Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Metsätöissä on OLLUT: Kodin ja työpaikan väliseltä matkalta maksetaan KM-korvaus, matkaan käytetyltä ajalta ns. istumaraha. Tuntipalkkahommista en tiedä nykykäytäntöä, mutta ennen ei hakkuutyö ollut työaikalain alaista, eli ei mitään sopimuksia työpäivän tuntimääristä – ei myöskään Pekkasia!
Tuntihommissa on tietty yksinkertaisinta työpäivä aloittaa, kun hypätään keksintöön ja lopettaa, kun tullaan kotiin.
Sahahommissa useinkin työpäiväksi riittää 6 -6,5 tuntia ( Eli Huskulla kolme tankillista- Tilhillä 5 – 6)
Keski-Suomessa huonon puoleinen sijoittuminen vertailussa korjuujäljillä, lienee edelleenkin perinnettä Yhden ison yhtiön käyttämältä koneketjulta. Paikalliset metsäammattilaiset käyttävät lempinimeä ”Sikatiimi”,- ketjulle, jolla on isot ja raskaat koneet, hyvää tuotosta tekevät kuskit – ja jäljelle jäävä raiskattu metsä.
Olen muutaman heidän korjuujälkensä nähnyt ja aika karski on ollut. Avohakkuullakin on suojelukohde ollut liputettuna – ja hyvin, nutta siitä on avattu ajoura , eikä ole säikähdetty, vaikka lähteeseen on melko syvälle painuttu, vaan siitä on ryllätty useita kertoja. Avohakkuualue muutenkin on siinä kunnossa, että maanmuokkausta ei tarvita, mutta kaivuria kyllä paikkaamaan pahoja myllerryksiä. Kasvatushakkuulla on ajeltu kuin Jeessin metsässä ja koneen alleen polkemat puut on kaikki jätetty korjaamatta pois.
Tuollaista ”Sikatiimiä” käytetään aina myös kelirikkoaikaan leimikossa, johon ei kukaan muu konettaan veisi, mutta hakkuusopimuksen takaraja häämöttää.
Jätkää on työsuojelu kiinnostanut enemmän kuin montaa muuta täälläkään. Vuosikymmenen ajan oli Jätkä työsuuojeluvaltuutettuna työpaikassa, jossa oli työntekijöitä yli 160 ja ne kaikki kuuluivat Jätkälle.
On lähdetty työmenetelmistä ja työvälineistä. Ketjujarrut, turvaketjut, kypärät, viiltosuojat, saappaat, nostokoukut, sakset, mittanauhat, kaatovänkärit jne . Myös koulutus ja neuvonta metsureille ja työnjohdolle. Jätkälle oli varattuna yksi päivä / viikko keskiansion mukaan maksettuna.
Myös oppilaitoksella, jossa ei ollut metsureita koskaan koulutettu, oli kovat perustelut tehtävä, että saatiin ”jalalle ” koko homma. Meillä oli oppilaissa paljonkin 16 vuotiaita mavereita, joille piti hankkia poikkeuslupa M-sahan käyttöön. R-sahalle ei ollut rajoituksia, kunhan turvavarustus oli lain mukainen.
Siksi periaatteessa vastustan ylisuojelua, mutta esim turvavälit hakkuussa ja muussakin olivat täällä ennenkuulumattomia. Parikymmenmetrisessä puustossa kasvatushakkuussa ei hehtaarin alalle voi laittaa kahta MS – työtä tekevää enempää. Se tuntui opetusmetsän kenttäpäälliköstä liioitetulta, mutta eihän se ole, kun vähänkään ajattelee. Päivänvalossa oranssit ja punaiset kamppeet näkyvät ihan riittävästi ja ahkera työskentely terveellä ihmisellä tuottaa täällä hyvän tuloksen tähänkin aikaan vuodesta.
En ole koskaan väittänyt, että metsäkoneurakointi olisi jotain ”Amerikan bisnestä”, mutta monet Mopokuskit näyttävät niin luulevan.
aegoliuksen väläyttämät sanktiot huonosta korjuujäljestä varmaan auttaisi, kunhan sanktio olisi riittävän suuri.
