Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Suomalaisten urakoitsijoiden pitää tulla Venäjältä kotimaahan, vastaava määrä puuta pitää hakata täältä, joten töitä riittää kyllä.
Samalla vastaavasta puumäärästä ja sen hankinnasta kertyy verotulot valtion / kuntien kassoihin, eli Suomen kansantalous kohentuu kunnolla.
Venäjältä ttuotu puu kulkee etupäässä Venäläisillä kumipyörillä, joten nekin poistuvat maanteiltämme.
Suomen puunjalostusteollisuus on kussut metsänomistajien muroihin ostamalla kalliilla Venäjän puuta, vaikka kotimaassa sitä on ollut tarjolla yllin kyllin.
En sanoisi jatkuvaksi, koska lähtö on aukosta. Luontainen uudistuminen jne.
Mutta jos metsätyyppi on kuivahko kangas tai karumpi, niin edullisin tapa uudistaa metsä se kuitenkin on, ottaen huomioon, että sellainen pohja ei kasva niin paljoa, että parin tonnin uudistuskulut tulisivat riittävän nopeasti takaisin verrattuna mihin tahansa sijoitusmuotoon.
Muistuu mieleen Rankakasan sahaus useamman vuoden takaa. etupäässä hyvin karsittua kuusta ja aisattua koivua 1,5 metriä korkeassa pinossa hyvillä aluspuilla. tavaran keskipituus n. 4 m, pinon leveys kolmisen metriä.
Teimme kasan omistajan kanssa kaksistaan homman, eli Huskun 77 kuutioinen saha 15 tuuman laipalla – klapimittaan ja tavara liiteriin.
Meiltä kului siinä reilu kaksi tuntia, mutta jos me oltaisiin sahattu patterisahalla, niin homma olisi vieläkin kesken – luulisin.
Jatkuvassa kasvatuksessa metsästä tulee puoliväkisin kuusikko. Siinä taas kenttäkerros happamoituu ja kasvattaa karhunsammaleen, jotka yhdessä synnyttävät jääkellari-ilmiön.
Kun tuon yhdistää harvennuksiin, joissa parhaat, järeimmät, nopeakasvuiset yksilöt poistetaan ja aletaan odottamaan aliskasvusta tukkipuumetsää, niin siihen koko surkeus tyssää.
Meillä on opetusmetsässä ”Varoituskuusikko” -joka on yli sata vuotta kitunut (kehittynyt) aliskasvoksesta ja sen vanhimmat kuuset ovat jopa yli 170 vuotta vanhoja.
Vertailukoeala vieressä on kasvanut viljelymateriaalista, hoidettu normien mukaan ja kasvanut moninkertaisen puumäärän, sen lisäksi laatu – ja järeys ovat omaa luokkaansa.
Noilla koealoilla on kypsytetty tuhansia Metsäammattilaisia ja Metsäopiskelijoita niihin metodeihin, joita vielä parikymmentä vuotta sitten lakien turvin vaalittiin.
Jo nyt on mittailtu Suomen metsien puuston kasvun pienentyneen! Eikö sen olisi pitänyt kiihtyä villiin laukkaan, jos JK – porukan teoriat olisivat totta?
Kyllä!!! Kasvun taittuminen johtuu jatkuvaan kasvuun / peitteelliseen metsienkäsittelyyn siirtymisestä!
Jos rankakasalla tosiaankin vain teeskentelee, niin siihen patterisaha kyllä sopii. Hyvin luontevaa ”työskentelyä” tyypiltä, joka ajaa kymmenien kilometrien pääjän, ”raivaa” alikasvoskuusia kontusillaan pikku-tilhin tankillise – ja palailee pensarosvolla kotiin! No saahan ssinä vähennyksiä metstalouden kuluista! Se jääkin ainoaksi tulokseksi.
Minun käsitykseni akkusahasta on kai hieman yleisestä linjasta poikkeava. Kerron kuitenkin, miten sen olen ajatellut – vaikka olen pari kertaa ollut vakain aikein ostamassa akkusahaa.
Akkusaha sopii varsin tilapäisiin sahailuihin, esim auton takalootassa se voisi kulkeutua niin, että sillä voi esim tielle kaaruneen puun katkaista, taikka pikku askarelua rakennustöissä, missä sahaustarve on hyvin satunnainen.
Polttopuiden palastelu rankakasalla ei ole lainkaan akkusahan hommaa. Siinä ei sahan painolla ole merkitystä, tärkeintä on, että sahassa on tehoa. Se käynnistetään ja sillä sahataan niin, että kone ja terä käyvät kuumana, kasasta sahattaessa laippa saisi olla pitkä ja terä terävä.
Akkusaha voisi olla retkellä repussa, jolloin sillä saisi siististi leikattua joitakin rankoja vaikka kahvipannun kannatinkepiksi tulilla, jonka syttyminen onnistuu tervaskannon kyljestä sahalla raavituilla lastuilla.
Pitäisi ymmärtää, että jo enskassa murjaistaan jäävien runkojen keskimääräinen väli kolmeen metriin, joten sellaisesta raosta vanha Fortsonni mahtuu aika helposti, kunhan ei mutkitella liikaa.
Ei sen pienen ajokoneen tarvitse olla 110 cm :n levyinen, ei ajouralla puiden tarvitse olla paljonkaan tiheämmässä kuin muualla kuviossa.
Jos osaamme tehdä enskan siististi, ja oikeaan tiheyteen, voimme ajella palstalla hakkuun jälkeen sillä Herra Majurilla lähes mistä tahansa, kunhan ei kurvailla turhaan. Joku esitti laskemassaan, että jos saa tunnissa motin, niin ei paljoa rikastu, mutta minä olen enskassa pikkutilhillä sahaillut pari mottia suoraan kärryyn ja ajanut ne plassiin.
Hakkuukoneen peruskoneeksi vanha maataloustraktori on liian heppoinen, jos sillä pitää työskennellä ajouralta. Mutta jos sekin liikkuisi palstalla, riittäisi viiden metrin ulottuvuus mainiosti. Kuitenkin motokoura edellyttää melkolailla erilaisen nosturin kuin pelkkä puutavakoura, joten oikea hakkuuvarustus Vortsonniin maksaa helposti enemmän kuin traktori
Mopon ketjun katkaisin ei käy teräketjun katkaisuun – Ei sitten mitenkään. Viilapenkki, teräväkärkinen tuurna ja mielellään apuri ketjua pitelemään. Ensin hiomakoneella toisen puolen niiteistä ”hattu” pois, sitten viilapenkin leukojen päälle vetolenkin kannatukselle ja siinä tuurnalla ja vasaralla vuoronperää molempiin niitteihin, niin tuleehan se toinen sivulenkki ulos ketjusta. Koota voi samoilla osilla, kun laittaa ne ”hollille” ja ensin puristaa viilapenkissä sivulenkin takaisin paikoilleen ja sitten mieluiten pallopäävasaralla koputtelee niittejä – Ei liian kireälle!
Tärkeää on laittaa sivulenkit oikeinpäin, alapuoli on erilainen kuin yläpuoli.
