Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Pakkaslumen ylenmääräinen syöttäminen polttomoottorilla toimivaan vehkeeseen on silkkaa järjen köyhyyttä.
Jos otetaan vaikka traktori, joka seisoo avotaivaan alla ja jonka moottorin imuilman tötterö on konepellin päällä – vain pari senttiä pellin yläpuolella ja täräytetään siitä kone käyntiin niin, että kevyt lumi imeytyy imuilmanpuhdistimeen, niin on se puhdistin minkälainen tahansa, koneelle syntyy ilmavaivoja. Jopa niin, että se tukehtuu. Samoin- jos jäähdytysjärjestelmä tukkeutuu , niinkuin M-sahassa usein käy suojalumella ritilä täyttyy – kone kuumiaa. Traktorissa tapahtuu sama, kun jäähdytysneste on liian vesipitoista, kierto loppuu ja kone kuumiaa, vaikka pakkasta olisi kolmekymmentä astetta.
Mitä pienempi kone on, sitä herkempi on sen reagointi häiriöihin.
petep. Luulet vaan! Testiin voidaan asettaa kriteerit, joilla tipautetaan haluttu kilpailija sievästi ulos vertailusta.
Meillä on ollut kaikkia ammattisahoja rinnakkain ja monenlaisia opiskelijoita niitä käyttelemässä. Ikinä ei ole ollut yksimielistä raatia sahoja arvioitaessa. Jotkut vaan yksinkertaisesti haluavat painaa saahaa puuhun, toiset sahailevat vajailla kierroksilla, jollakin kytkin luistaa jne…
Mutta kun on tarpeeksi kokemusta lähes kaikista mahdollisista sahoista, hyvän tunnistaa pian ja helposti. Ei tarvitse sahata kaikenkokoisia puita kaikissa olosuhteissa, vaan esim viiden minuutin kokeilu antaa varman tuloksen.
Lähellä täältä oli 1930-luvulla kaksi suurta metsäpaloa. Yhteensä niissä taisi palaa n. 10 000 hehtaaria.
Tosin nekin olivat ihmisen toimista johtuvia, Kihniön suurpalo alkoi heinäkuisesta kantokasojen poltosta ja Ähtärin vastaava höyryveturin savupiipusta lentäneestä kipinästä.
Kuitenkin Kihniön kuloalueet on jo avohakattu suurimmaksi osaksi, vaikka kasvupohjat ovat karummasta päästä. Uudistus tehtiin silloin kylvämällä, siemenpuutteen takia sekoituksella kuusta ja mäntyä siemenpulloissa sekaisin..
Kulo oli hanakka etenemään. Tuuli lisäsi sen vauhtia ja kuumuutta niin, että kun eteneminen pysähtyi järven rantaan, vielä siinä vaiheessa palavia kekäleitä lensi n. kilometrin päähän, jossa ihmiset vesisankojen kanssa niitä sammuttivat.
Suoriutuvan ihannekuusikko oli kai suurinpiirtein pilalle riukuuntunut – Kasvatettu täydessä tiheydessä kymmeniä vuosia liian kauvan. Noita on hakattu aika paljonkin ja tuollaisessa pitkäksi menneessä ensiharvennuksessa on irronnut lähinnä kuusikuitua 60 – 150 kiintoa/ha. Jos olisi enska tehty ajallaan, olisi enskassa lähtenyt monesti hieman yli 60 kiintoa, toiskassa 200 – 300 kiintoa ja tukkirunkoja päätehakkuussa edelleenkin 600 kiintoa, mutta VAIN 400 runkoa!
Pelkän auringon – ja tuulimyllyn varaan ei pitäisi kovin vakavasti psrustaa edes mökkielämää, jos haluaa viettää hyvin varustellussa mökissä pidempiäkin vapaa-aikoja.
Mutta esim jompi /kumpi voisi olla ihan kätevä, kun on kunnolliset akut varastoimassa sähköä silloin, kun sitä tulee ”liikaa” ja automaattinen diesel-aggrikaatti, joka työntää virtaa silloin, kun akkujen varaaminen sitä vaatii.
Kävin yhdellä mökkiläisellä kahvittelemassa ja hänellä tärähti ulkovarastossa dieseli käyntiin, kun hän laittoi kahvinkeittimen päälle. Ukolla oli jotain 1500 litraa vetävä löpösäiliö ”alligaattorin” vieressä.
Järjestelmä on nykyään helppo rakentaa, eikä kone pyöri paljoa, kun on kunnon akkujärjestelmät ja hieman tehojakin generaattorissa. Ihan hyvin aggrikaatti voisi olla 5 kwattia tehoja tuottavaa, sillä pyörisi vaikka mitä koneita pitkän aikaa – mutta esim jääkaapin takia kone käynnistyisi vain pari kertaa viikossa.
Kun kuusikko on ”vanha”, sen alaoksat ovat melkein kaikki kuivumassa, vaikka ovatkin vihreitä neulasia puolillaan. Juhannuksen jälkeen syttyvä metsäpalo nousee helposti tuulen auttamana latvapaloksi, jota kirjanpainajien tappamat kuuset vielä kiihdyttävät. Jos heinäkuun hellejaksolla syttyy kulo – syystä tai toisesta, sattaa vielä nykytekniikkakin olla vaikeuksissa sen sammutustyössä. Kyllä Suomessa on palanut useita tuhansia hehtaareita kerralla monillakin paikkakunnilla.
Opiskeluaikanani meille vakuutettiin, että Suomessa kautta maan on yli 150 vuotias metsä harvinaisuus, vaikka siellä ei ole hakattu puita koskaan. Kilpikaarnaiset männyt, joita metsissä silloin oli, olivat yleensä tyvestään palokoroisia ja jopa kolmen eri ajan kulon polttamia.
Raivaussahan kanssa ei varsinaisia turvasaappaita tarvita. Hyvät jalkineet ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeät työssä, missä liikutaan jalkaisin maastossa, eli siinä tärkeintä olisi mukavuus ja myös keveys. Vuotavat kengät ovat vihoviimeiset missä tahansa, varsinkin jos ne eivät vuoda ulospäin.
Hakkuulla minulta on murtunut pari luuta jalkapöydästä, mutta ne murtuivat varvassuojan takaa, eikä viiltosuoja estänyt sitä iskua.
Jalkoihin näyttää saha nappaavan uran alkuaikoina, sitten kun homma on rutiininomaista, pysyy kengätkin siltä vahingolta ehjinä.
Jeessi:”pitää antaa tunnustus ostolle ettei hän kyllä pyrkinyt vääntämään mihinkään suuntaan ”.
Onpas järisyttävän yllättävää! Osto ehkä jopa ehdotti avohakkuuta?
Avohakkuu lieneekin noin vaativan myyjän kaupoissa ainoa puunkorjuutyyli, josta ei Jeessikään keksi mitään moitittavaa – Avohakkuu onnistuu aina. Kun vielä olisi ennakkoraivaus tehty niinkuin MIEHET sen tekevät, eikä rääpien.
