Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
mehtäukko. Jos tässä kotipalstalla olisi naapuri ukko ollut vielä elossa, olisi Metsäkeskuksen viranhaltijat ja poliisi pantu asialle. Nyt kun se mulkku oli jo potkaissut tyhjää, en hänen leskensä ja poikansa kanssa missään tapauksessa tekisi ”tikusta asiaa”. Hyvä naapurisopu ei ole minusta kiinni.
pihkatappi:”Täytyy antaa Artolle tunnustusta. Teroitin Eia terän ns. tuplahampaiseksi ja ei tosiaan ole ongelmaa sahata pari päivää teroittamatta. Eka tankin jälkeen paras terä on aina poissa, mutta varsin hyvä leikkuuteho kestää ja kestää tosi pitkään. Että näin vuosia myöhemmin tämän vasta havaitsin. Kannattaa uskoa Artoa.
Kyllä arto tietää! Minä olen niin vanhanaikainen, että haluan sahata vain terävällä terällä. Kokemukseni mukaan terä pysyy HU1PYTIKISÄ oikealla R-sahalla (Husku) -sahatessa n. 1,5 tankillista. Koska en halua puolitankillista sahaa teroittaa, olen päätynyt pyyhkäisemään joka tankillisen jälkeen terää hieman.
Kun senkin homman opiskelee perin juurin, siinä ei konstailuja tarvita, vaan ”murikka maahan ja kulmavaihde kainaloon” Eli seisaallaan teroitus ja ensin aina alapuolen hampaat. Sitten kääntö niin, että terä on rintaa vasten ja yläpuolen hampaat. Terä on koko ajan n. kolmenkymmenen sentin päässä silmistä, eli näkee hyvin, milloin teränsuun kiilto häipyy.
Aikaa tähän pyhään toimitukseen kuluu max 2 minuuttia, tankkaaminen testää lähes saman ajan. Ja terä on koko ajan ”HU1PUTIKISÄ”.
Samalla voi silmäillä haritusta – jos näyttää, että hampaiden väliin jää puuta hieman sahaamatta, on haritus justiinsa kunnossa.
Minulla on kolme kertaa sattunut, että naapurin puolelta on tultu minun puolelle. Toisella kerralla rajalinjalta parikymmentä senttiä ja muutama, ehkä kymmenen puuta, toisella kerralla pyykin vierestä ehkä aarin alalta kaikki puut oli lähteneet. En ole puhunut kenellekään mitään noista.
Kolmas olikin sitten hieman röyhkeämpi tulo, kun naapurin metsästä ajettiin leimikon puut minun varastopaikalle – ei siinä mitään, mutta metsäkoneelle avattiin aikareilu baanaajella maantien ojan takaa varastolle. Matkaa 20 – 30 metriä.
Tapaus oli jo vanhentunut puolisen vuotta ja varastopaikkakin oli tyhjä. En alkanut kysellä. Homma oli Firman urakoitsijan tekemä, ei naapurin. Olisihan sieltä jotain saanut, kun olisi alkanut itkemään.
Ainakin Aspen valmistaa itse oman polttoaineensa. Näin vastattiin kun kysyin. Kyllä kaikki merkkituotteet tehdään isoilla jalostamoilla, joista aine sitten pakataan merkkipömpeleihin.
Samaa taktiikkaa on ollut ” 2 t – merkkiöljyjen” kanssa. Kunn elektrolux markknoi Partneria, Jpbua, Huskua ja Jonssia , tehtiin niiden logoilla varustettuihin putelehin erikoisöljy, jonka valmistus kilpailutettiin parin vuoden välein. Kerrankin eräs edustaja sanoi, että öljynvalmistaja vaihtui – on nyt Mobil oil, aikaisemmin oli Esso.
Kertoi Mobilin öljyn olevan ihan samasta tankista lirutettua, vain eri tarra purkissa.
Sahojen käyntihäiriöt ovat lähes kaikki johtuneet korvien välissä olevasta viasta, eikä siihen auta säätö, eikä itsesäätyvät kaasuttimetkaan.
Minulla on myös jossain määrin epämääräinen rajan paikka. Avasin sitä jonkin matkaa, kun pyykki on ja siitä lähtevä rajaoja. Oja on tosin ollut aina tarpeeton, mutta se kuitenkin loppuu muutaman kymmenen metrin jälkeen. Seuraava pyykki on myös löytyvillä, Ainoa oikea este on, että alikasvoskuusikko on niin tiheä, että näkyvyys on vain muutama metri.
Pitänee mennä taas pengastamaan sitä, kunhan yksi operaatio on ohi ja viitsii lähteä Dallaamaan.
Nauhaliputus pitäisi tehdä aina pystyynjääviin puihin niin, että hakkuun jälkeenkin ne näkyisivät. Siis sama periaate kuin oli aikaisemmin kirvesviilloissa. Niihin kopautettiin vielä leima, jolla ne kuitattiin .
