Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ja jos käyttää jäteöljyä voitelussa, sen näkee puunkuoresta helposti, on puu sitten vaikka männyn tukkirunko.
Lahopuuta ei tietenkään periaatteessa pidä metsästä tuoda, eikä kannatakaan. Se pitää tuoda ennenkuin se lahoaa. Kyllä pitäisi edelleenkin kaarnapäällinen puu tuoda pois ennenkuin kuoren alla on ötökät lähtemässä pystypuihin.
Tuohon ötökkälaumaan (Nilviäisiin) – laskisin nykyään jo Vihreää polittista väriä hehkuttavat kansamme edustajat, jotka olemme suuressa tyhmyydessämme valinneet jopa edustamaan meitä kokouksiin, joissa tehdään näköjään aivan mielettömiä päätöksiä.
Metsien hyvinvointi on meidän ja koko maapallon ”sydämenasia,” mutta se ei suinkaan tarkoita, että metsät on lahotettava paikoilleen.
Se tulkinta minua kaivertaa, että avohakkuulla pakkojätettävät ”säästöpuut” korjataan pois, kun ne kaatuvat esim tuulella. JOS pidetään kiinni Säästö / jättöpuista ja myönnetään ne tarpeellisiksi, niin niitä EI SAA missään tapauksessa hakea sieltä edes polttopuiksi.
Jeessi. Älä päätäsi vannehdi ketjuöljypumpun tekniikalla. En sano sillä että se olisi sinulle liian monimutkainen, vaikka se eräällekin ”asentajalle” tuntuu olevan täysi mysteerio.
Voin selittää, kun uskon, että ymmärrät sen hetkessä: -Kampiakselin ”päällä” on ”Matopyörä” = Kuvittele kastematoa, joka on kierretty akselin ympärille, ikäänkuin ruuvin kierre. Sitä pyöritetään joko samaan tahtiin kuin kampiakselia, taikka sillä on yhteys kytkinrumpuun ja se pyörii vain teränkin pyöriessä.
Tuo ”Matoruuvi” pyörittää öljypumpun mäntää – ja suhdeluku on yksi kammen pyörähdys / yksi männässä oleva hammas, eli jos männässä on kaksikymmentä pykälää, on suhde 1:20.
Sitten se pumppu-osa: Pyöreän männän päässä on lovi, joka on noin puolet pois läpimitasta ja sen loven pituus on muutama millimetri. Tuo loveus männässä tekee siihen venttiilit – vuoroon imu – ja painepuolelle.
Mikä tekee pumppauksen? Joissakin männissä on sinne tyvipäähän jyrsitty ura, joka on vinossa. Joissakin pumpuissa on kaksikin uraa. Uraan on asennettu teräsruuvi, jonka kärjessä ei ole kierrettä . Pumpun männän pyöriessä ruuvi pakottaa männän edestakaiseen liikkeeseen kerran joka kierroksella. Toinen ura on sitä varten, että halutaan muuttaa pumppausta.
Sitten on se säätöruuvilla varustettu pumppu: Siinä männän tyvipää on työstetty vinoon. Säätöruuvi aiheuttaa männälle työntävän liikkeen. Toisessa päässä mäntää on kierrejousi, joka työntää männän aina säätöruuvia vastaan. Mitä syvemmälle ruuvia pyöritetään, sitä pienemmäksi pumpun pumppaus säätyy.
Kun pumppua saa merkkiliikkeestäkin joihinkin sahoihin muutamalla eurolla, se ei voi olla kovin monimutkainen, mutta toimii! Ainuttakaan pumppua en ole koskaan vaihtanut, kanavia olen putsannut (Puun puruista – en jäteöljyssä olevista partikkeleista) -Senkin vain oppilaitoksen sahoista, kun ollaan tehty tavanomaisen huollon yhteydessä tarpeellisia remontteja.
Tilhin heikkous on kytkimen ja öljypumpun välissä oleva muovinen peitelevy. Hieman enemmän sahatuista sahoista se on lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän rikki ja pumpun tila on täynnä sahanjauhoa.
Kun paukuttelette henskeleitänne karsitun energiarangan tienvarsihinna kanssa, niin muistuttaisin – ellei sitä katsota vittuiluksi, että tienvarsihinta ja kantohinta ovat kaksi eri asiaa.
