Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kalle Kehveli. Silloin, kun konekouluunkin oli hakijoita jopa kymmenen yhtä opiskelupaikkaa kohti, oli vaatimuksena metsurikurssi, tai väh.kolmen vuoden työkokemus metsätöistä, mieluummin kaikki hakkuulta.
Sama on ollut metsäkoneasentajilla, eli muutama vuosi kuskina pohjalle. Opettajaksi koulutettaville oli ujo toivomus kuuden vuoden työkokemus metsäalalta. Niin ja tietty metsäoppilaitos käytynä.
Minun aloittaessani oli jouduttu muutamien kohdalla joustamaan ja se kyllä valitettavasti näkyi ammattitaidon ja kokemuksen puutteena. Tein tietenkin väärin, kun iltaisin opetin kavereille, miten se homma oikeasti tehdään. (En toki kaikille, vain kavereille)
Joillakin meni näytetuntikin ihan vi…ksi, kun eivät osanneet asiaa. Eivät kyllä pärjänneet juurikaan opettajinakaan, minä olisin kyllä hylännyt sellaiset tyypit.
Käyn aika usein ammattioppilaitoksella (ei metsäkoululla) tapaamassa tuttavia ja kysymässä joitakin spesiaalijuttuja ym. Siellä on tavallista Amis-porukkaa oppilaina, minua häiritsee se, että nykysäännöillä ei oppilailla ole läsnäolopakkoa oppi / harjoitustunneilla. Yksi veijari kävi autonasennuslinjaa kaksi ylimääräistä vuotta, kun ei saanut tarvittavia suorituspisteitä nopeammin tehtyä (Näyttökokeet)
Kun minä olin Ko koulussa, piti pyytää lupa tunnin / parin poissaoloon, joka oli kuitenkin asiallinen asia. Joskus piti ”korvata” esim se, että kahden liikuntatunnin aikana piti olla autokoulussa. Ylitöitä määrättiin, mutta en ottanut niistä pulttia.
Kun meille tuli opettajana ollessani syksyllä uudet MTI-opiskelijat, sanoimme, että maastopäivinä on lähtö konehallin pihasta klo kahdeksalta. Ensimmäisenä maastopäivän aamuna lähdimme kolmella pikkubussilla metsään, kaksi puuttui, vaikka klo oli jo 5 minuuttia yli. Tulivat omalla autolla perässä, mutta joutuivat etsimään tunnin verran. Sen jälkeen ei myöhästynyt kukaan – koskaan.
Joillakin on niin poikkueksellisia kykyjä piekoneiden (ja isompienkin) -kanssa, että ei oikein tahdo ymmärrys riittää.
Eräs perikunta (kaksi aikamiespoikaa) on jossain määrin työstänyt Perikunnan metsää, jota on muutama kymmenen hehtaaria. Minä olen heille hankkinut parinky,,enen vuoden aikana mm. 2 Huskun ammattiraivuria ja 3 Stihlin ammattiraivuria.
Taimikonhoitoja ja ennakkoraivausta on tehty niin paljon, että sen kaiken olisi kevyesti tehnyt yhdellä raivurilla, eikä olisi kulunut teriäkään varmaan kahta enempää.
Tahti on suunnilleen sama M-sahojen kanssa. Ammattiluokan Huskuja on hyllyssä useampia (loppuunsahattuina), mutta siihen puoleen en ole vielä joutunut sekaantumaan.
Konekuskiksi koulutettavat ovat pääsääntäisesti niin nuoria, että heillä ei vielä asepalvelus ole tullut ajankohtaiseksi.
Jossain määrin kyllä vaikuttaa siltä, että metsäalalle hakeutuvissa on sivareita poikkeuksellisen vähän.
Kun karsittaisiin hakijoista pois ”Savolaistyypit, eli JOS toimeen tartutaan”, ja lopuille järjestettäisiin testi, jossa olisi hieman käytännön ongelmaratkaisua (palikkatesti) käsillä työn tekeminen ja lisäksi silmämääräinen tarkistus ( = pysyykö housut ylhäällä, näkyykö peräaukko kun kumartaa, täytyykö pipoa pitää päässä myös sisällä jne) – niin aineksesta helposti kolmasosa putoaisi pois.
Molemmat sahamerkit vaativat oman käyttötekniikan. Ne ovat ”luonteeltaan” niin erilaisia. 555 Huskun kytkimen särkee nuuka ja taitamaton käyttäjä, kun päästää terä jopa pysähtymään alvariinsa sahauksien välissä, eli se on urakkamiehen kone. Kun puu katkeaa, pitäisi olla jo tarjota seuraavaa, eikä ihmetellä. Kone kiihtyy siinä mielessä niin ripeästi, että kytkin luistaa kiihdytysvaiheessa, ellei osaa sitä ottaa huomioon.
Tilhi kiihtyy niin hitaasti, että minkäänlaista vaaraa kytkimen luistamiseen ei ole. Jos sillä haluaa työstää oikein urakkatahtia, ei kaasua saa paljoa hellittää puulta puulle siirryttäessä.
Meillä oli Oppilaitoksella molempia sahoja ja mukana maakunnassa kärryssä oli parikymmentä raivuria. MO:t sitten kokelivat niillä tehdä taimikonhoitoa annettujen oppien mukaan. Kaikilla oli jo kotona raivaussaha ollut jopa vuosia.
KUKAAN ei ihastellut Tilhin käyntiä ja tehoa, mutta monet olisivat halunneet ostaa Huskun, joita tosin epäilivät erikoisviritetyiksi sahoiksi. Kerroin kyllä, kuka oli sahat säätänyt ja ammattitaidolla huoltanut, malliksi vielä teroitin muutaman sahan siinä näytösluontoisesti. Porukat painelivat kurssin jälkeen ostamaan 6,3 millin viiloja, ohjureita ja teriä paikallisesta liikkeestä.
Jos ja Kun Ojan yli ei pääse Metsäkoneella, niin miten Avolavalla? Kun rankan taimikon sekaan ei voi ajaa kymmenen metrin puomilla varustetulla metsäkoneella, niin miten siellä voi kurvailla jälkiä jättämättä avolavalla?
Tässä dilemmassa lienee totuus, että on tehty kärpäsestä härkänen, eikä ajatuksen suunta käänny millään järkipuheella.
Tässä voisi ajatella sitäkin totuutta, että ” Munakasta ei voi tehdä särkemättä munia”.
Jeessi. Kun aamupäivä alkaa kymmenen jälkeen, niin Tilhilläkin pääsee aika lähelle keskipäivää tankillisella – vaikka saisi koneen käyntiinkin, kun pitää huilinkitaukoja ahkerasti.
Tuo Tilhin suurin raivuri näyttää olevan suosittu versio Kaupungin puisto-osaston kesä-työllistettyjen käsissä. Kone on sellainen röpöttäjä, että se vääntää trimmeriä vaikka koko tankillisen ajaisi kertakaasutuksella ja vaikka se onkin laiska, niin kun kierrokset on kerran saanut johonki 10 000 r /min pintaan, niin se vain mennä pupeltaa.
Sopii työllistetyille ja työhaluttomille oikein hyvin. Sitä voisi verrata traktoriin maantiellä. Huskun 555 on vastaavasti kuin Ferrari Saksalaisella moottoritiellä.
