Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
metsänkasvattaja:”-mikähän mahtaa olla tuntipalkka ? en kyllä ottaisi ihan heti hommiin. ahkeria varmaan ovat mutta työnjälki epäilyttää .”
Metsurien tuntipalkka on työn vaatimuksiin nähden varsin matala jo TES:sen mukaankin. Jos sen alle mennään, niin sehän on jo törkeää riistoa.
Työn jälkeen voisi vaikuttaa vain ja ainoastaan koulutuksella. Sillä saisi myös työtuloksen moninkertaistumaan. (Ei kaikkien kohdalla) Normaalit metsänomistajat ovat tehneet metsätöitä ilman koulutusta, eikä työn laatu kestä tarkastelua. Ammattitaitoinen opettaja löytää nopeasti virheet, joihin aloittelija sortuu ja niihin välittömästi puuttuminen korjaa tilanteen.
Oikea tekniikka Raivurin kanssa lisää työn satoa moninkertaiseksi samalla työmäärällä. Kun samalla kehittyy pelisilmää jäävien puiden valinnassa, kestää jälki kireämmänkin arvioinnin.
Jos ihan vakavasti paneudutaan tonttihakkuuseen ja isojen pihapuiden kaatamiseen / pois rahtaamiseen, niin sellainen pienkone, jolla tuo onnistusi, on ”Rautahepo” Siinä on voimakas vinssi ja koko alusta on kumitelaa, eli se ei pahemmin runtelisi maastoa / nurmikkoa. Voimakas vinssi, jolla lähtee isompikin pölkky matkaan jne
Varsinainen ajokone on toki kätevä, mutta kun silläkään ei välttämättä saa kuljettaa, siksi moni käyttää maataloustraktoria, joka sitten on huonolla ulottuvuudella aika kömpelö.
Sehän on fakta, että Moottori – ja raivaussahan tankissa oleva bensiini vuotaa enemmän tai vähemmän joko höyrynä tai nesteenä, kun laite tuodaan lämpimään. (eu´i tietenkään koske artoa, koska Husku ei koskaan vuoda mitään.
Kun MH:lla oli vielä eläviä metsureita ja heillä käytössään moottorisahoja, oli aikalailla yleistä, että Metsähallituksella oli miehistönkuljetusautot.
Niihin oli koritehtaalla väkerretty sahojen ja polttoaineiden kuljtettamista varten tiivis osato, joka oli tuuletettu ulospäin. Näin ollen miehistö sai matkan aikana hengittää ainakin bentseenivapaata ilmaa. Siihen aikaan sanottiin, että tieliikennnelaki vaatii bensiiniastioiden olevan hyväksytty tieliikennekäyttöön, eli kaasutiiviitä.
Sahojen tankit eivät ole tiiviitä koska tankkiin pitää olla jonkinlainen korvausilman saanti järjestetty. Esim raivureissa on tavanomaisesti korkissa huokoinen muovinappi, joka päästää molempiin suuntiin ja jos tankki on täynnä, jo väärä asento pistää bensiinin vuotamaan. Henkilöauton takaboksikaan ei ole lähellekään riittävän tiiviisti eristetty bensiinihöyryjen varalta.
Sampon koneet on mielestäni juurikin siellä alarajan tuntumassa kokonsa puolesta. Niillä kuitenkin tehdään töitä ihan kannattavasti, kunhan on ammattihenkilöt remmissä.
Kun mennään niistä pienempiin, niin ansiomielessä touhuamisen voi huoletta unohtaa. Palkkaa ei kuskille niillä vehkeillä tienat, jos tarkoitus on saada kulut maksuun ja kone joskus veihdettua uuteen.
Maataloustraktori puolustaa paikkaansa siinä tapauksessa, että se on jo hankittu oikean työn takia, eli sen kulut saa kirjattua esim porkkanantuottamiskuluihin. Sittenkin pitää huomioida se, millä kustannuksella joku tekee sen työn – paljonko sillä omalla tuhraamisella tienaa tunnissa / päivässä/ viikossa /kuukaudessa / vuodessa jne.
Yhden / kahden R-sahan kuljettaminen H-autossa on parasta suorittaa kattotelineellä / suksitelineellä / taakkatelineellä – tai mikä parasta: Esim suksiboksissa.
