Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä ikäkaira on hyvä kalu silloin, kun silmä ei sano, että puuston kasvu olisi esim hidastunut muutaman vuoden takaisesta. Ei tarvitse ihan ytimeenkään asti kairata, kunhan kymmenenkin vuosiluston verran, niin voi huomata, jos loppua kohti lustot ovat ohentuneet.
Männyssä ei näytä sanottavammin vaurioita tulevan kairaamisesta: Olen sahannut opetusmetsästä otettuja tukkeja, joissa pahhaimmillaan on ollut kämmenen kokoisella alaal 5 – 10 ikäkairan jälkeä. Jokainen reikä on hieman pihkoittanut puuainesta ympäriltään, mutta värivikaa tai lahoa ei ole. Koulun porauksissa on aina se lastu työnnetty takaisin reikään, josta se on otettu.
Koivuja en ole tutkinut, mutta epäilen niihin syntyvän helposti värivikaa.
Puidenmittauksessa varusteina on yleensä Tallmeter – mittanauha, jolla läpimitta näkyy suoraan. Metlan Metsikönmittauskoealoissa puiden kasvua on seurattu puihin kiinnitetyilla millimetrit mittaavilla mittanauhoilla, joista voi kasvuvaiheesta tarkkailla vaikka joka päivä ympärysmitan lisääntymistä
Sama valmistaja tekee Husqvarnan, Aspenin ja Stihlin Alkylaattibensiinin.
Jokainen merkkivalmistaja sekoittaa itse oman kaksitahtiöljyn alkylaatin joukkoon.
Tuo selittää myös sen, että ns ”Halpahallien” pienkonebensoissa ei välttämättä öljyn laatu riitä hieman korkeammalle viritettyjen kaksitahtimoottorien voitelua turvaamaan.
Pakokaasujen hajuun vaikuttaa eniten se, millaista öljyä on bensiinin joukossa. Kyllähän sen aikanaan haistoi tavalliseen bensaan sekoitettunakin, että pakokaasussa olikin toisinaan erilainen haju kuin muulloin. Silloin ei tullut kiinnitettyä öljyn laatuun kovin paljon huomiota. Kyllä pakoputket olivatkin karstassa ja konevaurioitakin tuli useammin kuin nykyään.
Alkylaatissa on kuitenkin terveydelle haitallisia aineita yli 90 prosenttia vähemmän kuin normaalibensassa, eikä siinä ole alkoholia yhtään.
Onko hiljaa tosi, että omaa terveyttään ei täällä arvosta kukaan sen vertaa, että käyttäisi itsensä vuoksi pienkonebensaa? Ruotsissa metsurit nostivat Alkylaattibensan tärkeimmäksi ominaisuudeksi sen, että sitä käyttämällä sahaajan terveyttä uhkaavien päästöjen määrä putoaa lähes nollaan.
Kaikki täysjärkiset ovat jo todenneet Alkylaatin toimivan sahoissa erinomaisen hyvin. (Muista ei ole väliä).
Tollo: ”Oletteko muuten huomanneet, että polttoaineen hinnalla ei ole mitään merkitystä autoilun kustannuksissa, jos tankkaa ABC:llä eikä hinta nouse eikä laske. Ministeri Harakka on tehnyt saman huomion kuin allekirjoittanut ja hänellä on ministereistä eniten talousosaamista.”
Kyllä Tollo on tollo – Vaikka voissa paistaisi. Kuitenkin, jos Jeessi matkustaa ”kaakonkulmalle” ja takaisin, on polttoaineen hinnalla isompi merkitys, kun hän funtsaa, kummalla menisi, kun pelkästään terveisiä on vietävänä. Veikkaan, että valinta kohdistuu Pösöön ennemmin kuin Letukkaan, vaikka Letukka tankataankin RE 85 – liemellä. Jeessin mukaan Letukassa toimii RE 85 – liemi, joka maksanee jopa alle euron/ l… Bensa kuitenkin lähentelee jo 1,7 €:n hintaa.
Sinänsä polttoaineen hinta ei ole kaikkein suurin osa auton käyttökustannuksissa, mutta kustannus se kuitenkin on, vaikka Tollo muuta väittäisi, jopa muuttuva kustannus.
Vaikka hitsaamisesta joutuu jonkun kympin maksamaankin, niin silloin, kun sen voi tehdä ilman koko sahan purkamista alkutekijöihin, tulee korjaus vielä suht edulliseksi. Sensijaan – kun koko mylly puretaan, vaihdetaan siihen laakerit ja tiivisteet ym, nousee remontin hinta äkkiä korkeaksi, vaikka itse sen tekisi.
