Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Katsoin kuutioita, on 50,2 ccm. Kirjoitin väärin – ei netistä, vaan kaupasta. Jonssinhan pitäisi olla Huskun sisarmalli ja oletin vain sen olevan 550:n ”kopio.
Jonssi on melko outo merkki, Meillä on ollut niitä vain ykköskappaleita harvakseltaan.
Ne omat mallit eivä synnyttäneet silloin ostohinkua.
Guttaperkkasahaksi arvokas hankinta – jos oikeasti alettaisiin sahaamaan.
Olen henk-koht ollut järjestämässä metsäomistajille ”Lähikuljetus maataloustraktorilla”,-viikon mittaisia koulutustilaisuuksia, joille on tullut maakunnasta metsiään hoitavista omistajista niitä, jotka myös kunnoltaan ovat pystyväisiä jotain tekemäänkin. Kalustoa meillä on ollut useampia yhdistelmiä ja verrokkina metsätraktori kymmenen metrin nosturilla.
Nuorehkot koneisännät ovat olleet tullessaan poikkeuksetta sitä mieltä, että nelivetoisella ei tarvita ketjuja, sillä pääsee. Tärkeitä havaintoja olen tehnyt: – Ammattikonekuski-opettajien neuvot ovat saaneet miesten leuat loksahtamaan. Alkaen ketjujen päällelaitosta, kuorman tekomallista, pinon teosta nosturilla. Muutamat tunnustivat, että ovat vuosikausia tehneet aivan väärällä tekniikalla. Kukaan ei ole koulutuksen jälkeen enää lähdössä metsään ilman ketjuja.
Muutama on sanonut, että parhaan tuloksen viikosta sai, kun oppi sen, että ei kannata itselle hankkia metsävarustusta.
Muutamat manasivat, että ei olisi pitänyt kokeilla sitä kahdeksanpyöräistä Vallua, koska sen jälkeen maatalousyhdistelmä tuntuu aivan lelulta.
Ja onhan se lelu, kun harvennukselta kahdeksanpyöräinen kone tuo ammattikuskin ohjaamana 2 – 4 15 kiinnon kuormaa tunnissa pinoon
Tuon ”keksinnön” synnyttäjän olisi syytä minulle maksaa muutama kymmenen miljoonaa ideasta, jonka tosin palstan Tolloin tyrmäsi muutama vuosi sitten. Se tosin oli odotettavissa, koska Tollo,-nimitys pitää ansaita ja hän on sen innokkaalla urakoinnilla osoittanut ansaitsevansa.
Nissanin porukat ovat tosin langenneet bensiinimoottoriin, joka ei tuossakaan hommassa pärjää dieselille, mutta vastapontena on, että kulutus on jo niin pieni, että pelkällä käyttövoimaverosta säästyneellä rahalla moni ajelee vuoden, ja jää vielä euroja säästöönkin.
Jätkäpätkä:”Ei maataloustraktoria tarvitse sen kummemmin metsä ajoon varustella”
– Ei vai? Minkähän takia nuo sitkeät sissit, jotka yrittävät ajaa metsäajoa hankkiakseen sieltä leivän, ovat varustaneet traktorinsa mm : Asentamalla siihen puhjapanssarin, suojapellit sivuille, maskin ja valojen suojan, 14-kudoksiset – pistosuojatut ja kapulasuojilla varustetut renkaat, vahvistetut vanteet, <polykarponaatti ikkunat, tehokkaamman hydrayliikkapumpun, Ympäripyörivän istuimen, takaa-ajolaitteet jne ????
Jos polttoaineen kulutus on 300 litraa / 150 kiintoa, niin taitaa se tuotos olla 5 kiintoa/ tunti!
Laskelmista on liemien lisäksi unohtunut letkujen ja nippojen, perävalojen, lokasuojien, polttoainetankin, peilien, nosturin heikkojen kohtien ja perävaunun renkaiden särkyminen ja niiden kustannukset, puhumattakaan traktorin ulkonäön aiheuttaman arvon romahtamisen hinnan!
