Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Pohjaveden pinnan korkeus vaikuttaa eri puulajien mahdollisuuksiin ottaa ravinteita hieman syvemmältä. Ehkä selkeämmin Rauduskoivu tarvitsee pohjaveden pintakorkeudelle syvyyttä. Vanhoille tyrvepelloille istutetut Raudukset ovat yleensä alkaneet kasvuun hyvin, mutta kun juuret ovat kaivautuneet pariin metriin asti, on kasvu tyrehtynyt.
Hieskoivu sensijaan menestyy hyvin, vaikka pohjavesi olisikin lähempänä pintaa. Samoin mänty ja tietenkin kuusi, jonka juuret ovat aivan pinnassa.
Koivu – nimenomaa Raudus, toimii maanparantajana muutenkin kuin lehtiä maahan karistelemalla, koska sen juuristo on voimakas ja kasvaa mm vahvuutta niin, että on sanottu sen ”hitaasti äestävän ” maata. Siinä on yksi selitys sille, että koivikoissa maa pysyy hyvässä kunnossa ja jopa paranee vuosien saatossa.
Metsäojitukset ovat rasittaneet luonnonpuroja, jokia ja järviä rajusti monien vuosien ajan ojituksen jälkeen, perkauksen ja täydennysojituksen jälkeen, yhteivaikutus on kestänyt käytännössä tähän päivään asti ja jatkuu, kun laskeutumisallas ja suodatuskenttä on jätetty järvien puolelle.
Huomiota sen sijaan ei ole saanut peltojen päästöt, jotka valuvat samalla tavalla vesistöihin. Salaojitettu pelto on aina ja koko ajan samassa tilassa kuin vasta kaivettu avo-oja. Sitä ei sammaleet ympäröi ja käytä ravinteita puhdistaen vettä kuin vanhassa avo-ojassa. Salaojat pitää tukkia ainakin alapäästään, taikka niiden vesi pitää johdattaa vedenpuhdistamoon.
Jeessi ei ole ymmärtänyt, kuinka rokotus auttaa tauteja vastaan kun hän länkyttää, että rokotus ”vie loputkin ihmisen luonnollisesta vastustuskyvystä”. Totuus on kuitenkin toisenlainen, rokotus herättää luonnollisen vastustuksen heräämään, sen ansiosta esim Koeonaan ei kuolekkaan niin helposti, kuin henkilö, jonka vastustukykyä ei ole aktivoitu oikella keinoilla.
Kyllä urea-aivo on jo osoittanut olevansa kelvoton elelemään normaalien ihmisten joukossa.
Joskus on minua valistettu sellaisella periaatteella, että jos metsämaa sekoitettaisiin parikymmentä cm:n syvyyteen asti jyrsinkoneella, maan kasvukyky nousisi ainakin yhden metsätyypin verran ja pysyisi korkammalla tasolla määrättömän ajan. Kriittisin kohta on lähes välittömästi kunttakerroksen alla. Kuusen juuret eivät hyvissä olosuhteissa ylety minnekään puoleen metriin – alaspäin. Kyllä ne on visusti pintajuuria. Katsokaa vaikka lehtomaisella kankaalla kaatuneita ISOJA kuusirunkojen juurakoita ja sitä kohtaa, mista juurakko on kaatunut. Suurin osa juurista on kymmenen sentin syvyydessä olleita. Joskus paljastunut kohta on pelkkiä kiviä ja puut ovat viiden kuution jättiläisiä.
Jeessi:”Ja miten tulee pisaroita pärskimättä tai yskimättä?? Ja eikö ole aika luonnollista ottaa etäisyyttä tällaiseen joka pärskii? Ainakin minä teen niin aina jopa asiakaspalvelutilanteessa. Loukkaantuu sitten ketä loukkaantuu.”
-On siinä asiakaspalvelija, joka säntäilee pakoon, kun asiakas vähän yskäisee. Kun sanotaan, että: ”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää”, niin voidaan todeta, että Jeessi on säilynyt tiedon tuottamalta tuskalta koko elämänsä ajan.