Siinä kulkee hienosti myös polttoaineet, voiteluaineet ja valjaat / varustevyöt ym.
Henkilöauton matkustamon ilmatilassa ei pidä kuljettaa tulenarkaa polttoainetta sisältäviä – esim moottorisahoja tms. Esimerkiksi kovapäisimmille voisi esittää tänä syksynä kerrostalossa tapahtunut höyrystyneestä bensiinistä johtunut räjähdys, jossa yksi tollo heitti veivinsä ja talo suunnilleen tuhoutui.
Valmet yritti kehitellä kumiteloilla kulkevaa metsätraktoria, taikka kuitenkin vain metsätraktorin alla toimivia kumiteloja.
Muistan, kuinka Paita-piiska paikallisradio teki juttuja ja toimittaja taisi koeajaakin protoa. Taisi jäädä protoksi sekin.
Puolustusvoimien ei periaatteessa tarvitse kovasti huolta kantaa telojen jäljistä. Tositilanteessa on telojen jäljet maastossa se kaikkein vähäpätöisin murhe.
Metsäkoneissa on sekä telojen ympäristäystävällisyys, että myös hakkuu / ajomenetelmät todellisuudessa ne avainkysymykset.
Ratkaisu ei suinkaan ole 120 senttiset – kuusi metriä pitkät telat ja väh. kuuden metrin ajourat sekä 15 metriä pitkät puomit, vaan ”Järki käteen Mopokuskeille” ja ammattitaitoinen korjuutyömaan suunnittelu ja toteutus.
Myös kunnollisen kaluston (Pro Silva) – hankkiminen myös pehmeille – ja kesäkorjuuleimikoille.
Pienkalustolla – jos valmiiksi hakatun ja kasatun puutavaran ajossa tuntituotokseksi jää n. kuutio – Voi koko ajatuksen haudata ja siunata haudan lepoon.
olikarkki. Tuo oli silloin ”Maan tapa”. Samoin teki moni muukin yritys, eikä pelkästään puunjalostusteollisuudesta. Vientisahat ostivat sahoilta, joiden vienti ei onnistunut taikka vientihinta oli huomattavasti matalampi – esim kaiken US-laadun, lajittelivat, tarvittaessa mitallistivat, leimasivat ja veivät omana tavaranaan kaukomaihin. Moni viejä osti jopa sahatuottoisena koko tuotannon, todella halvalla hinnalla ja lajitteli vientilaadut, myyden jätelaudat kotimaan käyttöön.
Tuotiin ulkoa tavaraa, joka pakattiin täällä uudestaan ja merkittiin siniristilipulla ja / tai joutsenmerkillä.
Jopa torikauppiaat syyllistyivät moiseen…. Ja vieläpä melkolailla viimeaikoinakin.
arto:”-Kyllä palkka metsurikin tekee +200 e päiviä mutta ei istumalla tule saa sahata tosissaan sen 8 tuntia. Raivauksilla”.
Epäilemättä Arto noin tekee – ja vieläpä verotettavana palkkatulona / joskus. Eli tuohon sahan osuus, kilometrikorvaus ja päiväraha (ollaan lähellä 300 E:n Bruttoa.) Työnantajalle vielä lisää jonkin verran maksettavaa.
Meillä oli ”Keikkamies” kymmenisen vuotta sitten syksyisin pari kuukautta opetushommissa. Kaverilla oli opettajan pätevyys, mutta hän pyöritti metsäpalveluyritystä, joka kesällä sesonkiaikaan työllisti jopa muutaman metsurinkin.
Kun hän sai ensimmäisen palkkalaskelman, hän kysyi minulta jotain listassa olevaa juttua (olin luottamusmies). Panin merkille, että listassa oli tuntipalkkana silloin 48,5 € . Jos minulle olisi tarjottu tuota kahdeksan tunnin työpäivinä opetuslasten kanssa maastossa viisi päivää viikossa, olisin heti ottanut loparit ja alkanut tuntiopettajaksi. Lisäksi hän sai joka päivälle kilometrikorvauksen n. sadalta kilometriltä ja osapäivärahan.
Minulle olisi kyllä riittänyt vuotuiseksi työajaksi kahdeksan kuukautta (neljä kk ansiosidonnaisella)
