Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Silloin, kun sahasin kelillä kuin kelillä, oli pelkkä öljy pömpelissä niin kankeaa, että sen ulostulo ja sopiminen tankin reikään oli kovalla pakkasella lähes ylivoimainen tehtävä. Käytimme polttoöljyä n. 30 – 50 % lämpöisenä sekoitettuna, jolloin seoksesta tuli juoksevaa.
Kun öljyn saa tankkiin, se lämpiää kampikammion kyljessä sen verran, että ölppöpumppukaan ei kavitoi, vaan hoitaa homman.
Husku 162:n öljypumppua käyttävä ”matopyörä” oli aluksi muovia ja pakkasella se korkkasi – vaihdettiin pronssiseen takkuulla. En tiedä, oliko öljy liian kankeaa, vai pakkanen liikaa silloiselle muoviseokselle.
Nykysahoissa on öljypumpuissa satumaisen vähän liikkuvia osia: 1 kpl = Mäntä!
mehtäukko. Pitäisihän se olla kaikille selvää, että jos otetaan vaikkapa viljelemällä perustettu metsä, jossa periaatteessa KAIKKI puut ovat samanikäisiä – Ja hakataan sieltä suurinpiirtein heti, kun päävaltapuut ovat kehittyneet tukkikokoon, – ne pois. Niin jäljelle jäävät puut KAIKKI – ovat huonompikasvuisia, koska ovat jo jääneet, syystä tai toisesta, jälkeen.
Seuraavassa kierrossa tilanne vain pahenee, mutta JOS alueella alkaa syntyä taimia, niillä on huonompi perimä kuin niillä päävaltapuilla, jotka poistettiin parikymmentä vuotta aikaisemmin.
Voisi sanoa, että Jatkuvasti kasvattajat (=harsijat) kuuluvat myös tuollaiseen ”jälkeenjääneitten” porukkaan!
Tuulivoimaloiden sijaan olisi paljon ympäristöystävällisempää rakentaa pieniä Ydinvoimaloita. Niitä voisi helposti sijoitella isompien kaupunkien ääreen sellaisilla paikkakunnilla, joilla on riittävän suuri jäähdytysvesiallas vierellään.
Ei tarvittaisi isoja tuulipuistoalueita, eikä tuhansien kilometrien siirtolinjoja, kun voimala olisi ”aivan ääressä”.
Kesäaikaan, jolloin sähkön tarve on alhainen, voimaloissa voisi olla huoltoseisokki, joten ne pysyisivät sesonkiajat täydessä tuotantokunnossa.
Energia olisi halpaa, samoin siirtokustannukset.
Myös jenkkiautojen voitelu onnistuu parhaiten hyvin ohuella öljyllä, ellei kone ole jo löysä paska.
Hyvät moottoriöljyt ovat Sakeudeltaan (SAE) alkaen 0 – 5 , ylempi luku on yleensä 30 – 40 ja loppuunajetuissa jenkeissä jopa 50.
Sitkon merkitys teräketjuöljyssä on +-0 . Samoin muissakin voiteluaineissa Tappirasvaa lukuunottamaat. Sitä käytetään myös auton alustaa vastaavissa, kosteudessa toimivissa nivelissä, mutta teräketjussa ei moisella ominaisuudella ole muuta kuin rahastukseen liittyvä tehtävä.
Kuitupuun kasvattaja:”Metla testasi aikoinaan mäntysaippuaa terävoiteluaineena. Toimi hyvin, mutta talvella pitäisi käyttää lisäaineita.”
– Eräs kokenut polkupyöräkauppias ja -huoltaja vakuutti minulle, että paras polkupyörän ketjuvoiteluun on mäntysuopa. Siis sillä kiinteällä kimpaleella vain pyyhitään ketjut ja eikun menoksi. sade liottaa mäntysuopaa ja samalla puhdistaa ketjut ja rattaat.
Kokeilin muutaman kerran – Toimii, ketjut on tosi liukkaat, ja puhtaat. Sittemmin lopetin pyöräilyn.
Maailmahan ei ole valmis miltään osin. Jos kehitys pysähtyy, on se yhtä kuin taantumus.