En haluaisi asioida tuollaisen mäntin kanssa, joka säntäilee mihin pääsee ollakseen piilossa viruksilta, joilta voisi suojautua rokotuksin.
Jeessi on valinnut tien, joka päättyy itkuun ja hammasten kiristelyyn. näin sivusta hänen toilailujaan lueskelleena voin vain todeta, että jos vaikka Korona häneen iskeytyykin pahimpien mahdollisten seuraamusten kera, niin : Ensinnäkin hän kääntää kelkkansa asiassa, vaikka onkin pahasti myöhässä ja toiseksi mitään vahinkoa ei ole tapahtunut, vaan voimme toivottaa hänelle ”kevyet mullat”.
Minun ”suvullani” on ollut riesana metsäalaan ajautuminen. Juuret on kaukana Iso-iso isän ajoissa, jolloin metsänvartijoina toimieet esi-isät istuttivat jonkin viruksen jälkikasvuunsa.
Aitini veli ampaisi metsäopistoon ajallaan ja pestautui Serlachiukseen ostotyöhön. Sen seurauksena meiltä ja muiltakin sukulaisilta lähes kaikki myyntipuu meni ”Kakkerlaakiukselle”. Hintakin taisi olla aina hieman parempi kuin muilla yhtiöillä, joita silloin oli vielä todella paljon.
Serlan nimi vaihtui myöhemmin ja se toimi pitkään ”Puulaaki” nimimisenä. Sittemmin se palautui Serlaksi. Enoni siirtyi Tampereelle piiriesimieheksi ja firma fuusioitui Metsäliiton teollisuuteen.
Serkkujani oli useita Firman palveluksessa, samoin pikkuserkkujani. Metsäliiton pikkuserkku-ostomies osti Tädiltäni kohtalaisen leimikon, koska täti oli aina myynyt sille firmalle. Kun hän sitten kertoi kauppahinnat pojalleen joka silloin oli Turun piiripäällikkönä, ilmeni, että ”alihintaan” oli kauppa tehty. Hinnat korjaantuivat välittömästi.
MG:llä on ainakin lievä taipumus maksaa mahdollisimman vähän, ja käyttää jopa luottamusta kusetuksen apuna.
SUKU ON PAHIN!
Niin! Firma, siinä vaiheessa vielä omillaan pyörivä yhtiö, hakkasi koko metsäalansa, joka oli silloin useita tuhansia hehtaareita, aika pitkälti sen vuoksi, ettei tukin hinta nousisi liikaa. Sama kaava oli jo monta vuotta aikaisemmin, eli ei hakattu koskaan silloin, kun hinta oli alhaalla, koska yksityismetsistä sai niin halvalla puuta, (Samoin tietysti MH:lta)
Toisenlainen leimikontekotahti on jollain yksityisellä putkirunkkarilla, joka tekee viisikin leimikkoa vuosittain ja myy joka vuosi. Siinä ei todellakaan mennä talous edellä.
Kasvatushakkuut on eri juttu, mutta ei niitäkään ole järkevää ripotella joka helvetin palstalle joka vuosi. Jos tila on pari-kolmekymmentä hehtaaria, sen kasvatushakkuut voi ihan hyvin pyyhkäistä kerralla koko tilalta, kunhan pidättäytyy muilta tiloilta sillä kertaa…
Nyt on varmasti taas se aika, jolloin yhtiöt hakkaavat omia metsiään niin paljon kuin vain on varaa hakata. Näin on ennen ainakin tapahtunut. Kerran olimme hakkuutyömaalla, jossa rajan takana oli Yhtiön metsää, joka oli harvennettu muutama vuosi aikaisemmin ja sen jälkeen lentolannoitettu. Juuri oli neulasten väri muuttunut, kun tukin hinta nousi. Firman urakoitsijat tulivat ja aloittivat avohakkuun – Suurin osa puista oli kahden tukin kokoisia, mutta osa vain yhden. Voi vanhaa sanontaa käyttäen mainita, että siinä kävi ”Sirppihalla).
