Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Myös runkovauriot ja kuoriutunut juuristo saavat tartunnan, ellei niitä suojata. Konehenkilöiden pitäisi kaikki pilkat värjäämässä, jos pyritään täydelliseen suojaan. Katselmus korjuun jälkeen on ehdottomasti myöhässä, mutta esim satanen/ kuorivaurio ilman väriä takuulla vähentäisi niiden syntymistä.
Miksi se ennakkoraivaus on niin vastenmielistä? Pitäisi olla selvää, että puutavarasta on mahdollista saada parempi hinta, jos korjuutyön hintaa saa alemmaksi. Tässä asiassa ei takuulla kannata uskoa Jeessin pupinoita, hänellä on aina vastassaan MG:n pisin ostohenkilö, joka pystyy kusemaan asiakasta silmään, vaikka olisi nainenkin.
Kaikki muut ostajat hinnoittelevat leimikon myös korjuun kustannusten osalta, joten sieltä pitäisi tulla enemmän kuin bonusta. Lisäksi korjuujälkeen vaikuttaa aivan varmasti.
Metsänmies. Aikoinaan – niinpä. Viime vuosikymmeninä ei ole ketjuja katkennut normaalisahauksissa. Ei vaikka oppilaskäytössäkin ollut sahat ja teräketjuja käytelty ja vaihdeltu varmasti 1000 – 2000 kpl. Ketjut eivät katkeile.
Syyksi olen keksinyt sen, että ketjujen laatu on parantunut huomattavasti, mutta myös vetorattaiden huolto / vaihto ohjerajojen puitteissa on lopettanut terälaitteen rutisevan äänen.
Myös terälaitteet muilta osin kestävät erinomaisesti, kunhan pitäytyy laatumerkeissä. Laipoista ei enää kärkipyörän laakerit hajoa, harvemmin kärkipyörä halkeaa. Laippaa vaihdetaan, kun ketju alkaa horjumaan liian kuluneessa urassa.
”Opetuslapsilla” pyrkii ketju lähtemään laipan päältä pois alkuvaiheessa, mutta opettamalla ja neuvomalla sekin ”tauti” paranee oikein hyvin. (On joitakin, jotka väittää vastaan, mutta uskoo ne pikkuhiljaa – ja myöntävät oppineensa).
Sahan käyttö – samaan malliin kuin huippuammattilainen sitä käyttää, on taitolaji, jota ei täydellisesti monikaan opi. No heillä pitää ketju olla aina niin tiukalla, että se naukuu pyöriessään.
En ikinä laittaisi 1,6 milliselle laipalle 1,5 millistä ketjua. Itse asiassa en ostaisi uutta sahaa 1,6 millisellä laipalla, ellei se olisi väh. 100 kuutioinen saha.
En myöskään ostaisi sellaista sahaa, jossa on avohampainen vetoratas, jos se ei olisi Pikku.Tilhi.
Grisu. Minkälaisen autuuden kuvittelevan siunaantuvan tuolla RS-ketjulla? Sinulla on ilmeisesti erikoisen erikoinen saha, vai mikä on perusteena ketjutoiveissasi?
Ihan kohtalaisen tehokkaisiinkin sahoihin riittää yleensä nuo ns. vakioketjut. Edes sahauskilpailuissa käyvillä ammattlaisilla ( lähinnä tedasviritetyillä sahoilla) – ei ole mitään erikoisketjuja, eikä esim vetolenkkien paksuus ole niissä ”kovin tärkeä”.
Aika ylestä on, että maanmuokkauskalustoa on vain rajallinen määrä valkattavana, joten ”niillä mennään” mitä paikkakunnalle on saatu.
Nykyään niin suosittu laikkumätästyskin vaatii hyvin onnistuakseen erityisesti siihen suunnitellun kauhan. Muistan, kun ensimmäiseen äestysjälkeen tilskin männyntaimia, niin kone oli tehnyt ihan hyvän kivennäismaan paljastamisen, Se oli ollut kohtalaisen sileäreunaisilla lautasilla ja lisäpainoilla varustettu, joten se oli leikannut viilun – n. 25 – 30 cm leveän ja kääntänyt sen vaon sivuun ylösalaisin. Palle muistuttaa laikkumättään muotoa, eli SIIHEN olisi silloin pitänyt männyt iskeä.