Jos käytetyn, ehjän sahan saa nimelliseen hintaan, niin vaikka siinä on mäntä väljä, on sen vaihtaminen helppo nakki kätevälle kaverille. Mutta en alkaisi jotain peruskorjausta tekemään ikivanhaan bulkkisahaan, kun alle kahdensadan saa jo kätevän – uuden pikkutilhin, joka sahana on ainakin yhtä pätevä kuin tuollainen museokappale.
Maalaisseppo:”Tapion taskukirja kannattaa hankkia. Sen voi verotuksessa vähentää. Siitä löytyy taulukot.”
Odotappa vain, kun palstan metsäasiantuntija ilman koulutusta = Jeessi, huomaa tuon vinkin. Silloin saat silmät ja korvat täyteen sontaa, ja sinut luokitellaan todella tyhmäksi, ellei ihan mielenvikaiseksi.
Totuus on kuitenkin, että siinä kirjassa on kaikki se tieto, mitä puuntuottamisessa tarvitaan, mutta jollekin täydelliselle ääliölle se kaikki on kirjoitettu liian vaikeaksi käsittää.
Toki varmaa tietoa siitäkin aiheesta saa aivan ilmaiseksi, kun kysyy Jeessiltä. Hän selittää sen nopeasti ja ymmärrettävästi vaikka ihan vain putkiliikkeen tiskin ääressä.
TV. Kerroit olevasi aikamoinen korsto ja jutuistasi päätellen et ole mittasuhteiltasi apinan luokkaa, joten kädet eivä ylety edes polviin suorassa seisten.
Sinun laisillesi muotovalioille on joskus tuunattu sahoihin hieman valjaita, että sahaa voi laskea alemmas ja lisäksi kahvat, jotka on tarkoitettu ammattimaiseen trimmerillä ajoon. Trimmerillä kun yleensä hangataan aivan maanpinnan tuntumassa, kiekon pohja on siten muotoiltu, että se luistaa hyvin ja kolmioterällä käytetään mutterin suojakuppia.
Korkeammilla kahvoilla pääsi parikymmentä senttiä alemmaksi samoilla ranteen asennoilla. En tiedä, kuinka niitä on nykyään saatavana, mutta aikoinaan meillä oli mallina ja koekäytössäkin sellaisia sahoja ykköskappaleina.
Jos saha ryytyy isommassa puussa, on jotain pielessä. Joko laitteessa, terässä, taikka tekniikassa. Me harjoittelimme opetuslasten kanssa tukkikokoisten pölkkyjen pituus-suuntaisten viiltojen sahaamista ja kyllä kaikki oppivat sahaamaan uppoterällä kolme metriä yhdellä vedolla.
Kun terä ja tekniikka on kunnossa, niin se ei tuota ongelmaa edes 150 senttiselle, 45 kiloiselle 17 kesäiselle tyttölapselle!
On mielipiteitä ja on käsityksiä! Lueskelin noita kommentteja, enkä oikein voi samaistua mielipteisiin, jotka siellä vilisee.
Kyllä ihan hyvä vaihtoehto on, että hankitaan yksi R-saha, joka on siis paras. Ammattilaiset metsänraivaajat käyttävät usein yhtä ja samaa samaa sahaa ja varasahanakin on samanlainen.
Pienemmässä puustossa sahataan isommalla terällä ja järeämmässä puustossa pienemmällä terällä. Joillakin ammattilaisilla on kaksi kulmavaihdetta, joissa eri kokoiset terävarustukset!
Ketteryys Raivurin käytössä on paljolti kiinni oikeasta tekniikasta. Kun ilmeisen moni kääntelee sahaa käsin luullen se olevan ketterämpi menetelmä, mutta oikea tyylihän on, että kädet vain ovat kahvoilla ja niillä säädellään terän korkeuttä, mutta sahaa käännellään lantion ja lonkkanivelten avulla. Näin terän nopean osan käyttökin pysyy paremmin hanskassa.
Bensiinin kulutus: Jos ja kun artolla tankillinen kestää kaksi tuntia, niin jos joku kurnuttelee saman sahan tankillisen tuntiin ja varttiin, niin jossain on jokin pielessä. Veikkaan, että yksi tekijä on tylsä terä, jossa lisäksi harituskin on pielessä.
