Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Vesi haihtuessaan jäähdyttää mm. ilmaa missä tahansa, jopa järven vedenpinnassa.
Tuo 1,6 km:n matka ei ole mikään paha rasti. Jos lunta on reisaksi asti, niin se on paljon pahempi.
Kun Motolle tehtiin erilliskaatoa, niin sopivalla tuulella avohakkuussa vedeltiin yli tuhat runkoa / pv.
Männyn siemenpuiden poistossakin, (pahasti myöhästyneessä) tehtiin runkojuontoa varten 100 – 120 runkoa kaataen tarkasti suunnattuna ja karsittuna/pv. Silloin oli lunta, mutta hankikanto. Lapiohomma joka tyvellä, hyvänkokoinen pulkka, jossa KAIKKI tarpeellinen – ja aivan varmasti ainakin kilometrin siirtyminen puilta – puille.
Täällä kauhistelevat eniten ne, jotka ovat vain kuulleet TYÖ- sanan ja silloinkin vain Savolaiselta poliisilta, kun hän on kysynyt; ”Mittees työ tiällä makkootte?”
Kuitenkin hakkuuttaisin motolla pystystä kaiken ja rotutaimet keväällä alueelle paleltumaan.
Jeessi. Ne sinun Tammet ja Pyökit on äkkiä ”harjattu” vaikka katuharjalla.
Kun kolmimetrisen tyvipöllin hinta on kolmetuhatta € , niin vaikka pitäisi istuttaa puun juurelle alispuita, sekin kannattaa, kun on kyse jalopuista.
Pystykarsintaa ei siellä tehty lainkaan, ellei silmujen poistamista harjaamalla siksi lasketa.
Kun kunnon moto ottaa kiinni latvaan, niin runko, joka on itseasiassa oksiensa varassa siinä, irtoaa hetkessä ja eikun rullat pyörimään.
Itse kylläkään en haikailisi metsäkoneiden pyörien jälkien perään. Eihän sinne tule kuin yhdet jäljet.
Muistetaan se, että ”Munakasta ei voi tehdä särkemättä munia”.
Jos alla on tuuhea kuusentaimikko, niin 90 % niistä kuitenkin niitetään maahan ennen ensiharvennustakin. Ei muuta kuin MOTO raksuttemaan. – Jää jonkinlainen puukauppatilikin maanomistajalle.
Rane:”Ps.Bomba on vajunut n 60cm.”
Voimme siis päätellä, että Bomban hirsiosan korkeus on ollut noin yli 7,5 metriä. Se ei ollut ainakaan silloin kun siellä viimeksi kävin ja yövyin, tehty painumattomista hirsistä, vaan ihan luonnollisista massiivipuisista hirsistä.
Tosin lamelli – tai liimahirsistä puhuttaessa minä olen sitä mieltä, että ne eivät ole Massivihirttä, vaan lankuita tehtyä hirren näköisiä rakennusmoduleita.
Sama ajatus tulee, kun esim syö hampurilaispihviä, josta sanotaan, että ”On kokolihapihvi”. Minusta ne ovat korkeintaan täyslihapihvejä, oikeasti kylläkin Jauhelihapihvejä.
Niinpä liimahirsiä voisi nimittää ”Pärehirsiksi”. Massiivihirret on tehty yhdestä osasta, ilman saumoja.
Hakkuu – ja ajokone tarvitsevat matalassa taimikossa kaksi metrin levyistä tilaa, jossa olevat taimet se ruhjoo. Eli eikun Moto töihin ja ajourat max 20 metrin välein keskeltä keskelle mitattuna.
Jos kutenkin haluat M-sahakaatoa, niin : Kaikki yli kymmensenttiset kannattaa kaataa kaatoloven kanssa. Vanha hyvä ohje on, että livautetaan lähes pystysahaus, jolloin kantoon tulee ”lippa, jossa on n. sentti – puolitoista puutakin. Se taittuu kaatuvan puun alla. Kaatosahaus aika lähelle samaa tasoa, ehkä hieman ylemmäs. Sellaisen puun jaksaa työntää nurin helposti. ellei ole vastatuuli.
