Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Erään sahan kanssa sahaliikkeen asentaja ( erittäin ammattitaitoinen) oli avannut koneen, joka ei alkanut käymään siinalaisella sylinterillä ja männällä.
Naureskeli, että mäntä ei ollut pyöreä – ei edes soikea, vaan kulmikas, josta valo tuli ohi, kun mäntä laitettiin sylinteriin ja tulpanreiästä annettiin valoa sylinteriin.
Ei mitään mahdollisuutta toimia.
Pavekka. Meillä sitten Husqvarnan konsultti puhui paskaa, kun hän esitteli laakerin ulosvetäjän 242:n sielunelämää selvitellessään. Hän myös huijasi meitä myydessään meille laakerin ulosvetäjän.
Tampereen Lakalaivassa maahantuojan huoltokouluttaja kusi meitä silmään näyttäessään, kuinka sahasta näppärästi otetaan ulosvetäjällä laakeri irti sahaa levittelemättä ja kuinka uusi laakeri isketään paikalleen. Se oli ensimmäinen kerta, kun olen nähnyt laakeriremontin teon ilman lämmitystä irroitusvaiheessa, uuden laitossa lämmitettiin sahaa hiukan, ja akselia jäähdytettiin.
Ne kynsi-ulosvetäjät ovay stefaa varten ja meilläkin yksi oppilas turmeli ulosvetäjän yrittäessään sillä laakeria irti.
Tuo sahamalli on ainakin niin vanha, että jos sillä on töitä tehty pikkuhiljaa koko ajan, niin siinä alkaa olla kaikki liikkuvat osat olla huonossa kunnossa. Niihin vaihdeltiin aikanaan kaasuttimiakin, joka silloin oli suhteellisen harvinainen ja hintavakin toimenpide. Niihin taidettiin vaihtaa petilaakerit ja stefat sahaa halkaisematta, ellen väärin muista, sikälis olisi pieni operaatio, kunhan vaan löytää ulosvetäjät niihin laakereihin. Kannattaisi testata myös puristuspaineet – edes narusta nostamalla. Saha sinänsä on tosi kestävä, aikoinaan sanottiin, että se on saha, johon männän vaihtamalla saa saman verran elämää lisää, kuin muilla sahoilla on kaikkenaankaan, eli kesto oli tuplaten jopa Jonssiin verrattuna.
Hoitamattomuus vain lisää kuitupuuprosenttia. Puun kasvunopeus pysyy saman suuruisena, ellei ole vajaa tuo runkoluku/ ha.
Kun jk (juurikääpä) vaivaa jk-metsää (Jatkuvan kasvatuksen metsää), niin kyllä se vaikeuttaa usein myös jk-uudistamista (jaksollisen kasvatuksen uudistamista)
Jk-avohakkuussa, jossa kannoissa on jk – on paras keino nyppiä kannot ylös ja murskata ne, antaa kuivua ja kelin salliessa polttaa / kulottaa alue perusteellisesti.
Sen jälkeen voikin alueen uudistaa hyvärotuisilla kuusentaimilla, taikka rauduksilla.
Tuulikaatojen poiskorjaamisessa perusehto on, että puut ovat osa työpalkkaa. Taikka maksu työstä on vähintään hankintakaupan tienvarsihinnan mukaan.
Jos työmaat löytyvät läheltä, esim kymmenen kilometrin säteeltä, voisi kömpijän sijaan käyttää traktoria, mutta todellisuudessa hajallaan olevien puiden hamuilu metsiköstä kävisi parhaiten telamönkijällä ja vetävällä kärryllä.
Tuulikaatojen sahailuun kyllä on mahdollista oppia, mutta opettajalla täytyy olla rautainen ammattitaito. Siihen opettamiseen ei riitä vuoden – eikä kahden avohakkuu M-sahalla, vaan pitää olla takana satojen – tai tuhansien tuulikaatojen teurastuksen antama rutiini ja varmuus.
Silti mahdollisuus tapaturmaan on koko ajan läsnä. Kerran purkasin sumaa, jossa isoja kuusia oli sikinsokin ja päällimmäiset olivat n. neljän metrin korkeudessa vaakasuorassa. Kävelin siellä paksujen oksien päällä ja sahailin niitä oksia ja pienempiä runkoja poikki. Sitten otin askeleen taaksepäin – ja jalka meni oksien läpi, minulla käyvä saha käsissä. Kaaduin selälleni siihen oksien päälle, mutta ne ottivat minut vastaan kuin joustinpatja. Saha putosi maahan ja kävi naputteli siellä tyhjäkäyntiä vielä silloinkin, kun sen luokse pääsin (Husku 254) Kyllä siinä olisi voinut käydä huonostikin.
