Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
En ole käyttäjiltä kuullut muuta kuin pettymyksen sanoja. Huskun huoltomies manasi pöytäkirjan ulkopuolelta koko vehkeen alimpaan helvettiin. Hänellä on sama juttu kuin artollakin, eli ei saa julkisesti puhua totta. Kampiakselit ja laakerit eivät ole ”tehty toisiinsa sopiviksi”.
238 – oli oikein säädettynä tosihyvä, varmakäyntinen ja käteensopiva saha. Paras saha, kun osasi terän pitää kunnossa. 242 oli pari vuotta Tilhin 024:n kanssa samalainen paska, mutta vääntöä siinä oli enemmän kuin Tilhissä.
Samat oireet olivat 026:lla, eli täysin toivoton ammattikäyttöä ajatellen. 254 pieksi kyllä silloin kaikki sahat, mitä markkinoilla oli.
Epäilen – Mätäpaise, että sinun kokemuksesi M-sahoista ovat Esson parlamentissa kuulluista valheista koottuja.
Meillä oli kunnia käyttää 024 malleja siitä hetkestä kun niitä akoi tulla maahan. Hengetön vehje uutenakin ja kova syömään bensaa. Ilmanputsari aina tukossa, sammuili jatkuvasti, uudet tuli tilalle, maahantuojan korjaamolla penkissä säädetty, ei ollut sen kummempia. taas tuli uudet – ja taas. Oli erilaista kumikurkkua ja sitten taas erilaista. Silloin Huskun 238 löi Tilhin 100 – 0 !
Huutokaupasta isännät ostivat halvalla lähes käyttämättömiä 024-Tilhejä.
Ensimmäiset vinssauskeikat tein Evolla, kun vinssattiin pahoissa maastoissa erillisvintturilla tukeiksi hakattuja puita. Vinssin kelalla oli noin 400 metriä juontovarppia ja Tuplamäärä palautusvarppia. palautusvarppi kiersi aukon reunalla perälle ja juontovarppi meni suoraan. Aloitus perältä, kaksi MIESTÄ! Meillä oli radiot, joilla kommunikoitiin. Hidasta, mutta niillä kalustoilla lähes ainoa menetelmä.
Toinen työmaa oli kilometrin päässä ja siellä oli maataloustraktori samoissa hommissa. Vinssi oli radio-ohjattava, eli kaukosäädöllä.
Kolmas olikin se Terra. Sillä me Veksin kanssa ajettiin toista tuuria lähes joka arki-ilta.
Myöhemmin vinssailtiin opetuslasten kanssa Hakin automaattivinssillä, jossa ohjaus tapahtui kauko-ohjauksella, mutta ohuella nyörillä. Se oli ovela peli, kun sillä ei käytännössä saanut traktoria kaatumaan, vaikka se ei ollut voimasta kiinni.
Lisäksi on ollut hydraylisessa kuormaimessa puomiin kiinnitettynä ninssi, jolla sai pieniä vedeltyä ojien takaa jne.
Puuki. Kun vientilaatuisesta sahatavarasta saa keskihintaa 220 € / kiinto, ja siihen menee kaksi tukkikiintoa, niin A-laadun tukista saadun A1-laadun saheista hinta satamassa voi olla jopa 700 – 800 € / kiinto. Tosin momo tukki ei ole sitä parasta laatua, mutta sydäntavarasta voidaan tehdä liimakantellia, jossa oksat piilotetaan sisäsaumoihin ja kun se höylätään, hinta on vielä paljon korkeampi.
Samaa tavaraa tuodaan Suomeen valmiina tuotteena, mutta Suomalaisilla ei laskutaito riitä tekemään samaa temppua kotimaassa.
Ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua Suomeen saadaan Euroopasta käytettyjä koneita, joilla ehkä pystytään tekemään lähes yhtä hyvää laatua laatupuista kuin Euroopassakin. Täällä tosin ainakin Itä-Suomessa on saatu käyttöön sormijatkoskoneet, joita he pitävät todella käänteentekevinä. Nekin on sinne saatu Länsi-Suomalaisilta sahoilta, kun ovat uusineet koneitansa.
