Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Toinen niistä on laatusaha, eikä se ole Jonköping.
Jos M-sahalla kalvetaan kuori pois, silloin, kun se on kiinni puussa, niin joko menee puulle, tai kuorta jää, vaihtoehdot ovat siinä. Nylkemällä ei ole vaihtoehtoja, on vain: Kuori pois!
Alkukesästä kaulaaminen moottorisahalla on, kuin alkaisi suklaakonvehteista moottorisahalla poistamaan paperia, taikka kuorimaan appelsiineja M-sahalla.
Markules on päässyt ammattitaidossaan jo sille asteelle, että läheskään kaikki eivät pääse. Kaikista ei tule Markuleksia, puolet porukasta ehkä kykenee korkeintaan puoleen noista ansioista – valitettavasti.
Se on ”se jokin”, joka erottaa huippumetsurin ”rupusakista”. Turha teputtelu ja kurvailu on jätettävä pois. Puustosta ei valita poistettavia puita, vaan jätettävät ja ne kerta silmäyksellä.
Arnold Layne. Lehtipuiden tappaminen kemiallisesti tapahtuu taskuttamalla tai pienenä ohutkuorisena ns. kuoleman kättelynä.
Kaulaaminen tapahtuu tutkimusten mukaan poistamalla kuori tarkasti puuaineksen pintaa myöten. Puuta jyrsimällä (M-sahalla) saadaan aikaan juurivesottuminen ja kun sen jyrsinnän tekee huolellisesti, siinä menee tuhottomasti aikaa. Hutiloiden tehden se on vielä turhempaa touhua.
Kaulaus voidaan tehdä tehokkaasti ja hyvin esim isolla Lapin leukulla, vesurilla tai kirveellä koputtelemalla kuori puhki kohtisuoraan puuta vasten. Sitten nykäistään suikaleina irti niin pitkälle kuin halutaan, mutta mielellään ainakin 20 cm. Vuodenaika pitää olla parasta kasvukautta, jolloin kuori on millin – pari irti puusta ja sen raon täyttää neste.
Olen kaulannut kirveellä muutaman haavan keskitalvella, enkä voi leuhkia tuloksella. Kuori oli tiukasti jäässä, eikä siitä kunnolla eroittanut kuoren ja puun rajaa. Jyrsimiseksi se meni, eikä vika ollut kirveessä.
Monet teistä ilmeisesti kuvittelevat itse keksineensä mullistavan tehokkaan kaulaus-systeemin, mutta Metlan mukaan M-saha on huono väline siihen. Samoin lehtipuun kantokäsittely näyttää olevan Hebreaa teille, joille käyttöohjeiden luku – tai ymmärrystaito lienee ylivoimaista.
Maataloudessa käytetään kemiallisia – myrkyllisiä tai haitallisia ”kasvinsuojeluaineita” tuhat ketaa enemmän, jopa useita kertoja / kasvukausi, silti ylistäen vedätte napaanne pottusoppaa ja kaurapuuroa, mutta millilitra metsässä saa teidät voimaan huonosti.
Jeessi:”Ja jos haavat ei kuolekkaan niin glyfon käyttäjät kyllä. mutta lopputuloshan se on tärkeintä. Samapa tuo yksi Arno sinne tai tänne.”
Käytti Glyfosaattia tai ei, niin kuolema on aivan varmaa. Myös Jeessin osalta. Siinä ei auta edes perinnöllinen mielevikaisuus.
Torjunta-aineita, varsinkin jos ne ovat myrkyllisiä, pitää käyttää käyttöohjeiden mukaan. Ihmettelen niitä kusipäitä, jotka ehdoin tahdoin väkisin tekevät vastoin ohjeita.
Myös kaulausohjeet perustuvat tutkimuksiin ja laajoihin kenttäkokeisiin, miksi pitää yrittää keksiä jotain muuta, kun siitä ei tule kuin sanomista?
Husku ammattimallit ovat aina olleet käytännössä olosuhteille tunnottomat, kunhan vaan kohtelee niitä niin kuin hyvää ansiokonetta pitää kohdella.
Toki talvalla pitää ottaa ainakin lumi huomioon. Jos ilmansuodatin jäätyy puoliksi sulaneen lumen takia, niin silloin on jokin asia pielessä.
Kun opetuslapset pudottavat esim moottorisahan hankeen sen sijaan, että laskisivat sen – tai laskisivat peräti jonkin oksan, risun, puunrungon tai irtolumesta vapaan alueen päälle, tulee häiriöitä ennemmin tai myöhemmin. Pahimmillaan on jonkun velpun saha jäässä sekä käynnistimen, että myös kytkimen puolelta ja siinä sitten jeesustellaan mten huono vehje tuo on.
Raivuri hotkii oksilta varisevaa lunta, mutta jos röörit ovat auki ja pujhtaat, se tulee toiselta puolen ulos.
Kaasuvaijereiden niksit on arto selostanut moneen kertaan, kulmavaihteesta on pidettävä huolta käytön välissä, ei pidä antaa sen jäähtyä lumihangessa, eikä pitää pitkiä taukoja.