Meidän on turha inua EU:n päätöksistä ja määräyksistä, me olemme ihan itse valinneet Mepit, jotka tekevät kaikkensa saadakseen paskattua meidän soppakattilaan. Mitä enemmän tulee EU:lta lunta tupaan, sitä enemmän on mepeillä rinta pystyssä. Missään tapauksessa esim Vihreistä ei olisi saanut laittaa sinne ketään, tai jos oli pakko, niin korkeintaan johonkin viinien maistelu-tuomioistuimeen.
Käytännössä pitäisi esim kolmenkymmenen kilometrin säteellä löytyä aivan varmasti tuulikaatopuita niin paljon, että yhden henkilön yritys on täystyöllistetty. Toiminimi ja LY-tunnus tietty pitää olla, Traileri, jolla kulkee kömpijä ja kärry. Telavarustus kömpijään, ehkä Hydrayliikkaa ja vinssi sekä nosturi.
Jos kokemus ei riitä harvennushakkuulle, niin minkälaisin eväin kuvittelet pysyväsi ehjänä / elossa tuulikaatojen kanssa? Siinä hommassakin pitää kuitenkin tapahtua se työ – muuten ei eukko silkissä kulje. Käytännössä niiden tuulikaatojen kanssa ei saisi koskaan tulla sellaista rytöä, että ei osaa sitä purkaa nopeasti ja turvallisesti… Vast`ikää Viinijärvellä kuoli mies niissä hommissa!
Kotkan metsäoppilaitos järjesti useita sahaukseen liittyviä koulutuksia myös aikuisille, Kurssipaikkana oli Palvaanjärvi.
Siellä joillakin kursseilla paneuduttiin myös apteeraukseen siten, että mentiin metsään, arvioitiin runkoja pystyssä, kaadettiin ja katkottiin ne ja kuskattiin sahalle, jossa katsottiin, mitä pölkyn sisällä oli.
Puut olivat hulppeita mäntyjä, siemenpuita, joiden ”aika oli tullut”. lyhimmistä tuli vain neljää tukkia, mutta pisimmistä kuutta – eikä D 1,3 ollut paljoa yli 40 cm järeimmissäkään. Jonkinasteinen yllätys oli, että viivasuora, tasalaatuinen tukki oli saanut sydänhalkeaman, joka oli pahimmillaan niin pitkä, että sydänlankut (2 kpl) -halkesivat pöydältä pudotessaan.
Syynä oli melko varmasti Suomenlahdelta puhaltavat tuulet, jotka taivutellessaan runkoa aiheuttivat kuolleeseen sydänpuuhun halkeaman. Pahimmillaan tuo halkaisi saheet silloin, kun runko ei ollut kiero.
Niistä rungoista olisi kannattanut tehdä pyöröhirsiseinää halkeamajohteella.
Metsäpalot ovat olleet aikoinaan ainoat männikköä jalostavat tapahtumat, kun suurimmat – kilpikaarnaiset männyt selviytyivät paloista elävinä. Sen jälkeen vanhakin puu alkoi raivokkaasti tekemään siemeniä!
Nyt – täydellä eläkkellä ollessani en ole ostanut yhtäkään uutta teräketjua. Kuitenkin minulla on uutta vastaavia ketjuja jemmasa, ostin niitä eräältä palstalaiselta laatikollisen, kun hän ei saanut niitä enää leikkaamaan mielestään hyvin.
Kun sahaustarve on Max 20 kuutiota vuodessa ja osan sahailen kovapalaketjuilla, niin yksi kunnollinen teräketju kestää minulla varmasti 5 vuotta. Silloin on ihan sama, maksaako ketju 5 – vai 50 €.
Köyhän ei kannata ostaa huonoa. En ole vielä nähnyt Kiinalaista Tilhi-ketjua, Voi olla, että tavarataloissa myytävät Oregon-ketjut ovat sellaisia, mutta en taida enää koskaan tarvita uutta teräketjua.
Viiloja kyllä vielä joudun ostelemaan, koska en teroita laikkateroituskoneella ketjuja, hiomakoneella/ ja -puikolla livautan ainakin kovapalaketjua, jos tarvetta tulee. Normaaliketjua 4,5 millin viilalla (pikku-Tilhi) – ja 4,8 millin viilalla normaaliketjua teroittaen pärjää aika hyvin.
