Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jeessi: ”Minulla ainakin istutuksilla näyttää männyn taimet paikoin vetelevän jopa metrisiä uusia kasvuja tänäkin vuonna.”
-Varmaan vetelee, mutta Jeessin metrissä on vain 20 senttiä.
Laatuja sahatavaralle on muutama noin aluksi, mutta sitten on vielä ns kotimaan laatu, eli se, joka täällä Keski-Suomessa raakataan vientisahalla pois jo ennen kuivaamista, se pakataan omiin nippuihinsa ja viedään rannikon puutavaraliikkeisiin, jossa ne myydään kovaan hintaan typerille rakentajille.
Tuleekin komeat ajouraojat, kun ne ovat jo valmiit ja sitten vielä mätästetään!
Tota noin…… Ajouraojat ja mättäät? On siis kyse avohakkuusta, johon on ajettu ajourat joihin kaivetaan tilaa, että saadaan mätästettyä!
Välttämättä menetelmä ei ole ihan uraauurtavaa – vai onko?
Tuo istutustiheysjuttu lienee koivun ja kuusen osalta tavoite, että istutustaimet / rotu – istutetaan jo valmiiksi tiheyteen, joka natsaa ensiharvennuksen jälkeiseen tiheyteen.
Jos kaikki menee putkeen, niin kyse on optimoidusta puuntuottamisesta ja laatupuun kasvattamisesta tehokkaasti. Männyn laatukasvatus edellyttää tiheää kasvatusasentoa, mutta kyse ei kuitenkaan ole mistään viidentuhannen taimen istutuksesta / hehtaarille. Kyllä männyntaimikossakin voidaan katsoa suopeasti luonnontaimia, joita voidaan käyttää piiskaamaan puita pituuskasvuun oksien kasvattamisen sijaan. Kuitenkin olisi myönnettävä, että VT:lläkin näyttää männyn pituuskasvu jäävän melkein aina alle kolmenkymmenen sentin – jopa lähemmäs kahtakymmentä senttiä.
Vuosien takaa on muistaakseni metsien kasvutilastoissa ollut kovimmat kasvuluvut männyllä, MUTTA: lukemat ovat aina olleet kiertoajan kuluessa saavutettuja. Männyllä on ollut tuntuvasti pidemmät kiertoajat ja esim koivulla puolet siitä. Siksi koivu on ollut ylivoimainen, kun sen hinta on kuituna hiponut havupuun hintaa ja tukkina joskus ollut reilusti ylikin. Ja koivun laatu vain paranee nopeasti kasvaessaan.
Kuusen asema on varmasti parantunut, mutta hyvillä pohjilla senkin kiertoaikaa on voitu lyhentää, jolloin kuusi 60 vuotta / mänty 120 vuotta – aiheuttaa tietenkin pähkäilyä. Silti nykyaikana kuusen kasvatus omt:llä on tuplasti kannattavaa mäntyyn verrattuna.
Se kiertoaika nääs!
Käytettiin koulun sahoissa – ja kuormaimissa kasvi – Rypsiöljyä. Ja niin laadukasta kotimaista.
Kun koneet seisovat esim kesäajan , sahat myös, niin harmiahan niiden kanssa tuli. Esim metsäkuormainessa öljyvuoto, joka öljysi puomin ja laitteita, olisi pitänyt pestä aika nopeasti pois, koska se kuivui metalliin ja oli kuin liisteriä siinä. Oikeassa urakointitahdissa koneiden pumput hajosivat.
Teräketjut juuttuivat, kärkipyörän jumiutuivat ja öljypumput tukkeutuivat, kun oli useamman viikon käyttökatkos.
Sen lisäksi öljyn käyttöohjeissa varoitellaan: ”Vältettävä ihokosketusta!” (Syynä öljyyn lisätyt aineet, joilla esim paineenkestoa on paranneltu.) Kun rypsiöljyä käyttää, se kyllä viehättää esim munkkirasvan tuoksulla ja uskomattomalla liukkaudellaan, mutta sen tuhrimisominaisuus kyllä harmittaa, puhumattakaan sen jumittamisesta.
Pavekka sävelsi tuolla öljypumppujen käyttöpyöristä ilmeisesti aivav viimahetken säveljuoksuja. Dallasimpa piruuttani ”verstashuoneeseen ja katso: Siellä oli kolme ammattimetsurin käytössä ollutta sahaa. Kaikki siis ammattimallia, eli metallirunko ja pikakorkit, eli ei ihan museokamppeita.
