Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Visakallo:”En tiedä, miten muualla tehdään metsätöitä, mutta ainakin minä joudun aika usein kävelemään työmaalle jonkin matkaa tietä pitkin. Joskus kun tankkaus- ja taukopaikka on siellä missä autokin mahtuu olemaan. Teiden laitoja joutuu myös raivaamaan aivan ajoradan reunassa”.
Vai on Visalla työmaat vilkkaasti liikennöityjen teiden laidoilla, ilman liittymiä ja varastopaikkoja, joita luulisi lähes jokaisella muulla metsänomistajalla olevan kohtalaisen tiheässä. Jos ja kun RS-työskentely etenee kohtalaisen nopeasti, moni ketterämpi sahuri on äkkiä 50 – 100: n metrin päässä liikenteen vilinästä. Ja on perustanut varikkonsa sinne.
En tiedä ketään metsätyöntekijää, joka ravaisi istuskelemassa autossaan ja huoltamassa sahaansa autosta käsin.
Siis: Jos alueella on harjoitettu metsätaloutta, siellä pitäisi olla liittymiä autoille. Jos ollaan metsäautotien varressa, sama juttu, mutta ei kai sielläkään sellaisia teitä paahdeta jatkuvasti henkilöautoilla niin, että tienreunan sahaaja olisi hengenvaarassa.
Sitä sentään tien ja ojan väliä lakaisee jo pelkällä tankillisella melkoisen pitkän matkan. Ainiin – siellähän on taitavan sahurin mahdollista pyyhkiä pyörivällä terällä kivennäisiä ja silloinhan ei hommasta tule ”-Lasta ei paskaa”!
Raivausasujen huomiovärit ja heijastimet eivät kuitenkaan ole kovin tärkeät oman turvallisuuden takia, ellei lasketa sitä, että saa esim sairauskohtauksen ja jää tiedottomana metsään. Silloinkin mahdollisten etsijöiden on hyvä olla kärryillä siitä, missä mahdollinen työssäuupuminen on tapahtunut. Jokainen joka systemaattisesti on tehnyt Raivurityötä metsässä, löytää raivatun – ja raivaamattoman alan rajan.
Enempi huomioväreihin ja heijastimiin ym pitäisi huomio kiintyä esim korjuutyönjohdolla, jotka yleensä kulkevat jopa maastopuku, taikka metsänvihreä asu yllään ja usein päässä joku muu kuin oranssi kypärä. Samoin urakoitsijat, joilla on useita koneketjuja, eivätkä itse enää ehdi ajaa, ovat usein liikkeellä ulkoilupuvussa, joka maastoutuu hyvin.
petep: ”Aika hienosti näkyy rekkamiesten Dimexit terminaalin pihalla aika heikoillakin valoilla”
Rekkamiesten heijastuvaatteet ovat käsitykseni mukaan tarpeen puolesta täysin eri sarjassa kuin yksinäisen RS- henkilön liivit. Metsässä ei kai ole kovin suuri vaara tulla yliajetuksi – artoa lukuunottamatta. Siksi hänellä onkin varoitusvalot ja tarrat joka puolella.
Kyllä Jätkä osti viimeisimmät viiltosuojahousut viime vuosikymmenellä ja epäilen, että petep:in viiltosuojahousut ovat korkeintaan samalta vuosikymmeneltä. Toisekseen: Jätkä on eläkkeellä, joten oikeiden työvaatteiden uushankinta saa kyllä jäädä pois. Työkintaat ostin muistaakseni pari viikkoa sitten – tai myöhemmin.
Suosittelen peteppiä huolehtimaan omista varusteistaan, nyt kun puberteetti-ikä alkaa olla ohi, niin voisi alkaa vaikka työntekoa harrastamaan.
Kuitunauhoissa on heijastinta ihan muusta syystä kuin metsätyötä tekevän henkilön turvallisuuden takia.
