Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Me menimme kerran perämettälle, eli MH:n melkoisen laajan alueen takaosassa oleville kuvioille. Jalkaisin tallustelimme muutaman kilometrin – paikallinen Metsäteknikko ( nykyinen MTI-titteli) – oli oppaana ja luki karttaa. Kuviot oli etukäteen määrätty käsittelyyn ns. talouskirjassa vrt Metsäsuunnitelma nykymallina.
Oli keskikesän aika ja yht` äkkiä olimme harmaista kelohirsistä rakennetun asumuksen pihapiirissä.
Kämppä oli melko mittava, ehkä jotain 6 x 15 metriä, savu nousi piipusta ja pihassa oli lapsia ja varttuneempi naishenkilö.
Pihassa oli myös ulkorakennus, karjaa ja ihan jämerä sauna sekä kaivo ja maakellari.
Pysähdyimme katsomaan pariksi minuutiksi – kukaan ei sanonut sanaakaan. Jatkoimme matkaa….
Ikinä ei minulle selvinnyt, mikä porukka asui MH:n metsän keskellä ja miksi.
Visakallo:”Tuli jokin aika sitten vastaan yksi ympärivuotisesti liikennöitävä tiekunta, jossa hallintokulut olivat jo vuosia olleet suuremmat kuin tienhoitokulut!”
– Jos tienhoitokulut ovat olemattoman pienet, niin toki noinkin voi käydä, vaikka hallintokulut olisivatkin jonkinverran isommat, koska niistä ehkä suurin osa on ns. kiinteitä kustannuksia. EDIT
Ei kai hoitokuluihin kirjata niitä muutamia murskekuormia ja lanauksia, jotka esim puutavarafirmat joutuvat tuomaan ajettuaan tien raiteille.
Jos on huono lumitalvi, ei talvikunnossapito välttämättä maksa paljoa.
Oikeus ja kohtuus olisi minun mielestäni se, että kaupungin etuosto-oikeus olisi käytössä. Ja se olisi käytännössä sitä, että kaupunki saisi alueen maksamalla siitä saman hinnan kuin paras tarjous on ollut.
Minusta tuossa tilanteessa ei ollut pakkolunastuksen paikka, vaan reilu peli pitäisi olla.
Tollo:”Talvirenkailla ajo on nykyisin miellyttävämpää kuin kesärenkailla ja polttoainetta kuluu puolilitraa vähemmän satasella kuin kesärenkailla. Näin ainakin tietokone näyttää.”
Ajotietokone olettaa, että renkaiden vierinkehä on aina samakokoinen, ellei itse muuta asetuksia koneessa. Aika moni on vaihtanut talvirenkaidensa vierinkehää isommaksi A-tavalla , B-toisella verrattuna ensiasennusrenkaisiin.
Jos pystyy tarkistamaan nopeusmittarin näytön, niin sen voi itselleen todistaa, että mittarivirhettä on.
Taitaa olla pelkkää MUTU:a täällä esitetyt nastojen puolustuspuheet. Onhan keksitty jo ajat sitten sellainen liemi, jota levitetään säiliöautosta ja joka ilmiselvästi sulattaa jäätä. Sivuteitä voisi aivan edullisesti hiekoittaa, puutetta lienee lähinnä hiekan ripoittelimista, jonkalaisia voisi kiinnittää joko lavan perään, taikka raatustella traktorin vedettäväksi.
Hiekoitukseen tiellä, jossa on vähän ja hidasta liikennettä sopisi aivan hyvin hienompikin hiekka, kyllä se siinä jään ja renkaan välissä pysyy ja toimii paremmin kuin nykynastat, joiden kärki raapaiseen puolen millin syvyisen naarmun jäähän, eli pidon lisäys lienee promillen luokkaa.
Nastarengas, joka ei juurikaan kuluta tietä, ei juurikaan pidä.
Kuorellisen puutavaran varastoinnista on säädetty ”Ötökkälaissa” ja sen lain perusteella puiden omistaja (ostaja) on velvollinen kuskaamaan puunsa pois kalenterin mukaisesti.
