Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Portimo:”Yllätyksekseni kuutiomäärät olivat samat. Voimakkaammin harvennetussa rungot vaan olivat isompia.”
-Ei tuon pitäisi yllätys olla, jos ollaan pysytty harvennusmallin käyrillä. Tuskin tuo rohkeampi metsuri iski liian harvaksi? Tiheäksi jättänyt vain jätti liian tiheäksi.
Ihan oikeasti ammattitaitoisenkin harventajan on syytä välillä mittaillaPortimo:”Yllätyksekseni kuutiomäärät olivat samat. Voimakkaammin harvennetussa rungot vaan olivat isompia.” koealoja. Paras mittari on relaskooppi – ja taulukot. Pitää vain osata määritellä metsätyyppi, pituushan on helppo mitata, kun varustevyössä on mittanauha. Puu nurin ja mitta tyveen, koko rungon pituus mitaten, kunhan katsoo, että puun pituus on valtapituus.
Kaikissa teloissa ei ole kulmarautoja, niitä sanotaan kantaviksi teloiksi. Niissä vain on se puute, että vetopito on huono, samoin sivupito., eli ne ovat lähinnä kuin reen jalakset. Aikoinaan lanseerattiin Eko-telat, joissa telalaput olivat muovia, eivät tainneet olla menestystarina. Valmet esitteli Kurikassa kumitelat, joita Metsäradion Ahnnenkin kävi ihailemassa. Eipä ole niitäkään näkynyt.
Keinuvat telat – jos Puukin oikein ymmärsin, ovat keinutelin päälle viritellyt – ja nehän ovat tätä päivää kyllä.
Jokaisen pitäisi ymmärtää, että Teli, jonka pyörien napaväli on jopa pari metriä, runtaa kunttaa kevyesti kasalle käännöksissä ja jyrkissä käännöksissä enemmän. Kyllä siellä juuret vaurioituu.
Nykykalustolla pitäisi ajouraverkosto suunnitella siten, että ajokertoja keruu-uralle tulisi MAX kaksi.
Jos vaikka metsurit olisivatkin liian kallispalkkaisia henkilöitä, niin hakkuilla ei heitä juuri enää käytetä, vaan hommat tekevät tosi matalapalkkaiset Mopokuskit halvoilla ja tehokkailla koneilla. Ihmetellä vaan täytyy, kuinka ennen puunjalostus kannatti niin pirun hyvin, vaikka puun saanti sahoille ja tehtaille maksoi käytännössä moninkertaisesti nykyhintoihin verrattuna ja kantohintaakin maksettiin. Patruunat voivat silloinkin paksusti.
Niin. Puinnin uraväli voisi olla n. 10 metriä ja aouraväli 20. Joku 7 – 8 metrin puomi esim Sampossa tekisi mahdolliseksi täydellisen käsittelyn koko pinta-alalle, eikä ”Haamu-uraa” löytyisi enää muutaman vuioden kuluttua, vaikka siutä vinku-intiaanit etsisivät.
Ajokoneeksi en kuitenkaan kasvatushakkuulle valkkaisi kaikkein leveintä ja kankeinta konetta, vaikka sellainenkin varmaan alueurakoitsijan arsenaalista löytyisi.
EDIT
Rane:”Useimmiten pitkällä puomilla puidaan äärietäisyydeltä puomin alle konetta kohti jolloin oksat jää sinne kasojen taakse.Tasaa lannoitusvaikutusta mutta on pois ajouralta.”
Usein pitkälläkin puomilla varustettujen koneiden jäljiltä jää ajourien puoliväli liian tiheäksi, vaikka ne yltäisikin hoitamaan. Ja jos on hoidettu, niin pystyyn on jätetty huonompia runkoja ja nekin usein kolhittuina.
Jos oksamassan lannoitusvaikutukseen uskotaan lujasti, niin keräämällä kaikki ajouralle, vaikutus on samaa luokkaa kuin metsälannoite levitettäisiin metsään peräkärryn levyisellä hiekoituslaitteella, eli lannoitetaan sitä 5 – 6 metriä leveää hotua metsässä, jossa ei ole yhtäkään kasvatettavaa puuta.