Kahdessa matopyörä muovia, yhdessä metallia, en testannut, onko terästä vai rautaa. kaikki pyörät kunnossa.
Muljahti mieleen epäilys, että mahtaako kaikki rassaajat tajuta teräöljypumpun sielunelämää? Ainakaan Tollolla ei ole aikaisempien väitöksiensä perusteella siitä minkäänlaista tajua, vaikka hän väitti ilmeisesti kerran viikossa putsaavansa ja säätelevänsä pumpun hurjaan iskuun.
Mainitsisin samaan syssyyn, että en ole koskaan tavannut pumppua, joka olisi mennyt väljäksi, en edes sellaisessa sahassa, jossa on käytetty jäteöljyä satoja litroja.
Joo. Käytännössä riittää, että öljy vähenee tankissa, siksi en oikein ymmärrä joitakin tahvoja, jotka lisäävät öljyä joka toiselle tai joka kolmannelle tankille. On selvä peli, kun laittaa joka tankilliselle.
Lisäksi AINA – kun laippa irroitetaan ja käännetään (kerran viikossa) – siitä putsataan ainakin öljyreiät (2 kpl) ja hyviin tapoihin kuuluu myös ketju-urasta poistaa purut. Monelle toki onkin sitten jo aivan liikaa = hullua – poistaa kierre kiskoista ja kääntää laippa.
Tilhin laippa kestää Tilhin käyttöiän oikein huollettuna. Kertoo joko sangen kestävästä laipasta, taikka sahan helvetin huonosta kestävyydestä.
Porakone ja timanttilaikka? Kyllä kai silläkin, kun harjoittelee, mutta laikkaa varten hankkisin akkurälläkän., porakoneeseen timanttiviilan, taikka hiomapuikon. ( minulla kyllä sellaiset onkin, kuten myös suorahiomakone, joka antaa timanttipuikolle kyytiä. Teroitan kyllä metsässä, mutta esim säätöhampaan alennan kotona.
Matopyörät ovat kestäneet hyvin siitä lähtien, kun Edelläkävijän = Huskun ensimmäiset muoviset pyörät korkkasivat ja vaihdettiin pronssisiin. Oikean muviseoksen löytyminen tapahtui aika äkkiä.
Minusta teräöljyn kulumisen tutkiminen on varsin yksinkertainen toimenpide: Aina, kun tankataan, kaadetaan molemmat tankit täyteen. Jos ei silloin huomaa, onko öljyä kulunut vain vähän vai koko tankillinen, niin silloin se on jonkinlainen ongelma.
Jos aina välillä vinguttaa ketjun kuivaksi niin, että se jäykistyy ja kiristyy, lyhentää se terälaitteen käyttöikää.
Suomessa on takuulla käytetty jäteöljyä miljoonia litroja terän voiteluun – ja hyvä niin. Öljy puhdistuu erittäin paljon, kun sen antaa olla tynnyrissä hiljaa ja ottaa esim pumppaamalla pintapuolelta selkiytynyttä öljyä. Kun talvella tulee pakkanen, niin jäteöljyssä AINA oleva vesi jäätyy, siihen lajittuneet hiukkaset ovat siis jään sisällä, joten öljyn voi laskea toiseen astiaan.
Sahakauppiaat ja huoltamot ovat kinnanneet teräöljyn hinnan ”pilviin”, joten AMMATTIMIES säästää ison rahan jos viitsii hieman nähdä vaivaa öljyn takia.
Jäteöljystä ”jalostettu” teräöljy ei ole sen parempaa kuin itse siivilöitykään. Hyvin tumma teräketjuöljy on jäteöljystä suodatettu, väri on jäänyt!
Vanhaan hyvään aikaan teräketjuöljyä kului oikeassa M-sahassa (Husku) – noin kolmasosatankillinen bensatankkia kohti. Säädettävä pumppu ja säädettävä kaasutin.
Kun joskus tuli öljypuolelle jokin häiriö, niin ketju pyöri hyvin, kunhan sitä tankista edes vähän kului bensatankillista kohti.
Häiriö, ellei käyttöpyörä mennyt, oli yleensä epäpuhtaus öljyn seassa, eli oli huolimaton tankkaus ja sahanpuruja oli päässyt tankkiin. Suodattimesta purut löytyi, mutta vaati se pumpun irroittamisen ja imupään putsauksen.
