Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Hirvien kaatoluvat tulisivat täysimääräisesti käytetyiksi, kun kaikki myönnetyt kaatoluvat pitäisi maksaa, eikä rahoja palautettaisi.
Hirvijahdin ohessa saisi vielä kaataa vapaasti kaikkia sorkkaeläimiä (naudat ehkä poisluettuina),- mitä metsästä löytyisi.
Puunkasvattaja. Jos ajo järjestyy edullisesti, niin ei muuta kuin turvahousut jalkaan ja Husku käyntiin. Tuonvertaisten puiden tekemiseen riittää yksi työpäivä varsin hyvin, eikä bensaakaan mene kuin korkeintaan kaksi litraa.
Ammattimetsurilta kuluu aikaa korkeintaan aamuyöllä neljä tuntia, eli ei kai se puiden hinta ihan niin kehno ole, vai ostetaanko niitä nyt lainkaan?
Mönkijät ja kelkat on liikkumiseen sopivia laitteita, ei raskaisii kuljetuksiin.
arto sen tuolla edellä jo sanoi, kulkemiseen ja satunnaisiin kuljetuksiin : esim hirvenraadon kuljettamiseen pidemmästä matkasta, taikka taimien / työvälineiden kuljettamiseen.
Kun kohkataan ajourien tarpeesta / tarpeettomuudesta, niin kehoittaisi pistämään jäitä sinne pipon sisään. Ensiharvennuksessa puiden kekimääräinen etäisyys toisistaan tehdään n. kolmeen metriin. Siinä jokaiselle puulle jää pinta-alaa n.9 neliömetriä.
Tuulikaatoja haetaan tukkikokoisesta puustosta, jossa runkoluku lienee n.750 /ha. Siellä puuta kohti on neliöitä n. 13,3 neliöö. Siellä nolompikin kuski pystyy ajelemaan puita ruhjomatta – ja onhan siellä vanhat ajourat, joita voi käyttää.
Kun kömpijällä ajetaan harvennukselta puuta, niin ihan reipas kuorma on kaksi kuutiota. Sen kanssa tuhraantuu tunti. Urakoitsija ajaa puut varastolle alle 7 €/ kuutio, eli kömpijähenkilö tienaa bruttona 14 €, bensaa menee 5litraa ja kuten KAIKKI tietää, bensakustannus on puolet muuttuvista kustannuksista, kiinteät kustannukset ovat toinen puoli kustannuksista -vähintään.
Miksi te otatte aina vain ääripäät kaikesta? Koneen pitää olla talonkokoinen, taikka luokkaa moottoroitu kottikärry!
Ajokone, joka on mitoitettu kasvatushakkuisiin, tuo 15 – 20 kiintoa joka kuormassa ja tunnissa 2 – 3 kuormaa. Yrittäjä pärjää tehokkuudella ja ammattiataidolla, harrastelija ei niillä pärjää, kun kumpaakaan ei ole.
Mönkijä puutavaran ajossa? Jos lähdetään ajatuksesta, että on oikea savotta, josta oikeaa puutavaraa ajetaan ihan vaikka läpi vuoden, niin takaan ja alleviivaan, että jokainen, joka tekee sitä urakkamiehen tapaan, eli markkinaehtoisilla taksoille, mitä pikimmin vaihtaa kalustonsa sllaiseen, jolla saa edes kymmene kiinnon kuormia varastopaikalle, eikä kuormaa kohti mene aikaa tuntia enempää. (Aluksi, kokemuksen kertyessä aikamenekki puolittuu).
Kun lähdetään oletuksesta, että työstäkin pitää saada edes jonkinlainen palkka – kaikkien kulujen jälkeen.
Myrskytuhopuut pitäisi saada näillä keleillä heti pois metsästä ja jos ei niitä pysty jalostamaan heti, niin sadettajat pyörimään pinojen päälle.
Myrskytuhopuut ovat suurelta osin vioittuneet niin, että kaikki sahaajat eivät niitä huoli. Sellu niistä tulee kyllä aivan hyvää, jos ei ole päässyt kuivumaan ja väriä muuttamaan.
Kun nuorempana ja kovakuntoisempana kuljin läpi kesän hakkuulla, oli herätys n. klo 1 yöllä. Aamianen: puuroa, maitoa, leipää ja kahvia. Eväät reppuun: Kahvia, maitokaakaota, ruisleipää makkaran tai lihan kera, hedelmiä, nestettä normaalisti kahdeksan litraa. Aamut olivat utuisia, hämyisiä, mutta alkoi kirkastua kahteen mennessä. Urakkapalkka, eli tahti oli kova, aina tankillinen yhtä soittoa, pöllit kasaan saman tien, teroitus – tankkaus sekä sahalle, että sahaajalle, ei lepotaukoja. Vakio oli, että kun juomat loppui, loppui työpäivä. Helteellä on tärkeintä nesteytys, eikä se hoidu vedellä.
Punnitsin joka aamu painon, join ja söin varmasti yli 9 kiloa päivässä, mutta illansuussa olin saman painoinen kuin aamulla. Fysiikka oli hirmukova – silloin.