Suoriutuvakin puhuu, kuin ei ajouralta ja sen vierestä puitaisi ainuttakaan runkoa, joista oksia tulisi ajouralle sijoiteltavaksi.
EDIT Ei olosuhteet ole käytännössä milloinkaan samanlaiset. ”Kehitys kehittyy, sanoi entinenkin kunnanjohtaja”.
Metsäpalveluyritykset ovat usein ammattitaitoisia metsureita vailla. Sieltä voisi saada hyvinkin urakoita, mutta aina on olemassa vaara, että tarjolle tulevat kuviot ovan aina sieltä pahimmasta päästä.
Jos yritys / yrittäjä on saanut Metsähallituksen konaisurakan, niin kannattaa harkita hänen kanssaan sopimuksen tekemistä pitkään… Ne urakkasopimukset on saatu kilpailutuksesta, jossa halvin yrittäjä voittaa ja mitä olen seurannut, niin voittajalle on aina sattunut laskuvirhe. Hän ei toista kertaa saa kyseiseltä Metsähallituksesta sopimusta, vaan sen ottaa uusi – vähemmän kokenut yrittäjä.
Kehnosta hinnasta huolimatta laatuvaatimus on paljon tiukempi kuin MHY:llä
mehtäukko:”Haamu-uriltahan tehtyjen puiden kaikki oksa- ja latvusmassa jää pois ajo-urien havutuksesta. Tietysti aina ei niitä tarvitakaan, mutta enempi kuin usein.”
-Monet haikailevat sitä, että ajourille kerätyt hakkuutähteet eivä ole lannoittamassa koko palstaa.mehtäukko:”Haamu-uriltahan tehtyjen puiden kaikki oksa- ja latvusmassa jää pois ajo-urien havutuksesta. Tietysti aina ei niitä tarvitakaan, mutta enempi kuin usein.”
Kyllä ajouralle osa hakkuutähteistä tulee, kun se hakataan auki ja sivuilta ronkitaan ne, jotka puomilla yltää ronkkimaan. Nämä asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin useimmat – varsinkin mopokuskit yrittävät vakuuttaa. Sekin on osa kapeakatseisuutta – vai onko se mielikuvituksen tai ammattitaidon puutetta?
Parhailla kasvatushakkuun tekijöillä on ilmeisesti selkäytimessä pohjustaa ajourat ihan järjellä, eikä vain tunkemalla oksa/latvusnippu ajouralle katsomatta missä se todella lisää kantavuutta. Aika pahoissa maastoissa on ajoura onnistuttu tekemään niin hyväksi, että maasturilla pystyisi ajelemaan helposti ennenkuin kuormatraktori on kuormansa sieltä ajellut.
1500 tainta / ha riittäisi varsin hyvin, jos ruikkis siemeniä edes ihan pikkuisen kääntölaikkujen viereen syntyneeseen kivennäismaalaikkuun. Taimikonperkaus sitten ajallaan, jossa pyrittäisiin tekemään ns täystiheä taimikko. Taimikonharvennuksessa sitten runkoluku ja – laatu huomioiden pannaan asiat kohdalleen.
MUTTA: Pikkumoto kasvatushakkuisiin olisi varsin hyvä kone. EDIT Jos ainoa mittausväline on koneen leveys ja siitä kummallekin puolella arvio minimi puoli metriä, niin niillä eväillä ja tiedoilla pitää sellaiset kuskit pakottaa hakkuulle moottorisahan kanssa, että oppivat tekemään nelimetristä uraa ilman koneen leveyttä.
Kun ”pienet” Motot ovat jopa alle kolmimetrisiä, ei niiden vaatima väylä pidä olla yli neljän metrin. Kun enskassa runkojen etäisyys toisistaan on n. kolme metriä, kone tarvitsee vain metrin enemmän.