Toki äes (Lautasauraksikin nimitetty) teki maannuokkausta keskeyttäen vain kantojen, kivien ja hakkuutähteiden yli pomppiessaan, mutta hieman reippaampi muokkaus mahdollisti myös luontaisen taimettumisen, josta toki liikatiheys hoidetaan edullisesti yleensä pakollisen perkauksen keinoin.
Palteen tiivistämisen olisi tehnyt (ja teki) talvi, koska silloin äestys tehtiin säännöllisesti syksyisin, jolloin maa ehti hetken ”tekeytyä”.
Tuollainen menetelmä antaisi mielestäni mahdollisuuden istuttaa Visakallon rotukuusen taimia hyvällekin pohjalle vain 1200 kpl/ha, jolloin luonto täydentäisi ja tiheyttä voisi R-sahalla säädellä sopivaksi laatua silmälläpitäen. Uudistamiskuluissa mahdollinen säästö syntyisi taimien hinnasta ja istutustaksasta + sivukustannukset, eli se olisi laskettavissa. Teoriassa Ensiharvennuksessa poistettaisiin luontaisesti syntynyttä puustoa, joista tietenkin voisi ajatella rauduksia jättää kuusikon riesaksi ja täyttämään laatuviallisten istutuskuusien poistosta syntyneitä reikiä.
Jäte-bisnes on Suomessa-KIN luisunut Mafian käsiin. Jo nyt on syntynyt taistelua reviireistä, joilla joku vilpitönkin yrittäjä on uskaltanut alkaa yrittämään.
Bisnes on lisäksi yhteiskunnan suojeluksessa ja sen turvin vuorenvarmaa touhua. Eikä kyse ole aina edes niistä autoilijoista, joiden nimi on jäteauton ovessa. He ovat vain kilpailutettuja yrittäjiä, välistä vetää yritys, joka laskuttaa tuottajia, eli mm. yksityistalouksia, tuottaa ne jätteitä taikka ei.
Suurin osa jätteistä on jo nykyisin rahanarvoista tavaraa oikein lajiteltuna. Suurin osa menee polttoon, mutta biojäte markkinoidaan eteenpäin kompostoinnin kautta. Myös Puukin puutavara murskataan ja poltetaan, siitä tulee oivallista lämpöä kovaan hintaan kaupungin asukkaiden nauttia – ja kate on kova.
Tavara, joka ei pala edes tulessa, erotellaan ennen – ja tuhkasta jälkeen – ja sekin myydään.
Periaatteessa systeemi on muuten hyvä, mutta alkutuottaja jää Joovaanin oppien mukaisesti maksumieheksi. Tämä on sinänsä huonompaa Bisnestä kuin puun pystykauppa, vielä huonompaa kuin hankina / tienvarsikauppa, mutta parempaa kuin puutavaran toimituskauppa, jota en mielellään tekisi, eli kuskaisi roska säkkiä parin viikon välein jäteasemalle – ja maksaisi siellä vielä rahaa muovisäkin hinnan lisäksi.
Jos järjestetään puuston hoito niin, että siitä otetaan myös energiapuuhakkuu, niin taimikon harvennusta ei silloin tehdä normaaliin kahteentuhanteen runkoon/ha, oikein tehty energiapuusavotta edellyttää myös tyvestään alle nelisenttisten puiden ennakkoraivauksen.
Tuo energiapuun kasvatus ehkä parantaa jätettävän puuston laatua, mutta myös hidastaa sen järeytymistä.
Voi olla, että energiapuusta saa pystykaupalla nykyisinniin hyvän hinnan, että senkin tuottaminen on taloudellisesti järkevää, mutta itse suhtaudun siihen ajatukseen varauksella.
Kun lueskelee tarinaa Liezenin 28 vuotiaasta kuusikosta, niin auki jää vielä se, paljonko sieltä on enskassa hakatttu myyntipuuta / ha?
Kyllä kai harvennuksessa on ainakin sata kiintoa myyntipuuta kertynyt, eli ennen hakkuuta on ollut 450 kiintoa hehtaarilla?
Lukemat ovat yhtä rajuja kuin mestari-puuntuottaja Jeessillä, jonka metsä kasvaa hänen mukaansa yli 20 kiintoa joka vuosi / ha. Metsänkäsittelytavat vain ovat erilaiset: Jeessi tekee tuollaiseen metsään avohakkuun, koska ”- Ei kannata seisottaa pääomaa metsässä liian kauvaa ja puustahan tulee jo pikkutukkeja aivan mahtavasti”.
