Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jesse:”Citroenista lähtien. Sen jälkeen kaksi BMW:tä ja VW:kin. kaikki merkkiliikkeissään.”
– Jotain jäi kuitenkin ”Merkkiliikkeen merkkihuollossa” tekemättä sen Volkkari-rievun kanssa!
En ole niin köyhä että se olisi 400-500:sta elämä kiinni.
– Luulen kuitenkin, että syy oli auton omistajassa ja hänen Pers` aukisuudessaan
Silloin hehkutettiin, että meillä on maailman paraslaatuinen mänty. sitä kannattaa kasvattaa vaikka väkisin. Kuitenkin samaan aikaan avojuuritaimet runnottiin konekoulinnassa kyljelleen kolme senttiä syviin vakoihin, koska ” Taimi nousee aina pystyyn”.
Istutus tehtiin myös latva kohti taivasta, jolloin juuret tulivat toiselle puolelle ja vaakasuoraan. Noin toimien puulla ei ollut mahdollisuutta kasvaa suoraksi, koska se juuristonsa takia ei ollut tasapainossa. Hyvällä metsätyypillä ja korkeissa mättäissä männyt menestyivät ”liian hyvin” ja tuottivat oksaisia kempurarunkoja.
Täydellisiä munauksia koko uudistusketjun toimet.
Paakkutaimet tekivät silloin vasta tuloaan, ensimmäisiä paperpottitaimia paukutettiin maahan, mutta ne nousivat kuin samppanjapullon korkit sieltä ylös.
Jos sahatavarakauppa maailmalle käy hyvään hintaan, niin pakkohan sahojen on ostaa tukkia – ja nimenomaa halpaa kotimaista lähitukkia.
Joskus koneurakoitsijoiden urakkasopimuksissa oli työtakuut, joilla taattiin määrätty mottimäärä / v. Ja jos se jäi vajaaksi, maksettiin rahana puuttuva summa.
Normaalit huoltotoimet ovat niin yksinkertaisia, että ne pystyy tekemään hyvinkin vähäisellä kokemuksella, kunhan alkukoulutuksen on antanut joku ammattilainen.
Jeessi on vuosikymmenet ajanut autoilla ja nyt vanhoilla päivillään ensimmäisen kerran eläimässään hän on huollattanut autoa, lähinnä sen peloittelun takia, mitä on saanut lukea täältä, kuinka kaikki menee, jos takuuaikana lyö laimin auton huollon.
Ei uskalla edes konepeltiä avata, ettei vaan riko paikkoja.
Luulisi, että tuulilasi on aika hieraantunut, kun pissapoika on suurimman osan ajeluista ollut tyhjänä.
On totta, että huoltohinnat humahtivat alaspäin, kun oli pakko hyväksyä myös muiden huollot jopa hyvin tehdyiksi.
Kuitenkin vieläkin on ilmaa merkkiliikkeiden minnoitteluissa ja sivubisneksenä niissä on hyvin suolaiset hinnat huoltotarvikkeissa.
Esim jakopään hihnan ja sen yhteydessä olevien hilujen vaihtotyö ja hinta marmoritiskillä saattaa olla tautisen kova verrattuna osien hankintahintaan internettiä apuna käyttäen ja työn hintaan monimerkkikorjaamolla. Jakohihnan vaihto saattaa vieläkin tulla joissakin autoissa jopa 60 000 km:n välein, eikä siinä asiassa juurikaan kannata paljoa venyä.
Täytyykin viedä auto vuosihuoltoon, ettei takuu raukea moottorin osalta ennen aikojaan.
Gla. On myös autoja, joissa takuuehdoissa ei ole kilometrirajaa.
Visakallo. Jos teettää merkkiliikkeissä alvariinsa tonnin huoltoja, niin voi olla, että jälleenmyyntiarvo ei nouse yhtä paljon kuin mitä menee merkki-määräaikaishuoltoihin.
Toki ainakin öljynvaihdot kannattaa tehdä ajallaan, mutta muut ”tarkistukset ym” menevät kyllä rahastuksen piikkiin. Täydellinen huoltokirja ei paljoa nosta vaihtoauton hintaa autoa kauppiaalle esitellessä, mutta kun sitä autoa menee liikkeestä ostamaan, sen vaikutus on mittava.
mehtäukko:”Viikonlopun jänismetsällä kävelin erään naapurin 45 vuotta sitten uudistetussa mäntyrottelo metsässä. Tuoreen kankaan avojuuri istutus,johon ei ollut tehty sittemmin mitään. Avohakkuu olisi seuraava järkevä toimi.”