Metsän tulevaisuus määräytyy kuitenkin nuoressa taimikossa ja metsässä tehtyjen käsittelyiden mukaan. Tehdyt virheet seuraavat metsälöä avohakkuuseen asti.
Palstan Mopohenkilöt ovat elvistelleet sillä, että koulutusta alalle ei ole saatu, eikä annettu. Nykyään puikoissa häärääviä kouluttamattomia on kyllä valtakunnassa niin paljon, että oppilaitoksien resurssit eivät riitä vanhojen ammattilaisten kouluttamiseen. Varsinkin kun heille pitäisi ensin suorittaa ”poisoppimisen” jakso, johon kuluisi ilmeisesti vuosi – pari? Vasta sen jälkeen alkaisi oikeat opit tarttumaan solukkoon.
Puiden kasvatus – metsänhoito ei ole muuttunut vuosikymmenten aikana juurikaan, eli se, että konehenkilöiden taholta on yritetty muokata asenteita niin, että ei ole väliä sen, miten puut on sijoitettu metsään, kunhan runkoluku / ha on suunnilleen oikea. Kun Metsäkeskus on tehnyt kontrollimittauksia ja koealat on mitattu kaistaleina ajouriin nähden poikittain, on tulokset olleet jonkinlaisia. Eli keskimäärin runkoluvut ovat ”ihan hyviäkin”, vaikka joka toinen koeala on lähes nolla ja joka toinen parituhatta r/ha. Keskiarvo tuhat.
On turha valehtelemalla vääntää asiaa – Olen kyllä perehtynyt kontrollimittausmenetelmiin -kin.
Metsätietä tallusteleva heijastimeton ja valoton ei oikeastaan kuulu metsätyön varusteryhmän kohteeksi. Kyllä hän on vapaa-ajallaan hiippaileva kuntoilija taikka vapaa varastelija. Metsätyö on yleensä sen verran vaativaa puuhaa, että pitää olla kohtalaisen hyvä näkyvyys – tekee sitten mitä tahansa työtä ja siihen liittyvää.
Tuskin on metsässä yhtäkään tapaturmaa sattunut sen vuoksi, että ei ole ollut heijastimia joka puolella kehoa. Toisaalta, jos heijastin-nauhoilla pystyy estämään tapaturmaiset loukkaantumiset, niin pitää kaikki työtä tekevät ja raskautetut kietoa heijastaviin kankaisiin ylt` ympäriinsä.
Toisaalta: Olen kerran jäänyt moottoripyörän päälleajamaksi keväisenä yönä, eikä minulla ollut heijastimia! Tosin siinä moottoripyörässä ei ollut oikeasti parkkivaloja enempää valon keinoa ja ajeli vain tieaukkoa taivasta vasten tähyillen.
Siitä selvittiin puhumalla, vaikka olinkin ensin muutaman kymmenen sekuntia taju kankaalla.
Tollo:”Motokuski lla ei ole relaskooppia eikä sitä tarvita. Harvennustarpeen ammattimies näkee silmällä, eikä sitä paljon muulla näekään.”
Tuolla jälkimmäisellä lauseella Tollo tipauttaa pelistä pois 99 % Mopokuskeista, koska jäljestä päätelleen he joko eivät näe – taikka eivät ole ammattimiehiä ( Voi olla, että katselevat sillä kolmannella silmällä, joka tarkkailee taka-alaa). Kun runkojen järeys muuttuu hieman, pitää tiheyden myös muuttua, eikä sitä näe muulla kuin relaskoopilla.
Vain Tollo tai Mopokuski alkaa mittaamaan pohjapinta-alaa kuusikossa ennen harvennusta. Kyllä puusto harvennetaan ensin ainakin niin isolta alalta, että saadaan kokonainen koeala ja sitten tarkistetaan ppa.
mehtäukko. Pieleen menee vielä enemmän, jos pannaan liian harvaksi. Se ei parsiudu muuten kuin avohakkuulla.
Hieskoivu toimii erinomaisena pioneeripuuna muuttamassa kehno rahkaneva tuottavaksi metsämaaksi ja mikä parasta – ilman kustannuksia!