Pitäisi panna ”kovat piippuun” ja virkavallan kautta hoitaa pinojen poiskuljettamisen ostajan laskuun. Pari päivää sitten ajelimme valtatie 23:lla ja kun olin apukuskina, ehdin tarkkailla myös ”maisemia”. Hyvällä paikalla tien vieressä oli kohtalaisen suuri puutavaraterminaali = paljon kuitupuuta , ja nuoren männikön ympäröimänä. Todella pitkällä matkalla oli mäntyjen latvat sen näköisiä, kuin niissä olisi Metsot olleet hakomassa – Niin jyrsittyjä ne olivat. Kasvutappio on varmasti suuri, eli metsänomistajalle varastoinnista aiheutuu huomattava tappio.Olkoon vaikka puiden omistajan maata, niin tappio on kuitenkin tappio. Eikö kaikkia firmoja koskekaan tuo ”Ötökkälaki”?
Minusta Kloonaus on kopiointia, ei sen kummempaa. Esim Visakallon Kloonikoivut on kasvatettu valikoitujen / valikoidun emopuun kasvupisteistä ja ne olisivat täydellisiä kopioita emopuustaan, ellei kasvuaikana olisi olosuhteet vaikuttaneet myös. Niinkuin lapsen kehittymiseen vaikuttavat perintötekijät ja jos hän näyttää paikalliselta postimieheltä, niin ympäristötekijät.
Geenimanipulointi meneekin sitten aika pahasti tieteen puolelle ja mielestäni siinä peukaloidaan jopa DNA:ta.
Hybridihaavat ovat kai risteytetty, joten siinä ollaan vielä lähinnä käsityön asteella, kuten myös omenapuiden ym Jalostamisessa.
Mehtäukko:”Ehdottomasti laatuharvennus. Kuka sitten tekee mitenkin, mutta etukasvuiset harakannaintipuut (petäjät) taimikon harvennuksessa jo kenttään. Ja alispuut,jälkeen jääneet. Maan tuottokykyyn täystiheä puusto pullistaa lompsan… ?”
Tuossa se on melko tiiviissä paketissa koko totuus. Viimeistään taimikonhoitityössä pitää poistaa nuo harakannaintipuut. Silloin vielä se ei tee kipeää. Täällä on kylläkin esiintynyt sen sortin metsäammattilaisia-kin, että eivät edes omista relaskooppia. Ilman sitä tuo Metsäukon täystiheä puusto ei toteudu.
Vanha ohje oli, että avohakkuun jälkeen raivataan koko ala ja pienet puun alut revitään juurineen irti. Se sopisi täältäkin monelle, kun te sahailette jatkuvasti kiviin. Tosin te viilaatte vain kiveensahauksen jälkeen – ja kotona, eli 5 terää päivässä!
Luonto uudistaa, ja kasvattaa jatkuvasti. Se varsinainen uudistus tapahtuu mettsäpalon yhteydessä, eli yleensä vanha kuusikko keskikesällä palaa ukkosen sytyttämänä ja sammuu sitten aikanaan potettuaan esim tuhansia neliökilometrejä lähes kaiken tieltään. Se pysähtyy ison veden ääreen tai oikein kunnollisen lehtipuuston peittämään alueeseen. kesähelteellä se ylittää isompiakin avosoita, koska tuuli paiskoo kipinäsuihkeita jopa satoja metrejä. Palavia oksia ja rungonkappaleita lentelee myös kunnon tulirintamasta satojen metrien korkeuteen, josta tuuli työntää ne pitkälle. puhuttiin yli kilometrin päähän esim Kihniön suurpalosta lentäneen.
Vanhaan metsään jää kuitenkin kilpikaarnaisia mäntyjä eloon – ja luonto on ihmeellinen: Seniilit- Tollot – männyt puhkeavat kukkaan ja tekevät uskomattomia siemensatoja. Niistä se uusi elämä alkaa, Koivujen juuristo puskee uusia versoja kosteimmille paikoille ja Kuusen siemenet tulevat lentosiipensä avulla jopa kilometrien päästä kevät-hankiaisen auttamina paloaukeille tekemään uutta peitettä tuhoutuneen tilalle.
Avohakkuu ja kulotus jäljittelevät luonnossa tapahtuvaa sukupolvenvaihdosta.
Vanhoissa kelohongissa olen tavannut jopa kolmen metsäpalon jättämiä koroja. Ne voi laskea vuosirenkaista ja niiden väliaika on ollut yleensä yli sata vuotta, alle kaksisataa…