– Sellaisia MT- männiköitä todellakin on, joiden kasvatuksessa ei ole mitään järkeä. Jos edes siedettävän hinnan saisi sellaisesta massatuotteesta – meni se sitten vaikka polttoon, niin viisainta olisi katkaisuhoito mahdollisimman heti.
Tavallista ladonseinälautaa ei kannata alkaa sahailemaan, mutta jo 50 x100 tms on ihan hyvin kannattavaa. Jos tarvitaan täysisärmäistä, niin suora minimipölkky pitää olla kuoren päältä 15 senttinen. Siitä tulee kaksi 2×4 :sta.
Vannesaha on kohtalaisen hidas laite, joten sillä kannattaa sahata erikois-sahausta, esim pelkkahirsiä tai sahausta säteittäin tai isoista puista tuppilankkua tms.
Se, että kannattaako sahata esim rakennusvärkkejä omista puista, riippuu siitä, kuinka oikein on katkottu tukit määräpituuksiin, eli hukkapätkiä mahdollisimman vähän.
Monella sirkkelisahurillakin on takanaan lujuuslajittelututkinto ja leimausoikeus. eli lakia ja asetusta tulee kyllä noudatettua, kunhan sellainen sahuri löytyy.
Moneenkin rakennukseen voisi aivan hyvin käyttää esim kirjanpainajien tappamia kuusia, tuulikaatoja, jotka ovat jopa sinistyneet ( sinistäjäsieni ei heikennä puun ominaisuuksi muuten kuin visuaalisesti.)
M-sahojen, kuin myös R-sahojen varsinainen valtakausi alkoi 50 – 70 luvuilla. Ruotsalaiset nousivat nopeasti huipulle johtuen pitkälti siellä hallitusta koneenrakennuskulttuurista.
Amerikkalaiset tietenkin tekivät ensimmäiset sahat oikein sarjatuotannossa, mutta Hurrit matkivat heitä ja tekivät todellisuudessa paremmat sahat melko pian. sahantekijöitä oli monta, jopa Suomessakin yritettiin, mutta eipä siitä mitään tullut. Norjassakin tehtiin Jobua, joka sitten imaistiin Elektroluxin omistukseen.
Ruotsissa oli muutamia sahantekijöitä, Oli Companion, joka oli aika vekkuli saha, koska siinä ei ollut mitään muuta kuin se tekniikka, mikä oli pakko olla. teki muuten ensimmäisen ”kevyen” R-sahan. Husku nieleisi sen ja kehitti aivan mullistavan Raivurin: 165r:n. Partner putosi Elektroluxin syliin, kun siellä tuotekehittely toppasi, eikä kehitys kehittynyt. Jonssilla sama tauti.
Rapakon takaa Elektrolux osteli tehtaita sen minkä ostettua sai. Ainakin Cullopin ja Pioneerin, jotka olivat jo haukannet muita merkkejä pois markkinoillta.
Tiesittekö, että erästä Stihlin raivuria on valmistettu Japaniassa?
Huskun joitakin vanhentuneita malleja tehdään muuallakin kuin Ruotsissa ja Japaniassa.
Silti on ehkä turha olla huolissaan, että joudumme kaikki sahailemaan Huskulla. Uusia – täysin outoja sahamerkkejä on tullut maailmalta ja kerrotaan, että jos esim Jeessi Harjavallan varakkaimpiin kuuluvana haluaisi nimensä muistettavan, se onnistuisi esim tilaamalla Kiinasta Jeessi- merkkisiä M-sahoja merikontillisen, hän saisi ne haluamansa värisenä ja haluamallaan laadulla = rasteja vaan listaan, niin voi valita laakerit, sylinterit, sähkkölaitteet terävarustuksen – toki aina laatu maksaa, mutta kun nyt Jonköping maksanee Kiinassa 10 €, niin Jeessi, joka vastaisi laadultaan Oil-Mackia, maksaisi Kiinassa 20 €. Täällä sitä voisi myydä viidelläkympillä ja tulisi vielä voittoa, vaikka tullit ja rahdit maksaisi, mutta Jeessi pistäisi hinnaksi 199 €. Ja taas olisi yksi uusi laatumerkki Suomen markkinoilla lisää.
