Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Onko tosiaankin noin vaikeaa tajuta, vai onko kyse vain siitä, että hanttiin täytyy laittaa, ”koska siihenkin minulla on oikeus”. Osarunko – tai kokorunkotekniikka toimii niin, että kone ottaa rungon hyppysiinsä, alkaa mittaamaan ja karsimaan siitä tukkioisuutta. katkaisee tukin heti, taikka tehtaalla, mutta jatkaa tukkiosuuden mittausta, kunnes se ei täytä laatuvaatimusta. Silloin kone mittaa siitä latvaa kohti kuitupuuta tai jopa raakkia. Taas kun laatu muuttuu tukin laaduksi alkaa mittaus tukiksi. Rungon kaventuessa kuitukokoon, kone mittaa sen kuiduksi.
Ostaja tekee puusta sitä mitä haluaa, mutta maksaa jokaisesta tukkipuulitrasta hinnan myyjälle. ONKO VAIKEAA?
Toki tyvestä tehdään tukkia vain, jos siitä saa tukin mittaisen palan, eli kahden metrin tyvipätkästä ei tukin hintaa makseta. Näin tehdään vain tyven kohdalla.
Näin sen pitäisi suunnilleen mennä.
Taannoin, kun metsurikoulutusta vielä olin hoitamassa ja talvet olivat oikeita talvia, otti pattiin, kun kaverit käsittelivät sahaansa hyvin huolettomasti. Pakkaslunta oli reilusti ja se oli kuin puuteria. Käyvä saha pudotettiin lumeen niin, että se upposi sinne kokonaan. Lumeen syntyi reikä, kun saha imi päältään lunta ”keuhkoon”. Kone kävi koko ajan kylmänä. Ammattimalleja, joten ne kyllä kävivät hyvin.
Pakkasta parikymmentä astetta tai enemmänkin, tauolla saha jäätyi: Naru ei tullut ulos, tai ei mennyt takaisin, kone ei pyörinyt millään = kytkin jäätyi purusuojaan kiinni, vauhtipyörä jäätyi ympäristöönsä kiinni.
Kuitenkin ammattilainen pärjää ihan automaattisesti sahansa ja lumihangen kanssa. Kyllä käyvän sahan voi LASKEA lumihangen päälle, kunhan sen laittaa kaatoasentoon putputtelemaan. Vaikka se painuukin lumeen puoliksi, se ei vielä joudu sitä syömään. Talvisarjat on tehty käyttäjän avuksi, mutta niitä pitää käyttää oikein.
Kyllä hyvään tulokseen on mahdollista päästä, jos mukana on mahdollisimman laaja mittavalikoima. Siis 31 – 61 dm. Asenne pitää ostajalla olla sellainen, että jos tukkirungosta tulee 61 dm, eikä enempää, se tehdään, mutta jos siitä saisi 65 dm tukkia, tehdään kaksi lyhyttä.
Paras olisi aina osa-ainespuumittaus tai kokorunkomittaus. Niillä menetelmillä ei tulisi juurikaan sanomista katkonnasta.
Jos hakkuukone ei pysty mittaamaan tukkipuuosuutta sellaiseksi kuin se on, niin pitää ohjelmaa parantaa – ja kuskia tai ostavaa yhtiötä vaihtaa. Katkonta nykymittausmenetelmillä olisi yks`hailee!
Jos Koskisen Oy osaa osarunkomenetelmän ja-mittauksen, niin onhan mahdollista, että koulutuksella muutkin sen voisivat oppia. Silloin narina aiheesta voitaisiin lopettaa.
Jos minä ostaisin omalla rahalla tukkia sitä varten, että sahaisin niistä mahdollisimman arvokasta sahatavaraa, jota myymällä saisin kulut peittoon ja vielä kohtuullisen voitonkin, tai ainakin reilun työpalkan, en takuulla ostaisi turvemaan tukkia tukin hinnalla.
Suoriutuva on tuossa edellä tasan tarkkaan oikeassa. Vika on raaka-aineen laadussa. Turvemaan puut ovat lähes aina johonkin suuntaan kallellaan. Enemmän tai vähemmän – ja muutaman vuoden kuluttua eri suuntan: Ne ovat kuin Kallio-Herkon uuni!
Suoriutuva. Mitenkähän se tiheys nyt sitten pitikään laskea? Kun nappaat 11 metrisen puoliympyrän, niin paljonko on sen pinta-ala? Noin niinkuin suurinpiirtein?