Te olette olleet aika avuttomien vehkeiden – tai kavereiden kanssa juontohommissa. Yksittäiset rungot lähtevät helpoimmin – ja sen oppii kovapäisinkin äkkiä, kiskasemmalla läheltä tyveä, taikka sitten latvasta – sivuttain. Pituussuuntaan vetää vain täydellinen ääliö. Pitkää runkoa latvasta vedettäessä runko luikertelee hienosti lumeen syntyvää uraa pitkin.
Jos halutaan taiteilla, niin hankitaan laukeavia taittopyöriä, joilla saa tiukasta paikasta vedätettyä korkemmalta ja esim kahdella taittopyörällä mutkitellen.
Kun puunkaatajalla on edes vähän älliä möllissä, hän kaataa puut niin, että kauimmainen runko / pölkky tulee seuraavan päälle ainakin osittain ja se täräyttää allaolevan rungon irti. Järjen käyttö olisi mahdollista, mutta sitä pitäisi olla edes pikkuisen.
Kun me juonnettiin 16 millin vaijerilla parin – kolmen kiinnon runkoja 5 – 7 kpl kerrallaan ja ne kaikki olivat sen yhden vaijerin varassa, niin en usko, että vaijerien katkeileminen olisi mikään ongelma.
Lasse tuossa edellä puhui vähän, mutta asiaa.
Meisselillä säädettävässä kaasuttimessa on tietenkin säädön tapahduttava niin, että kone käytetään käyntilämpöön. Tämä sen takia, että kukaan ei pysty oikeasti sahaamaan kylmällä koneella – Jos se käy, se lämpiää!
Ensin säädetään tyhjäkäynti = L : Suutinta käännetään pikkuisin liikkein jompaan kumpaan suuntaan, kunnes käynti on oikeasti nopein mahdollinen, siitä karvan verran aukipäin, eli rikkaammalle. Sen jälkeen säädetään T-ruuvista kaasuläpän asentoa niin, että tyhjäkäynnin kovuus on sopiva, eli ketju ei saa pyöriä, ei edes nyppiä. Kärsiikö antaa kaasua? Vastaako heti kaasuliipaisimeen? Jos tyhjäkäynti on sopivan hyvä, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Toinen vaihe – Säädetään tehokäynti = H : Kestääkö täyskaasua, kiihtyykö kerralla täysille? Röpöttääkö? -Jos röpöttää, se ei ota tarpeeksi kierroksia, seos on liian rikasta. Jos ei röpötä, Seos on liian laihaa, ei saada täyttä tehoa, kone hajoaa. Säädetään suutinta niin, että päästään rajalle, jossa kone hieman röpöttää, hieman ei…. = Käy hieman ”nelistämällä, eli ”epätasaisesti”.
Toki ilmanputsari pitää olla puhdas, oikea öljy/ bensiiniseos.Ohjekirja kertoo suositellun prosentin, sitä ei kannata ylittää, eikä alittaa.
Valmisbensa (merkkituote) – on käyttäjäystävällisempää / terveellisempää kuin pumppubensa. Lisäksi se on puhtaampaa moottoria ajatellen, eli moottorissa pyörii vähemmän esim nokihiukkasia, jotka kuluttavat liikkuvia osia.
isotee. Kuinka paljon kevyempi onkaan tuo Tilhi verrattuna 346 – Huskuun?
Itse en ole käytössä havainnut mitään merkittävää eroa painossa, mutta käsiteltävyydessä kyllä.
346:ssa oli , sen tullessa markkinoille, ilmavuotoja sylinterin alapäässä ja imukaulassa, eli kurkussa. Siinä taisi uutena olla muovipanta, joka katkeili. Kaikilla sahamerkeillä on uusissa malleissa ollut aluksi lapsentauteja, joiden takia ei kannattaisi syöksyä kaupoille aina uutuuden kahvoihin. Meillä leipoi n. kuusi 346-mallia kiinni ilmavuotojen seurauksena. Takuukorjaus, mutta mielestäni aikamoinen soppa oli.
Tollo: Pienkonebensiini on korkeampioktaanista kuin 98-b. Siinä on jopa 104 oktaania, eli sen puristuskestävyys on paras. Kokeaoktaaninen bensiini syttyy huonommin kuin esin 95 okt. – joten sen käyntiinlähtö kylmässä ei ole niin herkkää. Tehoja pienkonebensalla saa jopa enemmän kuin tavallisella, on kuitenkin väärä käsitys, että tehot tulevat oktaanien perusteella. Tehot tulevat oikean seoksen avulla ja kovilla puristuksilla.
