Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tollo:”Veeruska tanssii ja puna-armeijan kuoro laulaa taustalla.”
-Et sitten sitäkään tajunnut, että Veeruskan tanssia säesti Vanhasen Grammari ?
Luulin, että videon sahuri on Jeessi, mutta näköjään Metsä-Mannekin hallitsee homman.
Niin: Liika auttamishalu ja innostus ei kyllä riitä takaamaan homman onnistumista. Niin ikävää kuin se onkin.
Itselläni on muutaman kerran käynyt niin, että isohkojen puiden kaatotilanteessa ”avulias – Aatu” nappaa vänkärin käteensä ja töyttää sen sahausrakoon heti, kun terä on kokonaan uponnut puuhun. Siitän seuraa helähdys, jonka jälkeen tekee mieli kirota koko ”Aatu ” maan rakoon. Muutaman sellaisen tapauksen jälkeen, olen ottanut tavaksi joko sammuttaa saha ja tarvittaessa ottaa vänkäri siihen omiin hoteisiin, ettei ”Aatu” pääse siihen käsiksi.
Tuo laho latva on todellakin vaarallinen. Se painaa usein jopa kymmeniä kiloja ja vapaassa pudotuksessa se tulee vauhdilla. Minullakin on joskus kopsahtanut kypärään pätkä koivun latvuksesta. Laho, vettynyt puu on sangen painava, eikä siinä ole juuri ”laskuvarjoksi” sopivia oksiakaan. Kerran tuli niskaan, mutta sattui tulemaan poikittain, eli isku ei ollut ihan tappava.
Sähköyhtiön henkilöillä oli takuulla naurussa pitelemistä, kun tutustuivat tilanteeseen. Alueen isojen puiden kaato on heikoissa kantimissa, jos Pohjois-Satakunnan sähkölinjojen ja pihapuiden turvallisuus on Harjavallan varakkaimman miehen varassa, niin sieltä kannattaa kaikkien lähtemään pystyvien ”ottaa rahat ja lähteä”.
Jeessi:” Koitin vielä helpottaa vetäjien hommaa nousemalla tikkaita noin pariin metriin sahukselle. ”
– Kuvastaa hyvin järjenjuoksua mestarilla. En kyllä menisi lähellekään savottaa, jossa Jeessi on isoja puita ”kaatelemassa”. Naru oli varmaan kolmessa metrissä, kun kaatosahaus tehty kahteen metriin! Kaatovänkäri olisi korvannut järjen puuttumisen, mutta sehän ei pölvästille sovi.
Jäitä hattuun.Edelleenkin nestemäistä polttoainetta käyttävien moottorien kehitys jatkuu ja näillä näkymillä varteenotettava kehitys-aihe on polttoaineen kulutus. Kun nyt jo esim minulla on henkilöauto, jolla poikani on tykännyt ajella pidempiä matkoja, koska se menee alle neljän ltran kulutuksella satasen. Siihen lukemaan rahallisesti tai luonnonsuojelullisesti lienee aika vaikea päästä, ellei siirry RE 85 – bensiiniin. Sitä tosin ei aa läheskään joka asemalta.
Toinen autoni on Diesel – joka kuluttaa 4,5 litraa satasella, vaikka potkua on koneessa ihan kivasti. Bio-Dieselillä ajellen ympäristökään ei saastu. Sitäkään polttoainett ei saa ihan jokaiselta asemalta, pitää varmaan laittaa kännyyn ohjelma, joka etsii oikeanlaiset asemat.
Molemmat autot ovat jo sellaisia, että en usko, että lähivuosina tulee merkittävästi ympäristöystävällisempää versiota eikä hirmukallis täys-sähköauto ole ainakaan sellainen.
Mitähän tautia Jeessi sairastaa? Korvien väliin kuitenkin on pesiytynyt?
Tollo:”Vai on Arto 300 päivää metsässä. Normi työpäivät vuodessa 215 nykyään. Ei ilmeisesti pidä lomia ollenkaan ja suurin osa viikonlopuistakin menee raivuulla. Puolivuotta kuitenkin ehtii olla kortistossa joka vuosi ja muutaman viikon sairaslomilla.”
– arton puhelin on 300 päivää metsässä, miekkonen itse on lomautettuna, lomalla kelkkailemassa, mönkijäajelulla kaikki vapaa-ajat jne. Lisäksi hän seilaa Somessa pitkin päivää 1500 €uron huippukännyllään.
Tulee mieleen eräs entinen työkaveri, jolla oli monia – ja pitkiä työsuhteita sinne/ tänne. Laskeskelimme toisen kaverin kanssa, että hänen täytyi olla jo noin 120 vuotias, mikäli työsuhteiden pituus on oikein ilmaistu.
Vanhan säännön mukaan klapien pitäisi ensin pinnasta kuivua, sitten se voi olla sateessa tai jopa kastella, että pintasolukko aukeaa, sen jälkeen kuivuu hyvin, eikä homehdu, jos puiden alla on tilaa kosteuden tuulettua pois. Siellä se kosteus on, ei suojana olevan pressun tai pellin alapinnassa.
isänmaanparturi. Jesari on aivan liian paksua – varsinkin jos siihen laittaa vielä tukipalan. Nauhaan syntyy patti, joka ei kulje kunnolla kelalle. Hätätilanteessa olen käyttänyt lujaa teippiä, mutta vain hyvin ohuelti ja etupäässä kummallekin puolelle pituus-suunnassa n. max 10 sentin liuskat, sitten yksinkertainen kierros liitoksen päälle.
Illalla korjataan kotona. Kerran jouduin liittämään mittanauhan kiinnelaastarilla, joka oli ensisidepakkauksessa.
Nauhassa ei ole tarvetta olla mitään ylimääräistä, siksi paikkauksessa käytettyjen niittien päät pitää naputella aivan ihonmyötäisiksi.