Kunhan taimikkovaiheessa harventaa vesakon. On ihan samantekevää, onko hiekset siemen – vai vesasyntyisiä. Koivukuitua tulee melkoista vauhtia ja parinkymmenen vuoden kuluttua suojuspuuasentoon kuusentaimien päälle hakaten alkaa uusi kuusisukupolvi nousemaan. Saattaapa mäntyjäkin tulla sekaan.
Uudistuskulut alas – puuntuotanto ylös. Turvemaalla ei tule kunnollista tukkipuuta, jos turve on yli kolmekymmentä senttiä paksu.
Jeessin mielipide ei tällä nimenomaisella kerralla ole perseestä. Älä kuvittelekaan kasvattavasi sahatukkeja tuossa. Niiden laatu ei kelpaa muuhun kuin ladonseinälaudoiksi ja sitä tavaraa on joka sahalta saatavana rajattomasti ja halvalla. vanhat kuuset pois ja hieskoivikko tilalle. Ei sitä tarvitse sen useammin raivata / harventaa kuin tiheää männyntaimikkoakaan. Sinne tulee aikanaan kuusentaimet alle ja niin olet saanut uudet puusukupolvet lähes ilmaiseksi.
Tollon tolloilusta älä piittaa.
Ääliön kulmavaihteessa oleva rasva lämmetessään turpoaa ja tulee väkisin läpi akselitiivisteiden, muutaman kerran jälkeen tiivisteet vuootavat kaiken rasvan pihalle. Kun ammattilaisten antama ohje on, että kolmasosa rasvatilasta pitää jättää tyhjäksi, niin se tarkoittaa, että kulmaan pannaan rasvaa korkeitaan kahden kolmasosan verran. Mutta Jeessille nämä asiat ovat liian vaikeita ymmärtää.
Urakkametsurilla ammattiraivuri kuivana kesäpäivänä kuumiaa kulmastaan niin, että siitä ei kärsi ottaa paljailla käsillä kiinni. Kyllä siellä kankeampikin vaseliini kiehuu.
Ääliöllä myös kuluu kulmavaihderasvaa tolkuttomasti, vaikka se suurimmaksi osaksi onkin noussut akseliputkeen, jossa se on vain haitaksi.
Jos ammattisahassa alkaa kytkinjousia katkeilemaan, on vika helposti kuluneissa kytkimen osissa. kengät kuluvat enemmän tai vähemmän, ja kytkinrumpukin kuluu. Eri asia on kuitenkin, jos on sahata turuutettu vajailla kierroksilla, eli luistatettu kytkintä suhteellisen alhaisilla kierroksilla, silloin voi olla , että kengät, jotka ovat sintrattua metallia – lasittuvat. Tosin lasittunut pinta voitaisiin avata esim kuumentamalla kenkiä. Tuollaisessa kytkimessä on kytkinrumpu jossain vaiheessa kuumentunut sahauksen aikana ja silloin se venähtää hieman – tai aika paljonkin tratille, jolloin kengät joutuvat vääntymään väärään asentoon. Silloin olisi hyvä, jos heti alkuvaiheessa edes kytkinrumpu uusittaisiin.
Meillä ei ainakaan minun aikanani kytkimet renanneet juuri lainkaan. Jokunen kytkinjousi meni, mutta nekin paljastuivat etupäässä ”lapsentaudeiksi”.
Myös Pavekan marisema kulmavaihderasva – ongelma on aika outo, koska meillä ei rasvan tarve ollut lainkaan merkittävä. rasvat pysyivät kulmassa, mutta tosi on, että opetimme opetuslapsille, kuinka aina teroituksen yhteydessä pyyhkäistään terän yläpintaa, jolloin paljastuu stefan vuoto ja voidaan korjata vuoto pois. Simppeli homma, kun sen osaa. Ei olla jouduttu ostamaan ylimääräisiä rasvoja kulmia varten.
Jos pitää huolen, että kulma on aina täynnä rasvaa, niin sitähän menee vaikka kuinka paljon. Totuus on, että rasvaksi roiittä se, että siellä on rasvaa, väin ääliö tunkee kulman täyteen vaseliinia.
