Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ihmettelen Jeessin sahankäyttöä, kun ukkelilla on parikin ”raivaussahaa” ja kuitenkin tekee risujen raivausta moottorisahalla. Kyllä olisi tekniikan kehittämisessä aikalailla hommaa.
Kuinkahan monta kuutiota ”poltinpuuta” Jeessi tankillisella hieroo kasaan? Ehkä 0,2 M3 ?
Kun on oikein TOLLO, ei ymmärrä miten ero pystykaupan ja tienvarsikaupan hinnoissa olisi hankintalisää. Mutta mitä muuta se voisi olla?
”Hankintavähennys avohakkuulla on luonnollinen sen perusteella, että suurin osa hankinta-henkilöistä tekee kelvotonta katkontaa, jossa jo pituusmittaus on ”jotain sinnepäin, minimiläpimittoja on alitettu, poikaoksia ”ei ole huomioitu”, eikä katkontaa ole optimoitu.
Teimme Avohakkuun puhtaaseen kuusikkoon. kauppakirjassa oli hyvin tarkat katkontaohjeet. Ostajan edustaja ihmetteli jälkeenpäin, kun katselimme mittalistoja, kuinka ”Ei ole yhtäkään tukkia väärässä kolungissa, eikä ainuttakaan raakkia, tällaista ei ole ennen tullut vastaan”. Kyse oli kuitenkin useammasta tuhannesta tukkipölkystä.
Meillä oli laminoidut katkontamitat liimattu sahojen koteloon. Ostaja UPM, jolla olikin erikoismitat laidasta laitaan.
Hankintavähennyksen saattaa hyvinkin saada tarkalla katkonnalla pois ja työpalkan lisäksi, varsinkin jos ajo sujuu edullisesti.
MH:n toimituskauppaa voi hyvin rinnastaa hankintamyyntiin, vaikka siinä on lisäksi ”kotiinkuljetus”, eikä ne kaupat ole pienimmästä päästä.
Kasper. On kaksi eri asiaa : TEHDÄ ja ”tehdä”. Tunnen takavuosiltani muutaman oikean metsurin, jotka tekivät samaa tahtia.
Jos olisit joskus tehnyt oikeaan M-sahatyötä urakkapalkalla, tietäisit, että esim kappalemäärät ja kuutiomäärät riippuvat muustakin kuin ruokataukojen pitämisestä. On puulaji, on järeys, on hakkuumenetelmä, mutta kaikkein eniten vaikuttaa taito säveltää työvaiheta koko ajan ja oma fiisinen kunto. Toki vaikuttaa kalusto ja varusteetkin.
Myös ne ”sankarit”, jotka ovat urakoineet pitkiä päiviä pelkän vesipullon ja ,leipäpalan kanssa, eivät tiedä suorittavasta työstä yhtään mitään, Kun minulla nuorena metsässä alkoi hakkuutauolla ”Lapa tutajamaan”, totesin sen jälkeen työnteon loppuneen siltä päivältä. Kyllä pitää joka tankillisen jälkeen juoda – muuta kuin vettä, ja syödä edes vähän, vaikka viinerin, mieluummin jotain tukevampaa, mutta vain vähän. Ei ala kädet vapisemaan sinä päivänä.
Silloin kun hakkasin, hakkasin kilpaa – itseni kanssa. Tavoite oli saada joka päivä enemmän kuin edellisenä päivänä, tai vähintään yhtä paljon. Ja se taktiikka toimi hyvin pitkälle. Silloin kappaletaksalla jouduin usein kontrolliin, jossa numeroidut kasat laskettiin uudestaan, syynä oli se, että korkeat pomot eivät meinanneet uskoa tulokseen.
Kuitenkin silloin oli vain yksi syy toimintaani = Raha. ,
Nykyään on pakko myöntää, että olen vajonnut ihan Karpereiden ja kumppaneiden suoritustasolle, eli tuotos on pudonnut kymmenesosaan siitä, mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten.
Puukin havainnot ovat oikeansuuntaisia. Tuon osion sirkkataimista voi allekirjoittaa ja korostaa vielä, että oikeasti sirkkataimista ei varmasti jää eloon kuin muutama prosentti.
Paakun pitää olla joko helvetin paksu, taikka helvetin ohut. Siis kivennäismaata kuntan päällä vain sen verran, että se hieman painaa kunttaa tiiviimmäksi ja suojelee tainta Hylopius apiekselta. Taikka niin paksu, että siinä riittää kosteutta ja evästä pahoinakin aikoina.
Kasper. Siihen aikaan oli liikkeet aika paljon nopeampia kuin nykyisin, joten saha ulvoi kyllä tiukalla tahdilla. Puusto oli hoikkaa mäntyä ja jokainen kaato oli opeteltuun tekniikkaan perustuva. Aina tankillinen kerrallaan, ei kertaakaan sammutettua sahaa. Tehollinen työaika metsässä silloin n. 8 tuntia.
Se saha, jonka kanssa minäkin tuskastuin , oli Homelite XL 12, joka oli ensimmäinen ns. ”Kevytsaha”, joka piti olla – ja olikin aika monella ammattimetsurillakin. ”Keveys” oli saatu ennenkaikkea sillä, että siinä oli mielettömän pienet tankit, tai Bensatankin tilavuus olla jotain kahden desin luokkaa, ja saha sinänsä oli raskasruokainen, savuava, todella äänekäs ja tärisevä paska, jonka terälevykin painoi varmaan pari kiloa.
