Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Älä Tolopainen höpötä. Juontokouralla ei tuoda kokorunkoja latva edellä, se on varma ja vissi.
Nuo Tilhit ovat ehkä – jos verrattaisiin autoja – niinkuin Rättisitikka, eli laiska puksuttaja, jolla myötätuuleen pääsee kuuttakymppiä ja alämäessä jopa kahdeksaakymppiä, mutta bensaa menee.
Huskun ammattimalli, eli se isompi, on vastaavasti Ferrari, joka on jopa taitamattomalle kuskille liian raju. Huippunopeus helposti yli kolmesataa – jopa ylämäkeen ajettaessa. Eikä sillä voi / saa, ajaa puolikaasulla, vaan sen pitää antaa ”määkäistä”. Jos sahatessa antaa jatkuvasti terän jopa pysähdellä, ja kierrosten laskea alle 10 000 r/min. niin kytkin on loppu parissa kuukaudessa.
Mutta kun sillä vetäisee tankillisen, niin onpa tullut alaa valmiiksi = pieni kulutus – suuri teho.
Jos puut ovat noinkin järeitä, niin kyllä vinssissä pitää papua olla. Latva edellä on ihan hyvä veto, Jos vielä olisi sellainen mahdollisuus, että veto voisi lähteä hieman sivuttain, niin runko lähtisi helpommin mukaan. Noin lyhyellä matkalla, eli vaijeriksi riittäisi jopa kaksikymmen metrinen, voisi jopa vetää pelkällä traktorilla, jossa hyvät nastaketjut.
Rungot tietenkin karsittuina, koska vedetään vastakarvaan.
Jos pelkää latvan uppoavan maahan, niin juontosuppilo, joka olisi malliltaan kuin tykin ammus (kranaatti), ja vaijeri menee sen läpi. Latvan viimeiset oksat karsitaan n. viiden sentin tynkiin, niin sidontaketju pysyy hyvin latvassa kiinni.
Vaijeri olisi syytä olla vähintään 12 millistä.
Joskus ollaan vinssattu suhteellisen paljonkin.
Tottakai kokorunkoina, silloin tulee kerralla kaikki rungonosat.
Palatakseni pylväisiin: Taneli kysyi kapenemisesta. En ole siihen syventynyt niin paljoa, että olisi tosiaan mittaillut sitä. Kuitenkin Virroilla tein ihan ite – pylväitä, jotka oli avohakkuukuviolta valkattu ja merkattu. niissä oli D1,3 merkitty pilkkaan ja minulla oli taulukko, josta näki mitä pituuksia sen paksuisesta voi tehdä. Toleranssi oli noin 1 – 2 metriä piolelleen, eli latvaläpimitta oli tärkeä olla lähelle optimia.
Kapeneminen oli isoissa pylväissä D 1,3 mitattu yli 50cm (lukema oli 50 +) ja latva katkaistiin kahdestakymmenestä sentistä tavoitteena väh. 24 metriä. No niistä tuli 24 metrisiä niistä isoista. Kyllä pylväiden valitsijat olivat oman ammattinsa oppineet.
Saksasta ja Ranskasta, sekä Ruotsista on tuotu ainakin myrskytuhopuita, kun sitä on syntynyt niin paljon, että suuri osa siitä olisi pilaantunut ennenkuin se olisi saatu jalostukseen.
Täältäkin on ollut – ja on edelleenkin, siellä puunkorjuun parissa, jäivät osa sinne, vaikka myrskytuhot kävivätkin jo vähiin. Mutta se, että tuontipuusta muka kannattaa maksaa paljon enemmän kuin kotimaisesta, ei kyllä tunnu järkevältä.
Olenko muka joskus väittänyt, että Viroon viedään 70 €:n KANTOHINNALLA? Olet kyllä päästäsi sekaisin, vaikka onhan se nähty alusta lähtien.
Ainoa selitys moisiin kauppoihin on, että kaupantekijä kuvittelee saavansa Alvit molemmista kaupoista ja että ne tulevat hänelle lyhentämättöminä. (Joomiehen puukauppaopas – sivu 34.)
Jos rungossa on tukkipuuta 86 dm, lyhin tykkipituus on 43, niin jos siitä tyvitukki lipsahtaa 46 tai pidempi, niin ….
On usein sellaisia ja usein myös kahden ja puolen tukin puita. Jos niissä töppää, menee kuituun aika reilusti tukkipuuta kuidun hinnalla.
Osarunkomenetelmässä tukkihinnan saisi koko osuudelle, vaikka kuski ja Apti tarkoituksella töppäisivätkin – tapansa mukaan.
Nykymittausmenetelmillä ei ole enää NIIN SUURI merkitys rungon kapenemisella, kuin olisi latvasta mittauksessa, jossa juoksevassa tukkimetsässä taitava apteeraaja otti enemmän tukkia kuin mitä sitä puissa olikaan. Silloin ei ollut ratkaisevaa, kuinka paksusta latva meni kuituun, kunhan juoksutus oli oikein.
Mutta tuollaisessa keskijäreässä tukissa, jnka pituus oli vaikkapa 49 dm, kun pituutta lisättiin kolme jakoväliä, eli 9 dm ja samalla latva kapeni yhden luokan, eli siirtyi vaikkapa 23 senttisestä 21 senttiseksi, meni tuo 90 senttiä ilmaiseksi myyjältä.
