Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Minun kokemuksellani ( jota ei ole vähän) – kaasuttimen kalvot toimivat mitä parhaiten, jos ne ovat viruneet.
Neulaventtiileitä olen vaihtanut lukuisia, ne on helppo testata ja vain vaihto auttaa, jos se vuotaa. Neulaventtiili ei jumitu.
Tuon ”Aina kaasu pohjassa, kun tekee,,,” -lausahduksen voi ymmärtää väärinkin.
Mutta aina, kun sahataan ja terä leikkaa, pitää kaasun olla pohjassa. Moninkertainen moottorisahauksen Suomenmestari Jukka Perämäki karsintatehtävän tekee aina kaasu koko ajan pohjassa, mutta hänellä kuluu tehtävään vajat kaksikymmentä sekuntia. En suosittele aloittelijalle vastaavaa, koska tehokkaassa sahassa jo hyrrävoimat on vaativa homma hallita.
Henkilökohtaisesti en koe sammutusnappia kovin tärkeäksi osaksi ainakaan ketjusahassa. Sammutus ei ole ongelma, ennemminkin käyntiin saaminen.
Jos sahassa on primer, tankin tyhjeneminen ei ole paha, mutta ilman sitä varsinkin kesällä, höyrylukko herkästi haittaa käynnistumistä.
Paras käyttötapa varsinkin talvella on pienkoneelle, että kun sillä aletaan sahaamaa, niin koneen annetaan käydä, kunnes bensa alkaa loppumaan. tankkaus mieluummin heti ja kone käymään, kun se vastaa kaasuun, sammutetaan, teroitetaan ja hörpätään.
Sahaa ei sammutella alvariinsa, sen annetaan käydä mieluusti sellaisessa asennossa, ettei se syö lunta. Jos saha ei pysy tyhjäkäynnissä, se säädetään, viedään säädettäväksi, tai vaihdetaan sellaiseen joka käy.
Mutta jos vielä nytkin on joillakin käyttäjillä mysteeri bensasuodatin ja sen tukkeutuminen, niin sanoisin , että ainakin vähän paremmissa sahoissa tulee koneen mukana sen verran paperia, että lukutaitoiselle selviää, että joskus on hyvä vaihtaa esim bensiinisuodatin. Normaali mittaribensassa on sen verran etyylialkoholia, että vesi ei pääse jäätymään, mutta suodatin olisi kuitenkin toisinaan vaihdettava – ei ole kustannuskysymys.
Toinen suodatin on ilmansuodatin, joka pitäisi puhdistaa puupölystä päivittäin. Näin talviakaan saha pakkaa huolellisessakin käytössä hotkaisemaan lunta imuilman joukossa. Kokeneet käyttäjät oppivat pikkuhiljaa, että sahaa ei upoteta pulverilumeen, ellei ole ihan pakko. Imuilmalle on ammattisahoissa aina talvipalikat, joista myös on maininta käyttöohjeessa, on talvisuodatinta ja maskinsuojaa, joita ainakin minä suosittelen käyttämään ohjeen mukaan.
Aikoinaan noita oli vain Ruotsalais-sahoissa, mutta nykyään jopa Japanilaisissa ammattisahoissa.
Tiedoksi, että jotkut verkkosuodattimet päästävät joskus lunta läpi ja aika pian imukaulan kohdalle mäntään tulee leikkausjäljet. Se on vaan uskomattoman kovaa tuo lumikin.
Puristus: Kun saha on maassa, otetaan käynnistyskahvasta kiinni ja nostetaan siitä rauhallisesti – Jos saha ei nouse , kun narua on kolmekymmentä senttiä ulkona, niin moottori on liian väljä käyttöön, vaikka sen saisikin käyntiin. Jos sylinterissä ei ole kynteen tuntuvia naarmuja, riittää korjaukseksi uusi mäntä ja ehkä hoonaus hooniharjalla.
Surkeampi mönkkäri on kuin Vimek, vaikkakaan Vimekilläkään ei saa kuljettaa puita tietä pitkin.
Liikennetraktori kulkee melko reippaasti tielläkin. Kunnon nosturilla nousee koura tarvittaessa hyvinkin korkealle. Oksa – ja risukuormat traktorin peräkärryyn menevät mukakasti – onhan noita ajeltu.
Lelut on leluja. Yksi vaihtoehto olisi maastokuorma-auto, jos koko maakunnan tontit pitää hoitaa.
