kovilla metrisessä hangessa. Minulla oli suht riski traktori. Mitattu teho ulosotosta n. 160 heppaa. Kaikissa pyörissä neliselkäketjut. Nostolaitteissa Suurteholinko = Ns Lapiolinko. Kohtalaisen pienellä vaihteella ja koneessa varveja 1500 – 1600. Tuntui, että lingon pyörittäminen ei painanut mitään, lumi lähti kerralla niin, että sora tuli näkyviin.
En pidä sellaisen ”auraamista” hyvällä lingolla ja- traktorilla minkäänlaisena erikoishommana. Sensijaan tie, jossa on rämmitty nelivetotraktoreilla ja M-kelkoilla, on melko hankalaa, vaikka onkin kaikissa pyörissä piikkiketjut. Nimittäin oli sellainen tie, joka oli todella kapea ja kummallakin puolella syvät ojat, ei kärsinyt luiskahtaa polanteelta yhtään!
MNJOO. Vesakkomyrkyiksi niitä sanotti, eikä ne Havupuita tappanut, mutta kyllä viimeinen vuosikasvu meni mykkyrään, kun ruiskutettiin ennenkuin ”suvikas” ehti puutua.Glyfo ei kylläkään tapa kokemukseni mukaan havupuita, tosin olen kokeillut vain mäntyyn ja kuuseen.
Vesakontuhomyrkyt olivat kuitenkin jo silloin kevyttä kamaa verrattuna MH:n käyttämiin rotanmyrkkyihin, joita ruiskutettiin siemenviljelmien vartetaimien väleihin niin, että varmasti jokainen puu oli joka puolelta eristetty myrkkysoirolla. Myyrät kyllä jättivät alueet rauhaan, mutta oikein hyvänä marjavuotena muorit ravasivat keräämässä varoitustauluista huolimatta niitä monen ämpärin kanssa.
Sanoin heille aina, että alue on myrkytetty kovalla myrkyllä, mutta he vastasivat: ”Eihän me näitä syödä, me viemme nämä myyntiin”!
Ei viimeaikoina Sellufirman ole kannattanut kuitupuuta polttaa energiapulaansa, sellutehdas tuottaa enemmän energiaa kuin mitä se tarvitsee, mutta selluna puusta saa parhaan tuloksen.
Toki, jos puulaji on väärä, mutta sitä on tullut ostettua, niin se kannattaa myydä jopa energiana eteenpäin. Maailman sivu on tukkipuuta käytetty sellun ja paperin teossa, jos ja kun se on ollut kannattavaa, mutta nykyisillä puutavaran hintaeroilla, kuitupuu on luonnollisesti edullisempaa raaka-ainetta.
Mehiläisten kompassin sekoittavat litkut on varmasti 99,9 prosenttisesti pelloilla, sieltähän ne kukinnot löytyvät, joista mettä kerätään.
Kun Jeessi on niin tavattomasti huolissaan luonnon keinotekoisesta muuttamisesta ja jopa tuhoamisesta, nii kannattaisi tarkastella omia toimiaan ihan laidasta laitaan.
Voi ihan hyvin sanoa, että Hybridihaapa ei kuulu Suomen luontoon, lisäksi tolkuton rällääminen bensarosvolla pitkin metsiä, märkien puiden polttaminen omakotialueella, auton moottorin käynnistäminen pakkaskelillä ja laitonta tyhjäkäyntiä käyttäminen jne. Lista olisi varmaan loputon.
Jeessi tajuaa vain sen, minkä haluaa – ja on aina ”Onnellinen”, meni miten meni.
”Laki on niinkuin se luetaan” . Eli Jeessi laskee metsän uudistamiskulut niinkuin tilanteessa HÄNELLE parhaiten sopii.
Kyllä edelleenkin – kun palkkatyönä teetetään istutusta, käyttävät ”firmat” Mä = 2000 , Ku = 1800 , Ko = 1600 kpl /ha.
Jos Mo ihan ite, istuttaa uudistusalaa, on mahdollista esim laikutetulla alueella istuttaa säännöllistä kuviota noudattaen esim kuusentaimia 1200 kpl – ja jättää osa loput mättäistä istuttamatta. Kuitenkin – jos ja kun lähellä on rauduskoivuja, niistä siementyy tyhjät laikut samana kesänä ja tulos on armoton: viiden vuoden sisään raivuri rallattaa ja lehtipuun vesat kaadetaan viimeisstä varpua myöten.
Voin halukkaille näyttää vaikka heti: Nyt on oikein hyvä tilanne näyttää, kuinka kolme vuotta sitten MT:lle istutettuun kuusentaimikkoon on ilmestynyt vesakkoa, joka on jo kolme kertaa korkeampaa kuin kuusentaimikko. Viimeistään ensi vuoden kesänä on vesakko niitettävä. Toinen – Kaksi vuotta vanhempi aukko jo perattiin vesakosta. Veikkaan, että vesakko pitää perata pois vielä toiseen kertaan.
Kummassakaan aukossa ei ole paikallinen ”Jeessi” isäntänä, joten tukkipuita ei takuulla enskan yhteydessä kuviolta hakata. Kuusentaimikossa on tietenkin verhopuuston hoito toisin paikoin tarpeen, mutta niistäkään ei Jeessin malliin edes kuitupuuta ole tarkoitusta kasvattaa.
Kyllähän noita kasvuprosentteja löytyy monenlaisia. Jokus katseltu, kun on ollut kuviolla mitattua kasvua 76 %, että tuotahan kannattaa nyt kasvattaa. Kyllä Harjavallassakin se löytyy, kun osaa katsoa, mutta ei ihan jokapaikasta.
Jos ajatellaan Visakallon 50 vuotiasta kuusikkoa, jossa hehtaarilla on kuusta 550 kiintoa, niin siinä jo 4 % tekee 22 kiintoa vuosikasvuksi. Se vaan on sillälailla, että oikein runsaspuustoista metsää ei voi piiskata millään keinolla lisääntymään niin kovilla prosenteilla kuin nuorta taimikkoa. Siksi ammattilaiset usein puhuvat mieluummin kuutioista kuin prosenteista.