Metsuri Mopokuski. On taivahan tosi, että Keski-Suomessa ainakin yksityismetsät ovat pääsääntöisesti pahasti karanneet. On tiheyttä, mutta on myös pituutta.
Siellä metsänomistajat ovat tulleet uskoon ja jättäneet metsät ”Herran haltuun”. Niiden metsien suhteen ainoa pelastus olisi, että energiapuun kysyntä lisääntyisi moninkertaiseksi ja korjuuseen löytyisi kalustoa ja tekijöitä.
Kun kuitenkin on kyse varhaishoidosta, niin jos siinä on vesakko esim yli metrin korkeampi kuin kasvatettavat puut, ollaan jo silloin myöhässä.
Jeesi:”Eipä artokaan helpolla kakkoaan tienaa. Itse tässä lähden sitten työstelemään kun tuntuu sopevan mukavasti heränneen. Ja jos ei tunnu aletaan vasta iltapäivästä.”
-artolla taitaa kuitenkin olla pistää kakkonsa päälle muutakin kuin ylähuuli ja vaimo on ehkä kotirouvana ja pitämässä artoa tyytyväisenä.
Kuulostaa myös siltä, että arto viettää mielekästä vapaa-aikaa, eikä resua kaikkea aikaansa epämääräisissä pusikoissa kontusillaan savuava tilhi korissaan.
Jotkut sahaliikkeiden asentajat puhuvat, että ”valmisbensaan pitää lisätä hieman (1/2 -1 %) hyvälaatuista 2-t öljyä” Erittelemättä kuitenkaan valmisbensan merkkiä.
Epäilen, että kyseessä on lähinnä seosöljynä käytetyn litkun huono laatu. Noiden merkkibensojan kanssa öljynlaatu on varmaan riittävän hyvä.
Myös puolustusministeriön metsäosastolla on ollut huonotuottoisempia metsureita, niinkuin on ollut kaikissa muissakin metsäfirmoissa.
Joillakin vaan on se ”Taito hyppysissä” ja myös esim sellainen fysiikka, että on kestänyt ”repiä” enemmän kuin muut.
Sama totuus pätee myös vaikka konekuskeihin. Eräs Puolustusministeriöllekin metsäajoa ajanut urakoitsija tuli kerran leimikkoon, jossa oli sillä hetkellä n. 650 kiintoa harvennushakattua pitkää kuitua ( n. 6 metristä) ja käytännössä kehitysvaihe kolmosen ylitiheää metsää metsurien hakkaamana. Tasan vuorokauden kuluttua hän ajoi leimikolta ritiläautollaan, jonka päällä oli tuo ajokone. Kaikki puut oli ajettuna.
Saa siihen lappaa tosissaan, on sitten millainen mopokuski tahansa.
isaskar keturi:”-Muistellaan sitä legendaa PV:n metsurista, joka sotki puolustushallinnon palkkajärjestelmän PV:n komentajaa kovemmilla kuukausiansioilla. Että kyllä metsurikin voi rahoihin päästä hyvillä kohteilla ja kovalla työllä … ainakin ennen.”
-Muistellaan vaan: Metsähallituksella silloin, kun Huskun 165 r raivaussahat olivat uutta tekniikkaa, värvättiin MH:lla ammattitaitoisia, mutta selkävamman takia varsinkin kuitupuun hakkuuseen lähes kykenemättömiä metsureita taimikonhoitoon työnantajan sahojen kanssa.
Palkkaukseen oli jo vakiintunut vesurityön taksat, jotka silloin luokiteltiin jokaiselle kuviolle, jotka silloin tuli tarkkaan mitattua myös pinta-alansa mukaan.
Noin vuoden sahailun jälkeen metsurit luovuttivat sahat firmalle takaisin ja ostivat omat. Naureskelivat, että veikeä homma, kun metsästä tienaa enemmän kuin mitä ministerit saavat palkkaa.
Silloin olivat taksat kohdallaan, mutta VAIN hyvän ammattitaidon – ja työmoraalin omaavilla metsureilla.
Niihin aikoihin verrattaessa voi todeta vain, että työtaksat ovat suorastaan romahtaneet, vaikka kalusto on aivan eri tasoista kuin silloin.
Tasoerot ovat valtavat eri metsureidenkin kesken. Esim M-sahatöissä urakalla, saattoi samanlaisessa metsässä samoilla urakkahinnoilla samanikäisten metsurien tulos olla esim 50 € – 500 € ja joka päivä, viikko ja kuukausi.
Kuulaina syysaamuina kuuli jo kilometrin päähän eron. Kun toinen ei osannut edes sahaa säätää, eikä terää teroittaa, ei osannut valita jääviä puita kertavilkaisulla, ei käsitellä pölkkyjä helposti ja tehokkaasti, kaatoi väärään suuntaan, kantoi ja retuutti pölkkyjä sen jälkeen, tamppasi edestakaisin saamatta mitään aikaan….
Se on sellaista hommaa, ei Raivurin kanssakaan tepastella edestakaisin – ja pyöritä jonkun puskan ympärillä, koko ajan vain kävellään ja saha ulvahtelee.
