Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Vaikka en myyntiin tee hankintapuuta, niin laskeskella sen kannattavuutta kyllä voisi.
Kun vääntäydyn metsään joko traktorilla tai mönkijällä ja sahailen tankillisen pölkkyjä / rankoja, saan niistä telikärryyn n. kaksi kiintoa. Ajelen ne piha-rantteelle, syötän ne klapikoneen hihnalle, josta ne menevät katkaisuun, halkaisuun ja kärry-liiteriin.
Taukoilun jälkeen haen samana päivänä toisen satsin ja sitten onkin mielestäni ”päivän työt” hyvinkin tehtynä. Eli neljä kiintoa pystystä klapeiksi ilmavaan varastoon katteen alle.
Minusta eläkevaarin ei tarvitse tehdä enempää yhdessä päivässä, kun näitä päiviä on ehkä vielä jatkossakin.
Isommat tyvipöllit – yli 20 senttiset, katkon metriseksi ja niistä halkoja normaaliin halkopinoon. Jos naapurin leski sattuisi tarvitsemaan kuivia puita. Kyllä nekin menee aikoinaan klapikoneesta läpi, jos on tarpeen.
Tahtoo vaan tulla klapeja liikaa, se ongelma lienee kaikille klapintekijöille tuttu.
Kun lohkot lommoilee lämmittyään oikeaan sahauslämpöön, joka syntyy, kun sahaa huudatetaan suht kiihkeästi tankillinen toisensa perään, eikä tankki ole mikään 2,5 desin kahvikupillinen, vaan kestää oikeaa käyttöä yli tunnin kerrallaan, muuttuu kampikammion olosuhteet : Laakerit eivät ole linjassaan, vaan kanttaavat, vääntymiset aiheuttavat vuotoja ja pian kone pitäisi avata ja pinnat oikaista, mikä temppu onkin jo niin arvokas, että uuden lelun saa samaan hintaan.
Jos kuvitellaan, että aletaan sahaamaan vaikka jätkän kynttilöitä 30 senttisestä puusta, niin kyllä Guttaperkkasahan kanssa tulee ”äitiä ikävä”, ensin sahaajalle ja sitten sahalle.
Käytännössä oikeita moottorisahoja, joilla voi ihan aikuisten oikeasti tehdä puutavaran hakkuuta, on vain muutamia merkkejä ja niilläkin vain muutamia malleja.
Kaikilla sahalaitoksilla on metallinpaljastimet, jotka pompauttavat metallitukit omaan pilttuuseensa. Hyvistä tyvitukeista jotkut kokeilevat löytää metallin ja kaivaa sen pois. huonolaatuisemmista ei niinkään, niissä riittää, kun paikallistaa metallin – ja sahaa pätkän pois, pöllin palaset saavat mennä hakkuriin ja vaikka sellutehtaalle.
Myös energiapuuhakkurien terät kärsivät metallista, joten ei sinne kannata metallia syytää…
Luodit ja haulit saattavat aiheuttaa värivikaa sahatavaraan, on ne mitä materiaalia tahansa, eli kyllä ne myös pilaavat tuotteen.
Pavekka:”Kuttaperkalla voi sahata runkojakin polttopuuksi. Ihan niin paksuja kun suomessa kasvaa.”
-Toki voi sahailla, mutta jos on kunnon runko, niin aikamoista turuutusta se on. Hieman säälitti, kun naapurin leskellä oli sulhasmies käymässä ja hän oli lupautunut omalla M-sahallaan palastelemaan pihapuun, joka me sähkäsetien kanssa kellistettiin linjan sivusta.
Saha oli kaikkien moottorisahojen äiti, eli musta Mc Culloh – Guttaperkkasaha, joka on tehty ihan Amerikan mantereella, samaa sahaa myydään myös Partnerina. 16 Tuumaisella laipalla.
Ylkä karsi kuusen kyllä ihan sitkeästi, en tiedä montako tankillista meni, sitten hän palasteli latvasta päin klapimittaan, mutta minä annoin hänelle ison Huskun, kun säälitti niin sitä sahaa.
Kyllä sellainen saha on vain risujen – taikka laudan katkaisuun riittävä: ”Ei mopolla moottoritielle”.
No jos on kyse polttopuurangoista, niin toki niitä raaputtelee parinsadan pikkutilhilläkin ja ostaa seuraavana syksynä uuden – samanlaisen.
