Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos Tollon maisemat ovat lahoavaa lepikkoa ja hieskoivikkoa pullollaan ja rantavedet täynnä lahopuuta, niin Viherpiipertäjäthän ovat jo vallanneet Pohjanmaata melko pitkälle.
Velkarahalla-elvytys on nykykursseilla järkevää, kun velan korko on miinus-merkillä, eli sehän sulaa pois se velka ennemmin tai myöhemmin.
Pylväs-Jobbarit veivät tolppia aika eksoottisiinkin maihin, joissa ei tolppia asennettu välttämättä kovin vaativiin paikkoihin. Tehdään vain reikä hiekkaan ja tolppa reikään, pari piuhaa paalun nokkaan ja se on siinä.
Kun pylväs joutuu tuuliseen paikkaan ja siinä on paljon johtoja, siinä kaivataan tyven osuuta, että se kestäisi kuormituksen katkeamatta.
Kohtuullisen vanha saha jo, vaikka ei olisikaan paljoa sahattu. Kalvokaasuttimella varustetut sahat pelittävät kunnossa ollessaan kaikissa asennoissa, mutta nyrkkisääntö on ollut, että kun M-saha käännetään kyljelleen ja se siitä liikkeestä sammuu, on kampiakselin tiiviste (”Stefa”) menettänyt kykynsä pitää paineet sisällä ja ulkona.
Taitava asentaja kokeilee käyvällä sahalla, kumman puolen stefa vuotaa, mutta se on jo henkimaailman hommaa.
Jos on tykästynyt yksilöön – eikä rassaaminen ole vierasta, niin kampikempura käteen ja laakerit ja tilkkeet (kaikki) – uusiksi ja kohti uusia urakoita.
Saha sinänsä on hyvä ja tehokas, mutta jos se olisi minulla, niin en ENÄÄ viitsisi aloittaa revohkaa. Sahan kanssa Husku-liikkeeseen ja sieltä ”samantehoinen tai hieman tehokkaampi” uusi saha. Sillä taas pyyhkii 600 hehtaaria kaiken näköistä pusikkoa.
Anneli. Noita akkuperämoottoreita on kyllä jonkin verran tehokkaampiakin. Minulla oli mökillä melkoisen tehokas, mutta se jäi kaupan yhteydessä sinne, hieman olen ajatellut uuden hommaamista, mutta eipä ole tullut venettä vietyä tuohon lähijärveen, vaikka pihassa onkin soutuvene ja myös n, 6-metrinen ns matkavene.
Tuosta lumensyöttämisestä koneelle, niin muistuttaisin kuitenkin teille muutamille, että on vieläkin metsureita, jotka sahaavat tuolla paksussa puuterilumessa ja oksilta tippuu lumikönttejä, mutta heillä ei ole minkäänlaisia vaikeuksia sahan jäätymisen kanssa.
Mistä sekin johtuu? Ajatelkaapa kaatokolon tekoa isoon puun tyveen: Aloitetaan sahaus rungon vasemmalta puolen yläsahauksella. Jos lumi on huonosti puhdistettu, sahan käynnistinkotelo uppoaa lumeen ja sen kautta lunta menee sisään monta litraa.
Sitten kun puu on kumossa ja sitä aletaan tekemään, lasketaan saha pystyyn lumeen esim tukin mittauksen tai merkkauksen ajaksi. (Pitäisi aina laskea käynnistin ylöspäin lumen päälle)
Jos sahassa on pieniäkin rakoja kaasutinkoteloon lumen mennä, ne tukitaan jne. Kun pidetään taukoa ja lämmin saha on laskettu pois kädestä, se laitetaan kaatoasentoon kannon / pölkkyjen päälle, että sylinterin lämpö nousee käynnistimeen = ei käynnistin jäädy.
Nuo ovat pieniä asioita, mutta ei se ole metsuri eikä mikään, joka siinä tilanteessa ravaa autolta hakemaan varasahaa, taikka ajelee kotiin sulattelemaan sahaansa.
Ei pidä paikkaansa. Kampikammion ympäriltä otettu ilma ei ole samaa kuin kytkimestä otettu pölyinen ilma. Siinä ratkaisussa ilmanotto on käynnistyskotelon oikeassa reunassa taikka sahan pohjassa olevasta aukosta.
Tarkistin omasta – jo iäkkäästä 252:sta ja siinäkin on jo ilmanottontusta kyljestä – ja putsari pysyy valkoisena….
Tuo mainitsemani D 1,3 perustui silloiseen pystymittaukseen, jossa nuo isot pylväspuut eivät tarvinneet aivan tarkkaa kuutiointia pystyyn. D 1,3 – kaulain ei riittänyt isoille puille ja ilmeisesti ylösottolistassakaan ei ollut yli 50 senttisille kolunkia. Eli pylväät valikoitiin pystymitan yhteydessä ja luokiteltiin ostajan toimesta sen jälkeen.
Toki Tallmeterillä saisi tarkasti paksunkin puun, mutta se olisi ollut tarpeetonta. Kuusikoissa mitattiin ylisuuret Tallmetrillä, kun ne menivät silloin samalle ostajalle kaikki. Isot pylväät menivät aina suoraan pylväsfirmalle.
