Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kävi miten kävi, mutta Kepulien lähtölaskenta on käynnissä, kohta on edessä koko liikkeen lopettaminen ja omaisuuden jakaminen johdon kesken.
Kepun aika on mennyt ohi, viimeiset aatteen saastuttamat änkeävät Kristillisten joukkoon.
On ihan sama, onko muttereita yksi, vai useampi, laippa liikkuu aina sen toleranssin verran, jos se ei ole kunnolla kiristetty paikoilleen. Ketjun päälläpysymiseen ei vaikuta kovin paljoa kireys / löyhyys. Olen sahannut sahalla, jonka ketju on roikkunut vapaasti yli kaksi senttiä, eikä muuta ole tarvinnut huomioida, kuin se, että kierroksia on riittävästi aina, kun sahaa kallistaa tai heiluttelee sivuttain. Silloin ketju vääntyy osittain laipan urasta pois, kun sahan kääntää kaatoasentoon ketjun pyörimättä.
Ketju ei kiristy silloin, kun mutterin kiristää!
Reijo Ruotsalainen. Oletko nähnyt moton tekemässä energiapuuhakkuuta? Kun puu on niin pitkä, että siitä tulee kaksi 5 metristä, nostetaan koura noin viiteen metriin – katkaistaa runko sieltä , lasketaan latvaosa tyvelle, kataistaan tyvi ja siirretään molemmat yhtä aikaa läjään.
Kyllä koura nousee vaatimattomissakin hakkuukoneissa reilusti yli kahden metrin korkeuteen, joten ajokonetta ei kasailuun tarvita.
Ei ole mitään mieltä levitellä hakkuutähteitä pitkin aukkoa ja sitten koota niitä ajokoneella kasoihin. Kyllä ne oksat on aivan varmasti hakkuukoneen kouraan kertyneet karsinnassa ja kun latva on katkaistu, se on oksanipun kanssa siirretty kasoihin.
Jotain tolkkua pitää olla tekniikassakin, jos meinaa työstä jotain tulevan.
Isoissa uuneissa ei riitä, että teräs on haponkestävää, vaan se täytyy vielä muurata tulenkestävillä tiilillä sisäpuolelta, että teräs kestäisi hieman paremmin.
Pojat käyvät usein muuraamassa Riihimäellä ongelmajätelaitoksen polttouuneja uuteen uskoon, kun sisäpunnoite on palanut loppuun. Siellä nuohoavat tulipesät ja savuhormit Asetonilla polttovaiheen yhteydessä.
Virroilla aloittivat hakkeenpolton viisikymmentä vuotta sitten. Laitteisto pelasi – miten pelasi, mutta yksi huomattava ongelma oli, että savupiipusta teräsputki ei kestänyt, vaan syöpyi alapäästään nopeasti muutaman metrin matkalta. Syynä oli nuo Tanelin mainitsemat hapot. Tekivät piipun alaosan muovista – Johan alkoi kestämään.
Kun Vilppulan saha oli vielä Jäminkipohjassa, käytettiin siellä kuivaamoiden lämmitykseen kuorta ja sahanpurua. Tykit nostettiin järvestä, kuorittiin ja sahattiin. Purujen ja kuoren mukana meni kattilaan lunta, vettä ja jäätä. Pannuun painettiin ylipaineella ilmaa – ja komeasti paloi…. Hyvä tuoreen puun haju leijui Jäminkipohjan yllä tyynellä kelillä. Piipuista tuli melko valkoista ”savua”, josta toki lähes kaikki oli höyryä.
arto:”Hassun näköisiä ne lopettaneet turvesuot turve imetty pois jäljellä muutama kivi ja sininen savi. Usean sadan hehtaarin pläntti kyseistä moskaa. Ei siinä silmä lepää. Ennemmin katselisin aavaa suota.”
– Jatkokäsittelyitä on tehty jo täällä edelläkävijä-maakunnassa: Isoja entisiä turvesoita on valjastettu luonnonravintolammikoiksi kalanpoikasille, jotka kesän kasvun jälkeen siivilöidään tankkeihin ja viedään kasvattamoon, taikka ihan luonnonvesiin. Kasvattaja nappaa kovan kilohinnan poikasista – ja kalastajat tykkäävät.
Ei risuja mitata, eikä punnita. Ne on punnittu siinä vaiheessa, kun kuusikon puumäärä on todettu. Hakkuutähteistä maksetaan lähes hehtaarihinta = muutama kymppi hehtaarista. Oksia ei ole kannattavaa myydä, jos maan ravinnetalous kestää niistä irtoavan ravinnemäärän, oikein rehevällä pohjalla (OMT, OMAT) olisi ehkä hyvä kerätä pois, koska taimikon aikana ravinteita on tarjolla aivan liikaakin.
Kaukopartiot – ollessaan vihollisrintaman seassa tai takan, käyttivät kertomansa mukaan tuoretta – jäätynyttä koivua nuotioissaan. Syynä oli se, että sen savu ei haise, eli viholliset eivät osaa savunhajun perusteella hiipiä kimppuun.
Epäilen, että tuossa on sellainenkin pointti, että savu, jossa on paljon vesihöyryä mukana, painuu nopeasti hangelle.
Jäätynyt koivu saatiin syttymään vuolemalla puusta erittäin ohuita lastuja ja pilkkomalla puut pieniksi / ohkaisiksi.
Kuitenkin luulen, että jos lataan nyt takkaan kaatotuoreet koivupilkkeet, niin syttyminen ja palaminen on varmaan täyttä tuskaa, vaikka olisi tervaspuita sytytyksen auttamiseen.
Vanha sanonta on, että ”Märkä ei pala” ja myös ”Kuin jäitä polttelisi”.
Kyllähän kovassa kuumuudessa palaa mikä tahansa, jopa rautakin, mutta märkä puu kuivuu ennen palamistaan.
Noille läähättäjille sanoisin, että: Pankaapa pesään kymmenen kiloa kuivaa puuta – polttakaa se. Pankaa sitten samoissa olosuhteissa kymmenen kiloa tuoretta puuta – polttakaa se. Kummalla puulla liesi lämpiää paremmin?