Näin ollen esim Sampolla hakattaessa voitaisiin aivan hyvin tehdä haamu-uraa ajourien väliin, jolta uralta rangat pystyy työntämään ajouraan nähden ajokoneen ulottuville. Hakkuu tehostuu ja laatu paranee, kun kone poimii puut paljon lähempää kuin isolla koneella.
Ajatelkaapa Mopokuskit, että otetaan ajouralta ympyräkoeala, joka onkin vain puoli aaria. Keskipiste keskellä ajouraa. Runkolukutavoite 1200 kpl /ha. Säde 399 cm -alalle pitäisi jäädä kuusi runkoa. Ajouran reunapuiksi kummallekin puolelle kaksi puuta. ( lähes kahdeksan metrin matkalle) palstan sivualueelle kummallekin puolelle yksi runko ( 1 r)! ONKO VAIKEAA? Ja huom! Koeala keskeltä ajouraa. Jos reunapuusto on liian tiheää, niin suosittelen optikolla ja järkilataamossa asiointia.
Kasvatushakkuiden ajokone kuuluu olla keskiraskas kahdeksanpyöräinen kone, taikka sitten telakone, jossa kantavat telat – jopa kolmen akselin päällä.
EDIT
Jos kyseessä on – lähinnä omaan käyttöön tarkoitettujen klapien teko, niin tuonvertaisen määrän työntäisi yksi mies ilman monia muita koneita kuin traktori ja Bilke – kone. Kone, joka viiltää 120 viiltoa minuutissa ja joka viillolla katkeaa ja tarvittaesssa halkeaa säädetyn pituinen klapi.
Poistokuljettimelle saattaa tulla isommilla pölkyillä ruuhkaa, ellei kuljetinta saa suht loivaan asentoon. Syöttöpuolelle olisi syytä varata kaksi henkilöä, jos pölkyt ovat säännöllisesti yli 15 senttisiä. Tuoreita paksuja pölkkyjä syöttäessä pääsee maistelemaan työn tekemistä, vaikka homma onkin vain pölkkyjen nostamista / siirtämistä hihnalle.
Tollo:”Jos pitopuuta jää vain yhteen reunaan, narusta huolimatta kaatosuunta voi muuttua lähes 90 astetta siitä mihin tarkoitettu. Eli veden kiehumispisteen verran.”
-Kyllä se kaatosuunta voi muuttua 360 astetta !
Isoissa puissa , joissa kaatokolon pohja on suora jopa yli kolmekymmanta senttiä leveä, voi kaatokolon pohjasta tehdä pistosahauksen, jolla pitopuun keskikohtaa sahataan noin laipan leveydeltä.
Sitten aloitetaan kaatosahaus keskeltä puuta, pistämällä terä kärki edellä puun sisään. Ei tarvitse mennä kuin puoliväliin puuta. Pitopuuta TÄYTYY jättää 3 – 5 cm. (10 % puuntyven läpimitasta.
Kun kaatosahaus on sahattu takaa läpi, otetaan terä pois raosta ja poistetaan kuori ja mahdollinen juurenniska tyvestä – ei kannosta. Kaatovänkäri tai -kiila laitetaan sahausrakoon. Loppusahaus sahataan hivenen alempaa, ettei rautaan osu ja tähdätään samaan korkeuteen kuin aloituspuolikin. Pitopuuta jätetään sama määrä kuin toisellekin puolelle.
Saha otetaan pois raosta ja nostetaan vänkärin varresta kerralla puu kumoon. Voidaan myös kaatokiilaa naputtelemalla avata sahausrakoa.
Ikinä ei saa päästää sellaista tyyppiä kaatohommaan, jolla ei edes ole kaatovänkäriä. Aikoinaan Metsähallitus ei päästänyt tukintekoon metsuria, jolla ei ollut vänkäriä!
EDIT
Kun kaatosahaus on sahattu valmiiksi, sitä ei enää jyrsitä!
