Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Muistan kun ostin ensimmäisen Partner R17-moottorisahan. Se oli silloin kehityksen kärjessä, mm tärinänvaimennus ensimmäisenä maailmassa. Oli ihan kunnollista talvea, kun sillä sahailin ja tunnollisena asensin siihen talvivarusteet, jotka tulivat sahan mukana. Oli alumiinipellistä tehtyjä lipareita, jotka asennettiin ohjeen mukaisiin paikkoihin peltiruuveilla kiinni, oli myös lämpölevy kaasuttimen ja sylinterin väliin, jossa talviversiossa oli kaksi aukkoa ihan oikeassa paikassa.
Tuttu kaveri osti samanlaisen sahan, mutta ei asentanut siihen talvivarustusta. Kuulinkin, kun hän oli manaillut talvitoimintaa, että jäätyy koko saha.
Seuraavaksi sainkin hankittua Partnerin R 18 mallin, jossa oli pakokaasulla lämpiävät kahvat. Niistä en tykännyt.
Sahat olivat silloin aika kalliita, kahden viikon ansiot ehkä juuri riittivät uuden sahan ostoon.
Ei sillä eikä millään, mutta henkilökohtaisesti olen ollut lukemattomat kerrat maahantuojien järjestämissä koulutustilaisuuksissa, joissa on paneuduttu viimeisimpiin uutuusmalleihin. Korostan kuitenkin, että kyseessä on aina olleet ammattiversiot.
Niissä on sahoja purettu, jos jonkin uuden teknisen ratkaisun esittäminen sitä on vaatinut. Samoin uusien työmenetelmien läpikäynti menee jakeluun vain, kun se tehdään ja mieluummin koulutettava tekee sen itse. Tilaisuuksissa on kohderyhmän koko vain 3 – 5 henkilöä, joten kouluttaja ehtii huomioimaan jokaisen.
Tilaisuuksissa on aina tullut esiin kikkoja, joista ei huolto-ohjeissa puhuta sanaakaan. Esim Ruotsalaissahojen suomenkieliset sivut on kääntänyt ilmiselvästi henkilö, joka osaa kielen, mutta ei tajua tekstin sisältöä lainkaan.
Sama toki Tilhin käännösten kanssa.
Me olimme jo vuosikausia käyttäneet vaseliinia R-sahan kulmavaihteessa, kun se vihdoin tuli ohjekirjaan. Siitä kesti taas vuosikausia ennenkuin maahantuojan kouluttaja esitteli akselin rasvauksen jne.
Talvimaskit ja poraukset tulivat kyllä myös ”metsien miesten” kautta maahantuojan tietoisuuteen.
Varma on, että sähkölämmitetty kaasutin on hämärtänyt sahojen suunnittelijoiden käsityskyvyn niin, että heidän mielestään talvi-ongelmat on hoidettu lopullisesti, on lämmitystä tai ei.
Lukeeko kukaan enää käyttöohjetta, joka tulee uuden sahan mukana? Ennen se kuului uuden sahan käyttöönottoon ja tekniikkaan tutustumiseen.
Autoissa on kuitenkin termostaattien ohjaamaa tuo imuilman ja jäähdytyksen säätely. Jos ”Lämpösuoja” on tarkoitettu otettavaksi pois talvikelillä, on se taatusti käyttöohjeessa ja myös muoviosiin valettuina merkintöinä näkyvissä.
PS. Katsoin käyttohjeesta, enkä siinä kyllä havainnut lämpösuojan suhteen mitään ohjetta. arton ohje on varmasti hyvä, mutta on ilmeisesti jäänyt ohjeen tekijältä kirjaamatta.
Apli:Taitaa olla liian pitkä matka Rauman uudelle sahalle? Keskisuomessa kuulemma alkaa tukit sinne mennä, siis mäntytukit, ainakin alkuun sahaavat vain mäntyä uudella sahallaan..”
– On iso saha missä tahansa, sen tuotteista lähes kaikki sahatavara viedään laivakuljetuksin pois Suomesta. Kotimaassa käytetään purut, kuoiret ja pinnat, joista ehkä edelleenkin pintahake kannattaa pistää selluksi.
Rauman suursaha, joka toimii sellutehtaan lähellä, on hyvä paikka vaikkapa lapin mäntytukeille, jotka kulkevat kiskoilla turvallisesti, jättirekoilla vähemmän turvallisesti taikka vesiteitse toivottavasti ilman haveria, mutta halvalla.
Kyllä se Äänekosken sellukin lähtee pohjanlahden satamista eteenpäin, vaikka tehdas onkin sisämaassa.
