Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ensimmäiset auratut uudistusalat minulla olivat piennarauralla vetäistyjä, jolla syntyi jälki, jossa oli hvillä mailla tasainen, noin metrin levyinen kaista, josta auran siivet olivat höylänneet kivennäismaan näkyviin, keskellä kaistaa oli parikymmentä cm syvä oja ja sen kummallakin puolella ”jätkänpolku”, johon taimet istutettiin. Ojasta ja jätkänpolulta poistettu maa – ja kuntta oli palteena molemmin puolin.
Kalusto oli sen verran järeää, että tukkipuidenkin kannot väistyivät uralta – samoin melkoisetkin kivet.
Olen käynyt sitä ensimmäistä kohdettani katsomassa pari kertaa ja maaston tilanne on se, että jos puut hakattaiin lyhyeen kantoon, niin maasturilla pystyisi poikkpäin uriin nähden ajelemaan lähes joka paikasta.
Silloin tuollaisilla auroilla vedettiin vaot melko tarkkaan viiden metrin välein, taimet istutettiin vaon molemmille puolille n. 1,5 metrin välein toisiinsa nähden – Ja katso, taimimäärä oli hyvin lähellä tavoitetta, joka oli 2000 r / ha.
Laikkumätästyksessä mätäs, joka tulee raapaistun laikun viereen, on vain sen verran paksu, että kuntan päälle tulee kivennäismaata viitisen senttiä. Tällöin ei vielä ole vaaraaa, että pintaa kaivetaan niin syvältä, että 20 – 30 cm:n syvyydessä oleva myrkyllinen maa (Pohjanlahden rannikkoseudulla) – nousisi pintaan. Se nousee näkyviin kääntömätästyksessä, jossa kuopaistaan 30 – 40 cm:n syvyydeltä asti kauhallinen, joka käännetaan kuntta alaspäin syntyneeseen kuoppaan, johon se vielä parhaassa tapauksessa painetaan kauhalla tiiviiksi.
Tuon kuvan mukaista aurausta ei tietääkseni olla Etelä-Suomessa tehty koskaan, vaan syvintä aurausta on tehty piennar-auralla, jonka syvyyttä on säädelty koko ajan.
Tuollainen palleaura tekee niin rajut palteet, että maasto muuttuu pysyvästi sangen vaikeakulkuiseksi.
Tollo:”Luultavasti kiinalaiset renkaat ovat laadukkaimpia mitä markkinoilla on. Rengastestit ovat täyttä huijausta, valmistajat valitsevat niihin parhaat renkaat, eivät ne ole tasalaatuisia.”
-Tollo on hajulla, mutta lukenut vain historiakirjoituksia. Tekniikan maailma käräytti rengasvalmistaja NOKIAn siitä että he toimittivat rengastestiin erityisesti testejä varten valmistetut rengassarjat. Siihen aikaan Nokian vyörenkaisiin oli laitettu liian isolla soljilla varustetut vyöt, eikä niitä saanut pysymään tasapainossa millään keinolla. Toisin oli testirenkaat: Ne olivat pyöreät ja pitoa löytyi – Oli valmistettu täysin eri materiaalista kuin myyntiin valmistetut renkaat.
Kun Tollo on keskittänyt huomionsa renkaiden kestävyyteen, niin sekin on kaksipiippuinen juttu: Kulutusta kestävien renkaiden pitokyky on ollut AINA heikompi kuin pehmeämpien – nopeammin kuluvien renkaiden pitävyys.
Neuvoisinkin Tolloa vielä pitämään niitä King-kong renkaita pari kesää auringonpaisteessa tuvan etelä-seinällä, niin kuluminen alkaa olla niin mitätön, että voi seuraavan Corollan vaihtaa niille renkaille kymmenen vuoden kuluttua.
Kaasuauto Suomessa on tosi-ympäristöä säästävä, kun tankkauspisteitä ei ole, niin kaasuautoilija joutuu kävelemään, kun periaatteet eivät salli liikkumista fossiilisilla voimilla.
Patteriauto ladataan tietenkin tuulimyllyjen tuottamalla sähköllä, joten siihen olisi syytä asentaa polkimet, joilla pääsee eteenpäin tyynellä ilmalla.
Seikkailin työelämässä paljon metsäautotieverkostoilla, joista vanhimmat olivat jo niinkin kaukaa, että toista harvennusta tehtiin. Nykyään nekin ovat päätehakattuja ja taimikoita. Kyllä siellä oli selkeät runkotiet ja hakkuutyömaiden teiden väli MAX oli kahdeksansataa metriä.
