Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ainoa ratkaisu tuohon metsäomaisuuden paikallisomistamiseen oon, että kunnat ostavat kaiken myyntiin tulevan metsämaan. Siitä on sitten hyvä jakaa paikallisille asukkaille lisämaata – metsämaata omakustannushinnalla.
Metsähallituksen pitäisi myös ostaa metsää, mikäli akueet olisivat esim rajat vastakkain. MH maksaa kyllä kunnalle metsäveroa vastaavan rahan ja luonnollisesti myös sieltä voisi saada lisämaata halukkaat.
Nuo talviläpät ja teippaukset ovat tarkoitettuja siihen, että ilmanputsari ei huurtuisi, eikä moottori kävisi ”liian” kylmänä. Kun RS:n suurin käyttöaika sopii kesälle, jolloin lämpötila voi nousta jopa yli kolmeenkymmeneen asteeseen,niin talvikäytössä, kun lämpötila on reippaastikin pakkasen puolella, ei sylinterin kylkeen kaivata ainakaan lunta, jota siis tulee ylhäältä puiden oksilta.
Miisu 4f.Teillä oli sinänsä huono järjestys, kun teitte työpareittain, Me ei olla edes koulun alkuaskeleilla (-kaksi eri oppilaitosta aloitettu) – teetetty pareittain, koska ei siitä tule ”Lasta ei paskaa”. Aina on jokainen opetuslapsi yksin vastuussa tekemisistään opettajalle, joka on kuitenkin vastuussa tehdyistä töistä.
Nimikkosahat, kaikille! Taikka sitten luokka kahtia, jopa neljä ryhmää eri aikaan hakkuulle, sahailemaan ja muut vaikka mitä muuta.
Koneopetuksessa kun koneita ei riitä kaikille, osa tekee huoltoa konehallilla, osa tekee M-sahoilla huippuhyvin apteerattuja tukkeja. Ihan eri leimikolla.
Monella koululla koko jengi on metsässä ja kolmasosa ajaa, loput istuu taukotuvassa, autossa, nuotiolla – ja pelaa kännykkäpeliä. TULOS ON HUONO!
Harveri oli / on kehityspolkunsa ensimmäisellä askeleella. Sen varaan ei kannattaisi pilkkalauluja enää säveltää. Kone kuitenkin näytti, että voidaan tehdä hakkuukone, joka pystyy pienestä koostaan huolimatta liikkumaan kätevästi pahemmissakin louhikoissa ja mättäiköissa, puhumattakaan pehmeistä paikoista – paremmin kuin isor rojukasat.
Kunhan kehitykselle annettaisiin mahdollisuus, ja unohdettaisiin liiallinen pipertely, saataisiin koneeseen tehoa ja tuottavuutta. Jos ainoa ongelma on kippauksen takia levähtäneet puuläjät, niin siihen kyllä löytyy ratkaisu, löytyihän se MOTOjen alkutaipaleellakin taskuihin puivien koneiden seuraaville sukupolville. Jos tiukoille pannaan, niin vedetään kahdella siteellä nippu ympäri ennen kippausta, taikka siihen löytyy kyllä parempiakin ratkaisuja. Jopa niin, että ajokoneiden kuskit innostuisivat, kun kourakasat olisivat lähinnä pinoja, joissa olisi aina vähintään viisi kiintoa siistissä pinossa.
R-sahasta kannattaisi – ellei ole saanut hankittua talvisarjaa, Käyttää jonkin verran järkeä ja Jeesus-teippiä. Sahan imuilman sisäänotto pitää järjestää niin, että se hieman lämpiää ennen ilmaputsaria. Kaikki kotelon päällä olevat aukot pitäisi teipata tukkoon. Käynnistinkotelon yläosa (M-sahassa alaosa) , puoliväliin asti tukkoon). Kaasuvaijeriin voitelevaa lukkosulaa tai jopa raakaa pakkasnestettä.
Imuilmaa varten voi joutua poraamaan ilmareikiä sylinterin kyljestä lämpöiseltä puolelta, ellei niitä ole tehtaalla tehty valmiiksi. Myös jäähdytysilman poistoaukkoon pitäisi värkätä ”patolevy”.
Taitaa tuo 545 olla kaukoidän tuote kokonaisuudessaan. Tuossa juttelin Huskun huoltohenkilön kanssa ja hän näytti pakussaan olevia takuuhakemukseen lähteviä sahoja. ”Ei koskaan ole tullut niin paljon takuukoneita kuin nyt tuota on tullut.