Jos lappiin väsätään suursaha, niin kuljetuskilometrit ovat samat kuin että saha olisi merenrannalla.
metsäpuu. Ei 70- luvulla enää kuituleimikoita leimattu, eikä tukkiakaan muualta kuin korkeintaan harvennuksilta. Pystymittaleimikot olivat eri juttu, mutta silloin Prosessorin mittauskalut olivat hyvin alkukehityksessä,
”esimoto” – oli silloin prosessori, joka ei yleensä kaatanut, mutta oli jopa kaato-kasauskoneita, jotka tekivät sen metsurien tavallisesti tekemän kaatamisen.
Juttelin kaverin kanssa, joka vielä pyörii Metsäoppilaitoksella moottorisahojen kanssa hakkuutyömailla ja hirrenveistossa, en kysynyt, vieläkö hän on kilpasahauksessa mukana – Oppilaitosten joukkueenjohtajana hyvinkin monina vuosina ollut EU:n sisäisissä kisoissa. Pojat on yleensä pärjänneet aika hyvin, vaikka meillä on Ms-työt paljon vähäisemmät kuin jossain Itävallassa tms-maassa.
Kysyin häneltä, millaisilla sahoilla hän tekee omia hankintahakkuitaan, koska tiedän hänen niitä joka vuosi tehneen. HVA: 550 Mark 2 – on isompi saha ja Tilhin 201 on pienemmän puuston saha.
Muistuttaisin tässä tapauksessa, että hän voi valita ihan minkälaisen sahan tahansa talon sahavarastosta ja jos siellä ei ole mieleistä, niin seuraavassa hankinnassa voi sellaisia muutaman ostaa ”Virman piikkiin”.
Ehkäpä tuon MS 201:n kanssa kävi niin, että sahakauppuias ei toiminut ihan niinkuin 2oikea” sahakauppias toimii, eli antaa koekäytettynä ja koottuna sahan asiakkalleen.
Silloin olisi selvinnyt – josko siinä ei käynnit ja käynnistykset ole kohdallaan ja jos vetely on raskasta, niin sekin olisi ehkä asiakkaalle selvitetty juurta jaksaen.
Tarkentaisin kuitenkin termiä ”Pikku-Tilhi” sen verran, että sellaista on vain yksi malli, eli nyt tuo MS 201, joka on pikkusahoissa se ainoa ammattisaha. Nuo ykkösellä tai kakkosella alkavat mallinumerot ovat juuri sitä lukuunottamatta varsinaisia Guttaperkkasahoja, jota ei ole tarkoitettu rankakasaa pidemmälle vietäväksi, paino sanalla ranka- ! Metsään kannattaa viedä ammattisahoja, kunhan on ensin opetellut niiden sielunelämän
Jos kuitenkin ajatellaan asiakaspalvelua pienkoneiden myynti/huoltoympyröissä, niin oli koneella takuuta tai ei, se pitää merkkiliikkeen toimesta saada suhteellisen nopeasti hoidettua kuntoon.
On aivan eri juttu, jos korjaamo on VAIN korjaamo, eli sillä ei ole valtuutetun huollon statusta. Kaikki lähtee siitä, tarvitaanko varaosia, mistä ne hankitaan ja koska ne saadaan. Merkkiliike toki laittaa etusijalle omat merkkinsä ja -asiakkaansa.
Aikanaan oli ilmeisesti Virtain moottorisaha sellainen liike, että se ei myynyt EIOOTA niissä merkeissä, joiden edustus sillä oli. Maahantuojan edustaja tunnusti, että he joutuvat ostamaan ”Arskalta” joitakin varaosia, kun sillä on 100 % :n varaosavarasto, eikä kukaan muu pidä niin täydellistä, koska se on ”ihan hullua”.
Liike, jolla on edustus jostain merkistä, on tavallaan sitoutunut huolehtimaan myös ns jälkimyynnin. Sellainen liike ei saa periä edes rahtikustannuksia tai toimitusmaksuja edustamistaan tuotteista. Nykyään tosin tulee esim. Ruotsista jopa kahdessa arkipäivässä paikalliseen liikkeeseen tavara. Meillä se on normaalisti kymmeneltä, taikka kahdelta, riippuu siitä, mistä suunnasta se on tulossa, tai mihin kellonaikaan tilaus on pantu menemään. Ja joka arkipäivä!”ihan hullua”.
Kaupunkilaismetsänomistaja ei edes ymmärrä metsän käyttöä. Maaseudulla rehoittavat – hoitamattomat ryteiköt ovat lähes kaikki kaupunkilaisten, jotka ovat perintönä saaneet metsää, mutta eivät ymmärrä sitä hoitaa, eivätkä halua satsata hoitamiseen senttiäkään.
Omistaminen heiltä kyllä onnistuu, mutta esim myyntivero kerätään nykyään omistajan asuinkuntaan, eli ”maakunta maksaa”