Käsitykseni mukaan tuon puoliympyrän pinta-ala on lähelle 2 aaria. nuoressa enskassa, jonka valtapituus olisi vaikkapa 12 -13 metriä, pitäisi jääviä havupuu – runkoja olla n. 1200 kpl /ha. Jos nuo arvot ovat jotain muuta, niin kannattaa hankkia relaskooppi ja mitata sillä.
aegolius. 15 senttinen kuusiranka kuuluu sarjaan pikkutukit. Myös nykyaikana alle 43 dm ei enää useinkaan näy tukkilistassa. Olen ollut leimaamassa tukkeja metsähallituksen leimikoilla ja siellä mitattiin jokainen tukkirunko, samoin siitä arvioitiin tukkien osuus kahden ensimmäisen tukin verran. Alle 21 sentin luokkaa ei tukiksi leimattu männyissäkään.
Jos mennään katsomaan turvepatjaa järvissä, jotka ovat ensimmäiseksi turvetuotantoalueen alapuolella, niin kurakerroa pohjassa on metreinä mitattavissa. Esin kolme metriä jne.
Siitä vaan imuruoppaajat imemään ja lieju kuivumaan. Saadaan kuiviketta ja kasvuturvetta – kyllä se myös palaisi.
Jos järvet pysyvät puhtaina, niin kaikki olisi mielestäni OK, eli poltto saisi jatkua. Vanhat synnit pitää vain ensin korjata.
Jos turvenuijat imevät ekaksi sotkemansa järvet tyhjäksi turvelietteestä, niin varsinaista polttamista en vastusta. Eli turvevero voisi olla toimiva keino tuonkin alan saamiseksi ympäristöä parantamiseksi. Turve sinänsä ei ole fossiilinen, mutta sen nosto on sotkenut liian isosti suomen tuhansia järviä ja vesistöjä.
Evolla oli siihen aikaan, kun olin siellä opetuslapsena Metsäkoululla oma hoitoalue, jonka pinta-ala oli silloin suuruusluokkaa parikymmentätuhatta hehtaaria.
Kyseessä oli Suomen vanhin metsäopetukseen keskittynyt oppilaitos, joka aloitti aikanaan metsänvartijakoulutuksen. Sijaintinsa vuoksi siitä tuli Valtion edustusjahtien järjestelypaikka. Siellä on edustuspaikkoja, jotka on pykätty erämaajärvien rantaan savusaunoineen ym.
Siellä oloaikana näin usein syksyisin varsin väljäkenkäistä porukkaa, ja olipa siinä Diplomaattien seassa myös puolustusvoimien päällystöäkin.
Heilläkään ei ollut lupapaperit kunnossa, vaan mukana ollut ”Valtakunnan ykkösmetsästäjä” kirjoitteli esim hirvien kaatoluvat aina jahdin päätyttyä.
Se porukka sai ampua mitä tahansa, kai siellä olisi jokin vahingonlaukauskin kuitattu Suomen pankin sekillä.
Sotilaskotia siellä ei ollut, vaikka samoilla harjuilla kävi usein myös Panssarivaunujen kolonna harjoittelemassa vaunujen maastoajoa.
Ei siellä tainnut artokaan olla – oppaana?
Valitettavasti! Näin voidaan todeta monen , mm putkikauppiaan osalta. Ei viitsisi täällä jatkuvasti jankuttaa edes tuolle putkimyyjälle, mutta toteaisin vain, että Putkimyyjä pysyköön putkessaan. (Suutari pysyköön lestissään)
KUN hoidettuun enskametsään tehdään se enska, siinä on lähtörunkoluku max 2000 r/ha.
Energiapuun kasvatushimon takiakaan ei saa olla haaskattu kasvupotentiaalia polttopuiden kasvuun, vaan lähes kaikki rungot ovat tasaveroisia keskenään, eli niistä n. 100 litraisista rungoista on helppo jättää tasainen täystiheä metsä.
Runkoluvuksi voidaan jättää metsätyypistä riippuen Mä 1000 – 1200 r/ ha, eli poistuisi 80 – 100 kiintoa/ ha. Kuusessa jätetään hieman vähemmän, koivussa pudotetaan tiheys jopa n. kuuteensataan runkoon/ha, jos halutaan päästä kahdella harvennuksella. Tuossa lukemassa pitäisi jo mitata relaskoopilla.
Tukkien lähtöä kasvatushakkuissa kuvitteleville muistuttaisin, että D 1,3 -läpimitta pitäisi olla luokkaa 21, jos halutaan puusta edes yksi tukki. Kahden tukin kuusirungon pitää olla väh. 25 cm paksu
Koivutukissa minimiläpimitta 18 cm edellyttää myös väh 23 cm:n vahvuutta ja jotkut puhuvat jo yli 20 cm:n latvaläpimitasta.
Ei noita kasva ylitiheissä metsissä yhden sukupolven aikana, kyllä kannattaisi harventaa – taimikosta lähtien.