Jos ja kun runkokoko on alle kuitupuun minimin, niin sen hamuaminen hakkuukoneella ( Mahdollisimman isolla) – on melkoisen turhauttavaa työtä, kun puhutaan karsitusta rangasta, eli joka keppi karsitaan erikseen.
Kun rungon keskikoko jää pariinkymmeneen litraan, on kuution hamuaminen jo melkoinen työ. Ja sitä tehden tunnista toiseen!
Jos työmaa hakkuun jälkeen ei silmää viehätä, en ihmettele yhtään.
Karvarangan hakkuu kaatokahvoilla ammattitaitoisen tekijän tekemänä antaa saman päivätuotoksen kuutioina mitaten. Kaluston hinta vain on murto-osa Ponsseen verrattuna.
Kuinka vaikeaa onkaan joillekin käsittää, että koneisiin on aina toisinaan vaihdettava öljyt? Esim työkoneisiin joillakin öljynvaihto perään tehdään jopa kerran vuodess, toinen vaihtaa viiden vuoden välein. Ei niissä puuhissa tarvitse olla koko aikaa kädet ja vaatteet rasvassa, varsinkaan mustassa.
Täälläkin palstalla on inuttu Ammattisahojen kalleutta, verrattuna vaikka kiin-ilmiöön. Teräöljyn ostaja paraimmillaan kantaa uuden huippusahan hinnan öljykauppiaalle huonommasta teräöljystä, kuin mitä raahaa itse kierrätykseen omista laitteistaan – ja vieläpä joskus maksaa siitä, että pääsee niistä eroon.
Takaan ja alleviivaan, että jäteöljyistä ”puhdistettu” teräöljy useissa eri tapauksissa on vain selkiytettyä jäteöljyä ilman ”sitkoa”, joka on lisätty vain purkin kyljessä olevaan lappuun.
Muistakaa myös käyttää hengityssuojaimia ja suojakäsineitä teräöljyjä käsitellessänne ( Myös sahatessa) – vaikka ne olisivat aivan uudesta öljystä tehtyjä, niiden sumun hengittäminen ja ihokosketus ovat aivan yhtä vaarallista kuin ”Metsurin mustaa kultaa ” käytettäessä. (Koskee myös rypsiöljyjä)
Jos ketjuöljy maksaa jopa lähemmäs 4 € / litra, ja AMMATTIMIES sahaa 200 pv/ v, joka päivä litra teräöljyä, niin siihen kuluu uuden ammattisahan hinta/ v.
Kun käyttää esim kirkasta traktorin voimansiirrosta tullutta käytettyä öljyä, joka on täysin ilmaista, niin todellinen hölmö on se naapuri, joka kantaa sahan hinnan öljyseikille.
Öljyn viskositeettiin voi vaikuttaa vaikka polttoöljyllä, jos tarvitsee parempaa juoksevuutta.
Kannattaa tosiaan lopettaa, kun toinen vaihtoehto on, että hankkii tiedon, taidon ja asenteen, joiden varassa pystyy hoitamaan aloittamansa hommat ammattilaisen tavoin. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, niin ilman tietoa ei kannattaisi asentajana esiintyä.
Jos suodattimien läpi kulkeva öljy liikkuu essim kampiakselin liukulaakereissa ja mäntien ja sylinterien välissä satojentuhansien ajokilometrien ajan, niin kyllä se sama moska voitelee mm. teräöljypumpun, joita en ole ainuttakaan tavannut sohloksi kuluneena.
Eräs auto- ja konehuoltoliike oli asentanut melko tehokkaalta tuntuvan lämminilman kehittimen ison hallinsa lämmitystä varten. Tutustuin laiteeseen perusteellisesti, kun minulla oli kolme päivää aikaa seuratessani hänen järjestämäänsä konekoulutusta.
Jäteöljy oli aika isossa säiliössä, öljy oli ainakin silloin hänen itsensä asiakkaiden koneista vaihtamaansa. Pikkuinen sähkömoottori pyöritti auton moottorista otettua öljypumppuajoka työnsi ölppää kahden öljynsuodattimen läpi. Termostaatti sääti pumpun tehoa ja puhaltimen kierroksia, (puhallin tuuppasi palamisilmaa liekkimaljaan) Myös lämmitysilman puhallin toimi termostaattien ohjaamana.
Näppärät laitteet, kertoi itse kehitelleensä ne ja lämmityksen tulevan lähes ilmaiseksi. Oliko laitteet kaikkien Firektiivien mukaiset ? Luultavasti ei.