Kuitunauhoitettu puu tai merkkikeppi ei pysty väistämään päälle tunkevaa konetta, mutta metsässä valoisaan aikaan toimiva tervejärkinen henkilö kyllä älyää sen verran, ettei jää mopokuskin ruhjomaksi. Pimeässä metsässä ei töitä tehdä muuten kuin koneilla.
Kuitenkin olen aivan varma, että palstalaisista monikaan ei ole käyttänyt viiltosuojahousuja ja – saappaita vuodesta 1968 lähtien aina, kun on M-sahan kanssa touhunnut metsässä. Samoin kypärä, turvakäsineet ovat siitä ajasta lähtien kuuluneet varustukseen.
Jätkäpä on , uskokaa huviksenne!
oksapuu:”Taas sitä asennevammaa havaittavissa…”
Niin todellakin. Ammattilaiset käyttävät työnantajan antamia turvavarusteita / työpukuja, kenkiä, kypäriä, käsineitä . Heillä ei kukkaroon synny painetta, vaikka tuollaiset housut menisivät parissa kuukaudessa ja maksaisivat tonnin.
Jospa oksapuu yrittäisit jotenkin pärjätä asennevammasi kanssa…
Kun olin hieman mukana – lähinnä toimitsijana Metsurien SM-kisoissa (Ammattimetsurien), niin Itä-Suomesta ja Kainuun tietämistä niissä oli vahva edustus.
He myöskin pärjäsivät, jopa kansainvälisissä koitoksissa. Savolaisten kunniaksi on mainittava, että siellä on myöskin vaativat olosuhteet esim maaston puolesta. Puusto on varmasti pitkää ja kasvaa hyvin. Voi olla, että monin paikoin oikeita metsureita on enemmän siellä kuin vaikka Tollon maisemissa. Sekin kyllä näkyy metsien kunnossa ja puulajien osuuksia arvioidessa.
Vaikka eihän se ihme ole. Tollon maisemissa varmasti Kelan ja Kemeran rahoilla elelee suhteessa eniten kansalaisia verrattuna mihin maakuntaan tahansa.
Kyllä nuo tekstiilimetsurit pitävät aivan välttämättömänä sitä, että on heijatusliivit ja heijastinkypärä ja kousut jotka heijastavat joka suuntaan. Nämä nimenomaa siksi, että Mopokuski näkee yölläkin Raivaussahahenkilön, vaikka hänellä olisi ”Päävalo” otsallaan ja takana vilkkuva aattenvärinen perävalo.
Kai se on sekin, että ovat niin aikaansaamattomia, että pitää kuusituntista työpäivää tehdä kuusitoista tuntia. Kyllähän siinä jo ilta- ja aamuhämärät painavat päälle.
Lisäksi heidän käyttämillään metsäteillä on niin vilkas liikenne, varsinkin pimeäm aikaan, että siellä jää auton yliajamaksi, ellei ole vähintään heijastettu ja mielellään värivalonauhoihin kiedottu. Oma kuulo ja huomiokyky kun on niin kehno, että ei näe, eikä kuule auton tuloa, vaikka ne varmaan pörisevät ja käyttävät ajovaloja.
Olen ajatellut alkaa noita kaksisatasia rassailemaan. Kun parikin sahaa purkaisi ja kokoaisi, voisi päästä perehtymään niiden sielunelämään ja korjaamaan niiden vaikeammatkin käyntihäiriöt. eläkkeellä ei olisi mitään tuntiansiotavoitetta, vaan voisi ihan piruuttaan rassata vaikka kaksi viikkoa jotain lelua, saamatta siitä oikeasti mitään palkkaa.
Muutama loppuunsahattu pikku-tilhi ( MS 200) varmasti löytyisi täällä- keskustelijoiden varikoista, kunhan saisi heidät hellyteltyä luopumaan aarteistaan. Käytännössähän niitä on kuitenkin Suomeen myyty tuhansia.