Isompiin puihin oikea kaatokolo, jonka kokoa usein liioitellaan. Normaalissa pyöreässä tyvessa riittää, kun yläsahausta tehdään sen verran, että terän leveyden verran sahataan, n. 50 -60 asteen kulmaan. Kolo pitäisi tulla vaakasuoraan. Alasahaus tähdätään niin, että sahaukset kohtaavat jokatapauksessa.
Varsinainen kaatosahaus kannattaa tehdä ns eritasosahauksena, eli aloitetaan pistämällä kaatokolon suuntaisesti lähes keskeltä tyveä Kaasu aivan pohjassa, niin terä ei potki, viimeistellään pitopuu, joka saa olla max 10 % tyven läpimitasta.
Sahataan samansuuntaisella terällä se puoli taakse asti niin, että toiselle puolelle runkoa jää sahaamatonta puuta reilusti. Pannaan vänkäri tai kiila sahausrakoon ja siirrytääntoiselle puolellealoitetaan siitä vänkärin vierestä, mutta pari senttiä alempaa niin, että vänkäri / kiila jää ehjälle puulle. Sahan moottori hieman ylempänä, eli terä on vinosti kantoa kohti Annetaan terän mennä syvemmälle, kun vänkärin ”lätkä” on ohitettu ja tähdätään kaatokolon kohdalle, mutta jätetään pitopuuta saman verran kuin aloituspuolelta.
Mikäli mahdollista, sahaan LÄHES kaikki sahanpurut vetävällä terällä. Silloin sahanpurut tulevat helposti pois sahausraosta ja terä leikkaa kevyemmin.
Pelkkää kaatoa ammatitaitoinen henkilö tekee satoja runkoja päivässä, ellei ole vastatuuli.
Jos korjuutyö tuhoaa taimikkoa, niin istutus rotutaimilla korjaa tilanteen jopa paremmaksi kuin niillä paskoilla luonnontaimilla.
Liimahirret on jo kymmeniä vuosia liimattu verkkomaisella liimalla, joka päästää kosteuden puun sisään ja pois. Lamellihirsissä liimasaumat ovat vaakasuorassa.
Mittatarkat hirsien saumat ja nurkat ovat niin tiiviit, että voidaan unohtaa veto. Myös kuumakuivatut oikeat mammuttihirret ovat vääntelehtimättömiä ja hengittävi, vaikka niissä ei liimasaumoja olekaan. Myös nurkat pitävät asentonsa tarkalleen.
Hirsiseinä ei tarvitse halkeamia missään merkityksessä.
Vierailimme Ranskassa ja Etelä-Saksassa metsätalouteen – teollisuuteen – metsäkoulutukseen ja puunkorjuu-urakointiin tutustumisen merkeissä.
Siellä ykköspuina oli hyvillä pohjilla Tammi ja Pyökki.
Jo varsin nuorina luontaisesti syntyneistä puista valkattiin ”Tulevaisuuden rungot”, jotka merkattiin ja numeroitiin, niiden koordinaatit pantiin ylös. Kun (Suomalainen urakoitsija) oli Saksassa listinyt numeroidun puun, oli virkapukuinen metsänvartija – vaimikäseoli – varsin hurjana. Oli käskenyt passittaa mokoma metsuri takaisin Suomeen.
Muuta puustoa harvennettiin vain kasvatuksellisista syistä. Tulevaisuuden puiden ympärille piti jättää hoitavia puita, eli ne harjasivat tyvitukkia kehittymään oksattomaksi. Noita huippupuita oli hehtaarilla melko vähän, sanoisin vain parisen sataa.
Ostajilla oli lista puista ja niiden koordinaatit, he kävelivät tutkimassa puita ja tekivät sen perusteella kaupat. MH toimitti puut autotien varteen, usein ostaja vei vain tyvipölkyn, vaikka maksoi koko puun. Muu puutavara meni lastulevytehtaalle ja polttopuuksi.