Jätkäpätkä. Kun traktori on, mutta se pitää varustaa metsäajoon, niin aika paljon koneen hinta nousee. Ja kun sillä kalustolla sitten ajaa puuta, josta tulee varastolle alle 5 kuutiota tunnissa, niin ei tienaa edes kaluston käyttökustannuksia, saati sitten kuskin palkkaa. Kuljetuskustannukset urakoitsijan laskuttamana 5 €/ kuutio.
Raimo Styhr. Minun käsitykseni on, että oikeassa (väh. kolmen tukin rungossa) tukkirungossa tyvitukki katkaistaan, varsinkin jos se on mänty – Heti, ellei siitä koidu haittaa. Männyissä on yleensä katkaisukohdat näkyvissä jo pystyssäkin.
Kun nyppään mitan irti, se tulee sieltä sillä välin kun katkaisen tukin. Merkkaan ja kiinnitän mitan uudelleen, jos rungossa on jäljellä vain kaksi tukkia, karsin sen tukkiosuuden, mittaan ja katkaisen – en merkkaa toisen tukin katkaisukohtaa, -taikka palaan siihen ja katkaisen.
Pyrin karsimaan koko rungon silloin, kun karsin päällimmäiset oksatkin. Tukkien teossa kaatovänkä seuraa ninua, tai oikasti se kulkee edellä – heittelemällä, joten loppupäässä vänkäri on seuraavaksi kaadettavan puun tyvellä. Se seuraava runko kaadetaan äskeisen rungon päälle. Sen takia kaatovänkä on todella tärkeä kalu.
On totta, että uusi nauha mittaan maksaa vain 25 €, mutta jos tyytyy vain vaihtamaan aina kun se katkeaa, niin sehän katkeaa, koska sitä ei ole viitsitty tuunata. Meidän mestari-metsuri oppilaat saavat nauhoja niin usein poikki, että työpalkat eivät riittäisi uusien nauhojen hankintaan, jos heille maksettaisiin palkkaa. Nauha saattaa katketa jopa useammin päivässä, kun ei oikein osata käyttää sitä.
Talviraivaus ei toki ole mikään uusi ilmiö. Metsähallituksella alkoi tuolloin Huskun 165 aikoihin järjestelmällinen taimikoidenharvennus, johon ohjattiin metsurit, jotka Tuki- ja liikuntaelinvammojensa vuoksi eivät enää pystyneet hakkuulle.
Palautettiinpa muutamia työkyvyttömyyseläkkeellä oleviakin työelämään mukaan. Alkuunlähtöä helpotti rajusti se, että hehtaaritaksa laskettiin vesurityön tuottavuuden mukaan.
Työtä teetettiin läpi vuoden, mutta kun hankea oli liikaa, jäivät metsurit ansiosidonnaiselle, ukot tienasivat hyvin, lomautusvaiheessakin olivat tyytyväisiä.
Ammattimetsurit sahasivat samalla Huskulla keskimäärin 600 hehtaaria ja sitten uusi saha.
Raimo Styhr. Mistä ja miksi irroitat mitan ”kynäotteella”?
Mittahan on siellä tukinmitan päässä kiinni? Et kai tallusta sinne, viiden metrin päähän irroittelemaan koukkua tyvestä ja taas takaisin siihen katkaisukohtaan?
Toki koukun teroitus pitää tehdä järjen perusteella. Tehtaan ”teroitus” on vain rälläkällä katkaistut piikit. Saksikoukku on tuunattava, eli teritettava oikein, varmistettava, että koukku ei lennä hankeen nykäistessa, naihan pää on teipattava hyvällä teipillä, iskunvaimentaja teipataan oikeaan paikkaan. Nauha pannaan kiinni niin, että se varmasti pysyy – ja irroitetaan niin, että se varmasti irtoaa, eli kertarepäisyllä.