Mutta jos polttopuut tekee järeämmästä puusta, jota sitten sahataan oikein tosissaan ja kun ei saa kirveellä halki, niin myös halkaistaan sahalla, on kaksi vaihtoehtoa: Joko käytetty voimakas ammattisaha, taikka sitten mallia Dolmarin tai Echon jo testattu malli uutena, jossa ei tietokoneita ja vastaavia härpäkkeitä ole. Ne ovat hyviä sahoja ja maksavat puolet huippusahojen hinnoista. Meisselisäätö jne…
Metsänmies ja MaalaisSeppo on päässeet hieman naatiskelemaan vahingonilosta. Minäkin ainakin kerran onnistuin, kun Bemari roikkuin takapuskurissa ja koukkaili ja kuikuili, vaikka pitkähkökin autoletka tuli vastaan, ja toisaalta oli mutkien takia sulkuviivaakin, ettei arvannut lähteä.
Katselin sitä peilistä ja hieman suunnittelin, kun tutulla tiellä tuli ns. luonnollinen ohituspaikka ja oli loiva alamäki, nostin kenkää lapun päältä ja niinhän Bemari lähti, näkyvyys hyvä, ja vastaan tuli pari autoa niinkin kaukana, että hyvin ehti ohittamaan, kun polki jotain ehkä 130 km/h kahdeksankympin alueelle. kaarteen jälkeen tulikin ”Maija ” näkyviin – ja sen katolle räpsähti punainen valo kera sinisten.
Eihän noin saa tehdä, koska tuollakin ”Kaahaarilla” saattoi olla jokin hyvinkin perusteltu syy kiirehtimiseensä. Eikä se oikeastaan kuulu minulle, vaikka usein puhutaankin liikenteen vaarantamisesta.
OIKEA moottorisaha saa olla aamukäynnistyksessä sellainen, että on vedeltävä ehkä useammankin kerran. MUTTA se ei sammu, ellei bensa lopu, tai sahuri sammuta.
OIKEAlla ammattisahalla on ilo sahailla, se on aivan eri juttu kuin tuhrata jonkun tussun kanssa, kun saha kiihtyy tosinopeasti ja puru poistuu shausraosta hetkessä.
Tuon seikan tajuamiseen ei pysty harrastelija, joka ei koskaan ole päässyt edes kokeilemaan ammattisahaa. Jos pääsee vahingossa kokeilemaan jonkun ammattimetsurin ammattisahaa, niin jyväjemmari nostaa kytkintä lähimpään sitä merkkiä myyvää kauppaa kohti . Maksoi mitä maksoi!
Metsänmies. Huskun 545 on kyllä sellainen karvalakkimalli, eli puhuttiin myös aikaisemmin isäntälinjan sahasta. Oikea numerointimalli olisi siinä 45, mutta taisi tulla nuo numerot käytettyä aikaisemmissa versioissa. Sama oli aikaisemmin 346:n kohdalla, kun tehtiin 345 malli.
Merkittävin ero noissa versioissa on, että niiden vääntökäyrä on laakeampi, eikä nouse niin korkealle, kuin nousee tehopiikki ammattiversiossa.
Ja se hinnanero muodostuu huomattavasti kalliimmasta sylinteristä ja männästä. Puhuttiin ”kevennetystä männästä ja suljetuista huuhtelukanavista”, joilla saatiin parempi huipputeho ja käytännössä pienempi kulutus.
Tavallisen metsänomistajan hankintahakkuu ja rankasavotat ovat lähinnä harrastelua, joten niistä maatilamalleista voi ihan hyvin puhua harrastelusahoista. Vaatimuksena heillä on, että se lähtee helposti käyntiin ja on kevyt. Sillä, pysyykö se käynnissä ei ole väliä, kunhan sen jaksaa ituniskakin nypätä kaksisataa kertaa päivässä käyntiin. Sitten onkin käynnistin jatkuvasti kuralla.
Joku yksinkertainen ”maamoottori” ilman kytkintä ja vaihteistoa ei hirmuisia paina. Iso ajoakku painaa äkkiä enemmän. Voimakone ja generaattori voidaan sijoittaa vaikka takaboksiin, sehän on todettu turvallisimmaksi paikaksi moottorille.
Jos sähköautot ja hybriditkin ovat arkoja akkujensa räjähtämiselle, niin se lienee akkujen valmistajan päänsärky. Tuskin mikään autotehdas itse tinailee pattereita sarjaan ja rinnakkain, kyllä kai se tehdään akkutehtaissa valmiiksi paketiksi.