Meillä ei ollut koululla yhtään 545 – mallia silloin kun olin vielä rivissä. Isoja Huskuja kyllä ja ne toimii kuin Sveitsiläinen kello. Ja kulutus on pieni verrattuna esim Tilhin ammattiraivureihin. Kun kuudessa tunnissa saa kolme tankillista poltettua, niin vasta kolmantena päivänä saa Gombikannusta tiristää viimeiset tipat. Käytännössä saa sanoa, että kaksi pöntöllistä viikon työpäiviksi riittää.
Koulun harjoituksissa pörräsi yhtä aikaa metsässä 16 – 24 sahaa. Ei ilmentynyt mitään selkeitä poikkeuksia. Muistaakseni koko aikana on mennyt kaksi runkoputkea poikki – aivan läheltä päätä kummatkin. Toinen alapäästään, toinen yläpäästään. Yläpään katkeaminen meni kyllä huollossa tehdyn virheen piikkiin. ( jäänyt löyhälle)
Jonsseista luovuttiin, kun niissä ei pysyneet ruuvit kiinni. Olisi pitänyt liimata ne. Tärinä ”aidoissa” Jonsseissa oli jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvailla.
Tollo Jeessille:”Se on aivan varma asia että tarvitset kaukonäkö-ja lähinäkökorjausta. Aika turha olla käyttämättä moniteholaseja.”
-Ei sitten takuulla ole ”aivan varma” asia. Minä käytän moniteholaseja, mutta vain sen takia, kun pidän lukuosaa sillä tavalla mukana matkassa. Näen aivan loistavan hyvin yleensä kaikkialle, paitsi lukuetäisyydellä on vaikeuksia eroittaa pientä ja epäselvää tekstiä.
Silmälääkäri teki viimeksi hiljakkoin testin ajokorttivaatimuksen mukaan: Napsautti valotauluun sanan, kysyi – Mitä siinä lukee? Vastasin heti ja hän totesi, että ajokortin vaatimuksetkin täyttyvät. Pidemmillä ajomatkoilla otan silmälasit pois. Näen kyllä – toisin kuin Tollo – kaikki infon mittareista ja auton näytöltä.
Aurinkolasit ovat kyllä taas kohtapuoliin tarpeen autolla ajaessa, kun pilvettömällä taivaalla aurinko möllöttää niin alhaalla, että vasten aurinkoa ajaessa se killittää lipan alta pahasti silmiin.
Jos puhutaan pikku-motosta, niin miksi aina heti mielletään sellainen mönkijäluokkaa olevaksi koneeksi?
Harveri oli (on) etevä peli noin niinkuin protosarjaan, mutta se on liian pieni, jos ajatellaan, että siinä olisi turvaohjaamo ja vähän parempi kippilava.
Voisi myös ajatella, niiden muutamien tukkien erilläänpitosysteemiä, mutta samaan katekoriaan menisi kyllä puulajienkin erottelun mahdollistaminen.
Tuo kuorma pitäisi saada vähintään yhtä huonolle läjälle kipattua, kuin se on ihan jättiläis-motonkin jäljiltä.
Aina pitäisi muiustuttaa, että ei hakkuukoneen kulku-uralla tarvitse sentään olla tiheämmässä puita kuin palstalla muutenkaan. Jos hakkuukone on 2,5 metriä leveä ja painaa vain esim 4 tonnia, se kulkee sujuvasti 3,5 metrin puuväleistä, kunhan välttelee tarpeettomia – jyrkkiä mutkia.
Enskassa ei ole kiveen hakattu sääntöä, etteikö joskus voisi ottaa päävaltapuuta, jos sitä korvaamaan voi jättää aavistuksen verran pienemmän lisävaltapuun. Takaan, että sellaisen tempun jälkeen paikalle tuleva sivullinen ei huomaa mitään muuta kuin, että ”pirun nätti harvennusjälki”. Olen noin tehnyt M-sahankin kanssa iät ja ajat, eli kun on kaksi puuta ”peräkkäin” ja sen takimmaisen kaataminen ajouraa kohti on käytännössä mahdotonta, kaadetaan se ajouran suunnassa oleva puu – ja kaikki ovat tyytyväisiä.