Maaomistajat olivat Serlakius tai Metsähallitus. Työsuojelutarkastuksia tehdessäni ihailin MH:n systeemiä, kun uusi leimikko oli tehty yhtenäiseksi lohkoksi, joka suurin piirtein kokonaan hakattiin aukoksi.
Parkanon hoitoalueella oli silloinn metsäpinta-alaa muistaakseni reiusti yli 200 000 ha. Kyllä sieltä sai hakata aika rohkeasti.
Joka vuosi puhkaistiin uutta tietä leimikon takarajaan asti ja siihen kääntöpaikka. Kuviot olivat aina yhden korjuutyönjohtajan kiintiön kokoisia, eli muutaman kymmenentuhatta m3.
Panin merkille, kuinka nuori taimikko tienvarsilla madaltui portaittain jopa 5-metrisestä puolimetriseksi.
Serla aloitti meilläpäin autoteiden teon, – MH 10 – 20 vuotta myöhemmin. Niillä saa metsästäjät / marjastajat liikkua vapaasti, mutta vahinkoa ei saisi tehdä.
Tollo. Tiedän, että pohjanmaalla eletään vielä Isojaon jälkeisissä tunnelmissa, jolloin maat jaettiin nauhasarkoihin, joissa ei ole mitään järkeä. Täällä tilat ovat vapaanmuotoisia, mutta lähinnä neliön- tai suorakaiteen muotoisia.
Pohjanmaalla Tollot tekevät saralleen tien, jonka alle jääkin koko ala. Tiet olisi pitänyt tehdä yhteistoimin ja poikittain sarkoihin nähden. Mutta sehän ei käy! Pohjanmaalla jokaisella pitää olla oma tie! Parhaimmilla on rajan kummallakin puolella ”oma tie” Vain oja taikka piikkilanka- aita on välissä – voi olla kaksikin aitaa rinnakkain.
Horsma ei ole taimikolle uhka. Se on niin kankeaa, että se ei kaadu taimien päälle. Heinä on joskus viheliäinen, mutta sen torjunta kemisllisesti on siisti ja helppo temppu. Joko ennen istutusta, laikkukäsittely, taikka ruiskutus / sirottelu istutuksen jälkeen, kun heinä on oikeassa vaiheessa käsitellä kemiallisesti.
Oksaton pintalauta / sahe, on JÄRKYTTÄVÄN HINTAISTA. Laatu ei järkytä, koska sitä näkee sahoilla jatkuvasti – ei tosin paljon, mutta muutaman prosentin verran.
Eilen tuli K-raudan mainos, jossa ”Korkealaatuinen, höylätty mäntyRIMA 120×45 x 2400” maksaa 34,60 € kpl ! Kun tiedetään, että höyläys höyläämöllä maksaa n. 0,3 €/ jm, niin joku vetäisee reilun katteen bisnekselleen.
Tuota puulaatua löytyy mäntytukkileimIkosta hakatuista järeistä tyvilumpeista, jota ovat kuitupinossa. Samoin huippulaatuista oksatonta kuusilautaa /lankkua löytyy tyvilumpeista. Pölkyt vaan pitää saada ostettua leimikosta, joten omatoimiset hankintamyyjät olisivat avainasemassa tuottaen tyvilumppeja, jotka menisivät kuituun – esim tukin hinnoilla piensahurille, joka sivaltaisi sirkkelillä tai vannesahalla hyvällä katteella höylärille kunnon tavaraa.
Tuo K-raudan ”Mäntyrima” on ollut sahasta tullessaan kuivamitassa: 125 x 50,eli sen kuutiohinta on 2307,2 €.
Kyllä siinä saisi työpalkat oikea tekijä, vaikka valmiin tavaran möisi eteenpäin hieman pienemmälläkin hinnalla.
Sahatavara-Jobbarit ovat kautta aikojen tehneet tiliä ostamalla piensahureilta ns. ”sahatuottoisena” koko tuotannon, lajittelemalla, kuivaamalla , mitallistamalla ja myymällä eteenpäin. Lajittelussa erotellut D-laadun saheet myydään eteenpäin ”sisäänostohinnalla”, joka tällä hetkellä kattaa hankintakulut reippaasti. Eli menee Betonilautana, Kotimaanlaatuna, Höylävajaasärmänä, taikka kavennettuna / tasattuna.
