Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Minullapa on kömpijässä hydrayliikkasäiliö – ja pumppu, sekä yhteensä neljä ulostuloa. Kun moottori on lisäksi dieseli, sen voi surutta antaa käydä vaikka koko päivän, polttoaineen voi melkein tuoda litran lasipullolla päivän tarpeiksi.
Jos perässä on juontokärry, niin aika paljon voi varmasti vinssillä vetää, jos se on aisalla ja veto tulee parinkin metrin korkeudelta pituussuunnassa.Toki siinä pitäisi olla kannukset takana, jotka laskettaisiin maahan vinssauksen ajaksi.
Pavekka. Olet taas ulkona kuin lumiukko. Puhu Huskusta, joka otti imuilmaansa kytkinkotelosta, joka tekniikka oli aivan hullu. Kytkimen metallipöly imettiin moottorin sisään, vaikka olikin verkkosuodati valissä ja ihan musta.
Alkuperäisestä bensiinisäiliöstä, joka oli kampikammion ympärillä, tulee puhdasta ilmaa – Se on varma ja vissi!
Ostinpa taannoin Huskun raivurin. Saha oli valmiiksi koottuna ja koekäytettynä merkkiliikkeessä, kun menimme savottaan. Poikani – silloin kaksikymppinen, halusi sahata uudella ja se hänelle suotiin. Taisi olla toinen tankillinen, kun kone sammui – ei puristuksia. kotimatkalla vein sahan takaisin liikkeeseen ja seuraavana päivänä sen sai uuteen yritykseen. Se toimii edelleenkin ja sillä on sahattu paljon.
Ei myyjä/ huoltaja kakistellut yhtään, eikä maahantuoja / valmistajakaan. Noita vaan sattuu ja tapahtuu, sen takia on olemassa takuu.
Joskus ajettiin Valmet Terralla (Linkku-Valmet) avohakkuusavottaa. Metsurit kaatoivat puita niin, että noin puolet olivat takatyvisiä ja puolet etu- . Vaijeri oli 16 millinen ja vinssi 8 tonninen. Yleensä vedettiin kertavedolla 6 – 8 runkoa perään, jos kaikki olisivat olleet etutyvisiä, niin ne eivät olisi mahtuneet traktorin levyiseen nippuun. Emme siis ajaneet risuja, joita Jeessi ajelee juontokourallaan, vaan pienimmät rungot olivat kolmen tukin kokoisia + latva. Suurimmista tuli 6 tukkia helposti. Kuorman koko 5 – 8 kiintoa.
Vaijeri vedettiin jokaisen rungon kautta, sitoen ne sidontavaijereilla juontovaijerissa oleviin solkiin. Rungoista suurin osa oli kaadettu niin, että niiden sidontakohta oli toisen / toisten runkojen päällä.
Ensimmäiseksi lähti kaikkein kauimmainen runko liikkeelle – kun se tuli seuraavan rungon luo, se täräytti sen irti lumesta, ja niin käytännössä kaikki. Kuorma niin ylös kuin saa ja menoksi. Joskus kuorma juuttui, kun traktori laskeutui esim monttuun, silloin annettiin vaijeria ja kun päästiin sopivaan kohtaan, taas kelattiin – ehkä ajettiin samalla, jos voimaa riitti.
Tehokas menetelmä siihen aikaan, mutta vaati aina kaksi henkilöä. En oikein usko, että 16 millisen vaijerin korvaajaksi löytyisi yhtä lujaa kuitunauhaa kohtuuhintaan. Noissa autotrailereissakin tahtoo narut katkeilla, vaikka laskettu kesto on tuplaten.
Tuossa värkissä ei siis ole kahvalämmitystä? Silloin siinä olisi kaasuttimelle lämpövastus.
Ei kai siinä auta muu kuin ilmakauha tukkoon tavalla tai toisella siitä vauhtipyörän vierestä ja mahdollisesti – vaikka takuuaika onkin, niin porataan pari reikää kaasuttimen vierestä KYTKIMEN PUOLELLE. En tiedä, olisiko tuohon talvikoppaa saatavana lainkaan (sinistä), Jos on, niin varmaan aika suolainen hinta.
Kesäkelille reiät teipataan ja ilmakauhan suusta poistetaan tukos.
Tarkkaile myös sitä, ettei käynnistimen ilmareiät tukkeudu lumesta, jäästä ja purusta.
Tolopainen:”Prosentit ei paljon kerro, Nalle W voi maksaa tuloistaan 5% veroa, silti se on enemmän kuin mitä 100 suomalaista maksaa. Tuo on tuplasti enemmän mitä allekirjoittaneen 2,5%.”
Tuohan vahvistaakin väitteen” Ei suomalaiset osaa prosenttilaskua.”
2,5 % :n vero on jo säälittävän pieni. Minäkin maksan enemmän veroja.
Oksilta variseva lumi on tietenkin merkittävin haittatekijä, jos kotelointia ei olla tehty sellaisiin olosuhteisiin. Huskulla on ollut imuilman otto talvikeleillä kampikammion ympäriltä, sieltä missä on ennenmuinoin ollut bensiinisäiliö. Näin on saatu esilämmitettyä imuilmaa, joten ilmansuodatin ei huurru.
Päällykoppa olisi hyvä saada vaihdettua umpinaisemmaksi lunta vastaan, samoin käynnistinlaite.
Jos sahaa säilytetään metsässä, olisi sille aika hyvä olla peitto, jonka alla se ehkä jopa sulaisi hieman, ja kaasukahva pitäisi suojata.
Tietty lämpimässä tilassa yöpynyt saha on nöyrä käynnistyjä, mutta kokemukseni mukaan se kannattaisi käynnistää lämpöisenä vähäksi aikaa, silloin mahdolliset höyrylukot poistuisivat polttoainejärjestelmästä.
Aikamoinen urakka tehdä sata kiintoa haapoja oksattomiksi rungoiksi. Ja jonkinlainen urakka on ne vetää kolmensadan metrin päähän suht pienellä traktorilla. Ja kaikki reilussa päivässä. Moni palstalainen ei siinä ajassa saisi edes suunniteltua savotan työjärjestystä.
Olen saanut sellaisen kuvan, että ranta on sen mallinen, että traktorilla ei ole kovin helppo nousta joka kohdasta saareen. Jos sinne olisi helppo nätisti nousta, niin lovipankko olisi riittävä kapine, ellei puusto ole ylitiheää.