Uusia – ja miksei myös hyväksi koettuja vanhoja metodeja pitää uskaltaa edes kokella. (Kaikkea muuta, paitsi omaa mummoa ja kansantanhuja).
Jos joissakin olosuhteissa ajo-oja toimii hyvin, niin jossain toisessa paikassa Anttoon puolen metrin istutusväli-rivit voi toimia voelä paremmin. Kummassakaan menetelmässä ei Jeessin ylivoimainen 5000 r/ha kasvatustiheys ole tullut kenenkään mieleen, eikä se koskaan tule olemaan käyttökelpoinen.
Halppisöljy n. 2,6 € / litra. ”Motonetin litkua” Jeessi ei suostu käyttämään, käyttää mieluummin jäteöljyä!
Miettikääpä hieman, mitä teräketjuöljyn pitää voidella. 56-lvetolenkkisessä ketjussa on 112 niveltä, joissa jokaisessa on alkujaan tiukka liukulaakeri, sekä kummallakin puolella vielä liukupinnat. Mitä ohuempaa ”litkua” öljy on, sitä paremmin se tunkeutuu rakoihin, joissa sitä tarvitaan. Tuon lisäksi laipan ja ketjun kosketuspinnat – ja kärkipyörä ja sen laakeri tarvitsevat voitelua. Olen joskus sahannut muutaman tankillisen laittamalla teräöljyn asemasta kaksitahtibensaa öljytankkiin, sekin voitelee, mutta ei ihan täydellisesti, onhan siinä niin pirun vähän öljyä.
Siis tärkeintä on ketjun voitelu, ei se, että öljy kertyisi ketjuun. Jopa vesi voitelisi riittävän hyvin, mutta sitä pitäisi olla melko paljon. Jääsahauksessa ei öljyjä käytetä.
Öljyä kuluu esim ammattikäytössä n. kaksi litraa kuutta bensalitraa kohti. Jeessi huoltaa laippaa ehkä sadan tankillisen välein – tarkoittaa Huskun käyttäjillä n. kymmenen päivän sahausta Huskulla. (n. 40 tankillista.) Silloin onkin laipankäännön ja -huollon aika!
Kysykää ituniskoilta, mihin he laittavat traktoreitten hydr. ja vaihteistoöljyt? Voisi olla edullisia käyttää!
itämaan ihme. Jos itsellä kuntoa, taitoa ja aikaa on riittävästi, hyvän M-sahan kanssa, oikeaa menetelmää käyttäen hakkuulla pärjää, varsinkin kun sitä tekee omassa metsässään. eli hankintatyönä.
Tulokseen voi laskea A: alustan raivaus, joka kannattaa tehdä vasta hakkuun aikana.
B: Pitkän rangan antama työn tuottavuuden lisääntyminen.
C: Jäljelle jäävä – paras mahdollinen metsä.
D: Kunnolla suunniteltu ja toteutettu ajouraverkosto.
Kannattaa ottaa opikseen ne seikat, joilla ammattilaiset on toteuttaneet vaastaavat leimikot. Mm se, että keruu-ajourat eivät saa olla pitkiä. Varsitie voi olla vaikka kuinka pitkä, kunhan se on valkattu kovalle maalle jne.
Ajokonehenkilöksi sellainen, jonka työnjälki on saanut kiitosta. Kun hän lisäksi on tehokas, niin kustannus jää pienimmäksi mahdolliseksi.
vmt. Tuossa lähellä yhdellä kaverilla oli Valtran linkkuun asennettuna liikeratanosturi ja siinä rullaharvesteri. Laite liikkui takaperin – ei ollut pyörähtelyongelmaa ja hydrayliikassa ja varustuksessa oli tehoja.
Ei pärjännyt, mutta syynä oli kaksi tekijää: Kuski ei osannut , eikä oppinut tekemään kunnollista harvennusjälkeä ja toisekseen MHY:n kanssa tehty urakointisopimus ontui – ehkä juuri kehnon jäljen takia niin, että työmaita ei löytynyt sovittuun tahtiin.
Yrittäjä sai kyllä tehtyä omien puheittensa mukaan riittävästi kuutioita / päivä, mutta pelisilmää puuston suhteen hänellä ei ollut pätkääkään.
