Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ainakin nyt voi sanoa, että Kiurulla ”On munaa”! Loistava juttu, hänellä on varmaan myös hyvä avustajakaarti, joka ei hölmöile.
Kunnon keskustelu saa – ja sen pitääkin rönsyillä. Muutenhan ei eri näkökulmat tule esille, elikkäs aihe ei avaudu. On sanottu, että 50 minuutin oppitunnilla ei saa olla pelkkää asiaa viittätoista minuuttia enempää, tämä sen takia, että vastaanotto ei pysty omaksumaan enempää kerrallaan. Samoin samasta aiheesta ei pidä olla kahta tuntia enempää peräkkäin ja samalta opettajalta.
Samat säännöt pätevät keskusteluunkin, ei saisi jankata aina vain samasta, monen mielestä tosikuivasta asiasta. Otetaan esim Jatkuva kasvatus. Aihetta on kalvettu niin saatanasti, mutta tyhjästä luusta ei irtoa edes makua, silti sitä kalvetaan ja kalvetaan. Muitakin aiheita on, Niihin kaikkiin ei toki kaikkien ole tarvinnut sekaantua, mikä onkin palstan hyvä puoli: Ei ole pakko!
Arnoldin linkissä on suunnilleen kaikki pielessä.Kasvinsuojelun asiantuntijan tittelillä esiintyvä Agromomi Antti Rajala on touhusta ulkoa kuin pyykkinaru. Vihjeetkin ovat jo ikivanhat.
Haapaa voidaan tietenkin myrkyttää 10 -15 %:n seoksella, mutta taskutukseen ja kantokäsittelyyn on suositeltu 25 prosenttista seosta.
Mitään hyötyä ei ole kokonaisen ison kannon värjäämisestä, koska elämän nesteet kulkevat juuristoon kuoren alla – Ei puuaineksessa. Kerta sively / ruiskutus riittää. Seosta laitetaan kantoon muutama millilitra, ei desilitraa. Sivellin on hyvä väline isoissa kannoissa, eikä sen tarvitse olla leveä. Märkä superlontollo kepin päässä ja väriaine, ovat pienten kantojen käsittelyssä oiva ”kone” – ja halpa, sekä siisti ja tehokas.
Gla:”Homma menee kuin rakennusliikkeessä eli kun talo on valmis (päätehakkuukypsä metsä), se myydään. Sen jälkeen alkaa uuden talon rakentaminen (puuston kasvatus). Ainoa ero on aika, joka rakennusliikkeessä on yksi vuosi, metsässä 60…100 vuotta ja sen takia korolla on suuri merkitys.”
Voihan sen noinkin ajatella, mutta perusteet eivät ole balanssissa.
Myös metsätaloudessa voidaan toimia saman kaavan mukaan: Ostetaan / peritään metsätila, joka on arvioitu ennen kauppaa kannattavaksi. Parturoidaan sileäksi päätehakkuut ja harsien kasvatushkkuut. Myydään tila ja ostetaan uusi.
Silloin molemmat kuviot ovat samansuuntaisia.
Nuo haapapöllit ovat nykyään meikälle niin raskaita, että olen vakavasti harkinnut vuokrata hakkuukonetta, jolla voisi puida tuon raskaamman osuuden.
Jos vaikkapa sitten pistäisi haloiksi suurimman osan paksuista, kate päälle ja tarvitsijoille vaikka myyden tai mummoille antaen. Energiaosuuskunta kyllä ottaisi ja maksaisi kuitupuun hinnan pystyyn, Kemerasta en ole vielä kysynyt, mutta puuta lähtee niin paljon /ha, että taitaa jäädä Kemerat saamatta.
Sampo olisi kyllä oiva peli, kun vaan muistaa koko ajan, että ajourat pitää tehdä isommalle koneelle kuin Sampo. ”Raudassa ei ole raha hukassa” ja senkin voi aina myydä, jos se osoittautuu tarpeettomaksi.
Ovh – tai suositushinta oikeilla ammattikoneilla lähentelee – on jopa yli tuhat euroa. Tarjoukset ovat tarjouksia, mutta normaalikaupassakin hinta on neuvoteltavissa. Ei toki normaalisti voida puhua monen sadan euron alennuksista, mutta kyllä sieltä jotain hyvitystä tulee.
Metsätaloustuottajan kohdalla se ei ole niin merkittävä asia, koska hän saa vähennyksinä puolet hinnasta verottajalta, mutta palkansaaja -ressukka joutuu kärsimään koko kauppahinnan omasta lompakostaan.
Joovaan ja muut nerot suorastaan vaurastuvat sahakaupoistakin, kun ottavat ALV-palautukset nopeasti talteen. Heille olisi edullisinta ostaa vain kalleimpia malleja ja mieluusti aina useamman kerrallaan – vaikka ei tarvitsisikaan.
Kuutiosentit eivät tietenkään kerro läheskään kaikkea. Kuten jossain on käynyt ilmi, myös esim talveen ja lumeen sopeutuminen on erittäin tärkeä ominaisuus sellaiselle käyttäjälle, joka osaa vaatia toimintavarmuutta ja tuottavuutta.
Olen nyt sahaillut alkutalvana – viimeksi tänään – Jonseredilla, joka on koneeltaan täydellinen Husku (51 kuutioine ammattisaha) ja täytyy vain myöntää, että onhan se imelä peli ja kevyt. Sammuu vain katkaisijasta, vaikka sen jättäisi naputtelemaan lumen sekaan koko päiväksi. Toki – jos bensa loppuu, niin se on toinen juttu.
Hieman työntää Jeessi lööperiä, mutta olkoon.
Jeessihän rahapulassaan tarttui Metsäliiton tarjoukseen Hybridihaapojen kasvatuksesta, kun taisi saada ilmaiseksi taimet ja istutuskustannukset.
Metsäliitto kuvitteli tulevaisuutensa setelipaperin tuottajana olevan turvattu ikuisesti, mutta toisin kävi.
Sen nojalla annettiin takuuhinta haapakuitupuulle, joka on sidottu kuusikuidun hintaan. Tällä hetkellä se kaivertaa MG:n pomojen sielua ja pahempaa on tulossa, eli vielä toinenkin kierros Hybridejä on sopimuksien mukaan lunastettava.
Jeessi ei ole ainoa Haavankasvattaja, vaan määrätyllä talousalueella heitä on lukuisa määrä. Mikäli minä olisin omistanut sopivaa metsä / peltomaata tuolla alueella, olisin toki innokkaasti alkanut samaan projektiin – En luultavasti olisi sähköaitoja viritellyt, joten läskiksi olisi minulta mennyt, mutta kuitenkin…
Elektrolux on maailman toiseksi suurin sahojen valmistaja ja jos lasketaan vain ns ammattisahat, se on suurin. Tilhi on lukumäärältään suurin, mutta lukumäärässä ”Guttaperkkasahoja” on niin paljon, että se vääristää vertailuluvut.
Suomessakin on suunnilleen niin noiden kauppa, että kun Tilhikauppias myy sata sahaa, niin Huskukauppiaan ei tarvitsisi myydä kuin kolmekymmentä ja molemmilla on rahallinen tulos sama.
Laadulla on tekijänsä ja -hintansa.
