Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Nuo Jeessin Bisneskuviot on jo melkolailla joka pitäjässäkin nähty – ja huonoksi havaittu. On ollut meilläkin tuttuja, joilla on ollut kotitila melko iso ja perämettää on ollut satoja hehtaareita. Sitten on nuori-isäntä hurahtanut jopa metsäkoneisiin ja ostanut ensimmäiset koneet käteisellä, perämettää on lyöty sileäksi useampikin hehtaari. Seuraavan koneketjujen hankintaan kolmen vuoden kuluttua on rahoitusta haettu perämettästä jne. Nyt ei ole muita metsäkoneita kuin R-saha – Eikä ole perämettiä, on vain peräaukko!
Jospa Jeessi opettelisit laskemaan, paljonko luodin lentorata nousee vaikka vain mitättömällä parinsadan metrin matkalla, jos aseen perä pysyy paikoillaan ja piipun suu nousee sentin.
Voin antaa vinkin: Luoti on matkustanut jo pitkän matkaa, ennenkuin pippun suu nousee yhtään. Kun ammutaan vaikka makuulta ja tuelta, kivääri hypähtää, se johtuu siitä, että piippu ja patruunapesä ovat aseen yläosassa ja potku tulee painopisteen yläpuolelta.
Kun ammuimme kolmen tuuman kanuunalla kovapanoksilla, tykki pomppasi joka laukauksella pyörien kohdalla yleensä n. kymmenen sentin luokkaa – ylöspäin. Silti yli viiden kilometrin päässä kranaatit osuivat laskettuun maaliin. Koskaan ei laskettu minkäänlaista ennakkoa sille, että ase pomppaa. Tykkikin siirtyi sivuttain ilmassakäynnin yhteydessä = Joka laukauksen jälkeen piti suuntaus tarkistaa ja korjata.
Anneli. Jos vuotuinen kestävä hakkuumäärä on kolmetuhatta kiintoa, niin kyllä siihen on hakattava itse myös avohakkuut.
Jos kuitenkin kuvitellaan, että ammattitaitoinen ja hyväkuntoinen metsuri hakkaisi ”Tilhillä” kaikki hakkuut, niin tuo kolmetuhatta mottia kyllä tulisi silläkin – jos ei tulisi, niin pitäisi vaihtaa Huskuun.
Keskihinnaksi hankintalisänä tulisi ehkä 7 – 8 €/ kuutio ja siitä pois ajokustannukset = 6 € / kiinto. Ei siinä metsuri-isännällä olisi muuta laittaa leivänviipaleen päälle kuin ylähuuli ja se leipäkin pitäisi usein hakea Hurstin leipäjonoista.
Jos nyt kuitenkin katsotaan tuota ansiopuolta: Kai meidän pitää vaan uskoa Metsälehden tilastoihin, jotka perustuvat toteutuneihin kauppoihin.
Päätehakkuulla
Mät pystyyn 57,11 € hankintana 57,16 €
Kut pystyyn 60,05 e hankintana 57,95 €
Kot pystyyn 45,22 € hankintana 49,00 €
Kasvatushakkuulla
Mäpt 28,50 € hankintana 37.05 €
Kupt 29,71 € hankintana 37,28 €
——————————————————————————
Mäk pystyyn 19,32 € hankintana 31,73 €
Kuk pystyyn 21,19 € hankintana 31,92 €
Kok pystyyn 18,53 € hankintana 31,65 €
Varsinkin havutukkien avo-hankintahakkuu on oikea ”Rahariihi”, jossa puidaan rahaa niin, että äkkiä saa kalustoa uusittua. Hankintalisä jää miinusmerkkiseksi suurinpiirtein molemmissa.
Mäntykuidun hankintalisä pyörii siinä kympin seuduilla, eli Hakkuu ja ajo + muut työt pitää sillä maksaa.
Urakkasopimuksia on tiettävästi tehty niin, että koneketjua kohti on taattu 50 000 kiintoa / vuosi, taikka laskennallisesti rahana vastaava määrä. Ei pankit ole antaneet koneyrittäjälle lainaa, ellei ole ollut työtakuut firman puolesta.
Mutta tietenkin Metsänomistaja saa ALV:it itselleen ja niillä voi sitten pistää elämän risaiseksi.
Vaikka tuo ketju hakkaisi kymmenkertaisen määrän / v – ei se tuottaisi niin paljoa, että ”viivan alle” jäisi jotain + merkkistä. Noissa lähtöasemissa koneketjun pitäisi pyöriä keskeytymättömässä kolmivuorossa ainakin ensimmäiset kolme vuotta, että voisi näyttää jo verottajallekin tulosta.
Kyllä laskelmassa pitää huomioida vertailusummina se, paljonko metsäkoneurakoitsija ottaa puunkorjuusta kokonaisuutena, eli hakkuu – ajo – koneiden siirrot jne.
Toki molemmissa menetelmissä voi ALV:n vähentää, mutta kyllä on syytä huomioida, että ei se tule olemaan mikään tulolähde muille, kuin vain verottajalle.
Tietenkin VOI olla, että ei ole kerrottu kaikkea, vaan koneet pyörivät urakoinnissa 10 kuukautta vuodessa. Sehän on täysin mahdollista, kun käytössä on systeemi, jossa on alueurakointi-yrittäjä, jolla on sitten jopa lukuisia aliurakoitsijoita. Siellä voi uudehko koneketju olla ihan haluttu lisä, varsinkin jos siinä on hyvät kuskit.
Aikoinaan, kun palvelin Suomen ”raskaassa”, kaivelimme harjoitusalueellä poteroita ja upotimme telttoja maanpinnan alapuolelle. Joka kerta kylläkin poterot täytettiin ennenkuin paikalta poistuttiin.
Niinisalon kankailla oli kylläkin vanhoja poteroita, joita ei ollut täytetty ja niissä Zili näytti maastokelpoisuutensa. Tampellan 105 millinen kyllä pomppi aikalailla auton jäljissä, mutta hyvät oli jouset siinäkin. Zilin lavalla ei metrin halkaisijaltaan oleva potero tuntunut lainkaan.