Minun oma saha oli Partner r17 – tai r18 – en ole aivan varma. Siinä tankki oli 0,7 litrainen ja se kesti ulvottaa mielettömän kauvan. Silloin kiinnitin huomiota sen pieneen kulutukseen, kun tein männikkökankaalla harvennusta, jossa tuli vain mäntykuitua. Kaksimetrisiä pöllejä tuli joka tankillisella n. 300 kpl. Kun neljä tankillista sahasi ja kasasi, liputti kasat ja luki pöllit kirjaan, niin mielellään jo lähti vastavihityn eukon kimppuun ”muihin hommiin”.
Tankin kesto riippuu niin monestakin asiasta, että ei ole aina suoraan verrannollinen keskenään. Käyttäjän tyyli vaikuttaa, hakkuumenetelmä vaikuttaa, Runkojen koko ja puulaji vaikuttaa ja vaikuttaahan siihen toki myös sahan merkki ja mm. tankin tilavuus.
Joskus kaadoin ison kuusen, sahana oli silloin ”isännän ” saha, Saha oli kyllä ”ammattimalli”, mutta kyllä jäätyneessä tyvessä sahaaminen oli jyrsimistä. Puu kaatui ja aloitin karsimisen, niin kolmen metrin jälkeen oli tankki tyhjä. En meinannut uskoa todeksi. Sen kuusen kanssa meni viisi tankillista, kun se piti katkoa lyhyiksi tukeiksi.
Tahti oli ilmeisesti samaa luokkaa kuin Jeessin touhu. Tanillinen kesti aina n. 10 minuuttia. Silloisella Omalla sahalla vastaavia kuusia olisi saanut ainakin kolme tankillista. (Runkotilavuus n. 6 kiintoa)
Rane:”Nykyautoissa on näköjään muotia valita korkea vanne ja matala rengas.Jolla saadaan kohtuu kalliiseenkin autoon kuuluvaa rengasmelua.
<div class=”comment__text js-discussion-text”>Näin vähennät autosi rengasmelua | Tuulilasi (apu.fi)”
– Noinhan se on. Olen vekslannut erilaisten autojen ja renkaiden kanssa suhteellisen paljon.
Joskus, kun olen vaihdellet tai kokeillut erilaisia pyöriä ja renkaita, olen mittaillut renkaiden halkaisijoita, eli pannut eri tuumaluvulla olevat pyörät rinnakkain ja todennut totuuden: Jopa kolmen tuuman kokoero vanteessa, voi vesittyä jo sillä, että rengas 195 – 65 renkaan sijaan vanteelle murjaistaan 225 – 50 rengas. Eli voikin tuo isompi pyörä olla kehältään pienempi .
Jeessihän meni sekaisin rengasruljanssissaan siinä vaiheessa kun hänet höynäytettiin Pösön puikkoihin. Onneton haukkui minun olevan ulkona kuin pyykkinaru ja hänellä oli takuumiehinä kaikki Harjavallan rengasmiehet, jotka olivat päässeet avohoitoon pöpilästä.
Toki renkaan kulumiseen jne vaikuttaa suoraan vierinkehän pituus, mutta huonopintaisilla metsäteillä ei kovasti litteä rengas ole kovin hyvä, vaikka siellä olisi ilmaakin reippaasti.
</div>
A. Jalkanen:”-Tekniikan Maailman pitäisi tehdä niin kuin Michelin-oppaan ravintola-arvioijat: käydä tuntemattomina rengasliikkeissä asioimassa. Ehkä logistisesti liian vaativa operaatio.”
-Niinhän he ovat tehneetkin ainakin parikymmenrä vuotta, kun Nokia kärähti huijauksesta. Se jälkeen ovat ostaneet renkaat rangasliikkeistä ja yksityishenkilöinä.
Silti näyttää siltä, että 3 – 5 paraiten selvinnyttä kengasmerkkiä on tavallaan joka vuosi valittu kärkporukkaan jo ennen testiä.
On selvää, että Tollon kiinalaisihmerenkaat eivät koskaan voita niitä testejä, koska ne ovat niin halvat, ettei sellaisia voi hyviksi kehua.
Kuitenkin esim kesärenkaissa on faktaa, että renkaat, joissa on hyvä pito, eivät kestä läheskään niin pitkään kuin renkaat, jotka ovat kovat (muovia), mutta arvosteluasteikossa ei esim kulumista mitata lainkaan.
Renkaiden käyttäjälle on kulutuskesto hyvin merkittävä, mutta myös renkaan tasapaino = pyöreys ja kudosten muodossa pysyminen, eli tärinä ja ”juputus”.
Itse käymme minua huomattavasti nuoremman emännän kanssa aina koeajolla, kun teemme rengasrulianssia. Nyt on menossa rospuuttokausi, eli kesärenkaat vaihtuvat kitkoihin. Näin voimme lähteä liikenteeseen joka hetki – oli keli millainen tahansa. Kun tulee pysyvä lumi, vaihtuu ainakin yhteen autoon nastarenkaat – Jos vaikka joutuu käymään Harjavallassa, kun sillä reitillä ei tiet ole lumisia, vaan jäisiä.
