Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Husku on ollut useamman vuosikymmenen ajan edelläkävijä M-sahan ergonomian saralla. Husku alkoi tekemään kapeita sahoja, joissa Kampiakseli oli suhteessa kaikkein lyhyin. Kun vertaa viime vuosituhannen puolella tehtyjä ruotsalaissahoja, niin Jonssit ja Patut olivat leveitä, kulmikkaita lohmuja. Jonssi oli lähinnä sen näköinen, kuin olisi jostain ostettu halvalla erilaisia komponentteja ja ne ripusteltu kampikammion kupeisiin. Kytkimen puolella vetoratas oli pitkän ja ohuen kammen päässä lisäten sahan leveyttä ja samalla tasapainotus meni poskelleen. Etukahva on kohtisuorassa, kun se on huskussa ergonomisesti vinossa, se oli Jonssissa maalattua putkea, kun se Huskussa oli päällystettyä. Takakahva oli aluksi sahan oikeassa reunassa = tasapainotus. Huskussa oli hyvä tärinän – ja äänenvaimennus ensimmäisenä sahana. Etukahva oli tasaisesti kaareutuva, kun se Jonssissa oli suora – mutka ja suora = käsi ei luisunut siinä luontevasti.
Huskussa oli vetoratas hyvin lähellä kampikammion kylkeä, eli ketju veti lähempää sahan keskipistettä kuin Jonssissa ja jopa Tilhissäkin.
Suurin osa Huskun eri osista on mallisuojattu ja patentoitu, joten ne tulevat muille vasta vuosikausien viiveellä. Nykyään Jonssi on samaa taloa, mutta sen tuotemerkki pimenee, eli merkkinä se loppuu, vaikka tekniikaltaan ammattimallit ovatkin Huskuja punamustin värein.
Myös Shindaiwa (nykyisin Echo) On saanut vahvoja vaikutteita Huskun muodoista. 400 ja 488 mallit ovat niin kopioita, kuin lakien mukaan on ollut mahdollista tehdä ilman käräjöintiä. Niiden jälkeläisissäkin on samoja linjoja käytetty.
Tilhi alkoi yhdessä vaiheessa röyhkeästi kopioimaan Huskun malleja. Jopa vinoa etukahvaa soviteltiin.
Urakkametsuri 2017. Taksat näyttää olevan päin Peetä – ainakin sinulla. olen tehnyt työurani aikana monen tyyppistä hakkuutakin. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tein vapaa-aikoinani, eli valoisina kesäöinä jopa iltaisin tai aamuyön tunteina pienehköjä urakoita. oli ylisuurien puiden hakkuuta aukoilta, oli koivutukkien hakkuuta motosavotoista ja oli oikein perusteellisen kehnoja harvennushakkuita, – sellaisia, joille esim Metsäliiton metsurit, puhumattakaan urakoitsijoista, olivat ”lykänneet länget korviin”.
Joissakin tosissaan ihmettelin, miksi? Joissakin oli metsänomistajalla niin kovat vaatimukset harvennuksen jäljelle, että suoraan sanoen hän ei kelpuuttanut ketään muuta hakkaamaan.
Paras keikka oli, kun piti hakata suurjännitelinjan alta sellaista männyntapikkoa, josta juuri sai yhden noin kolmimetrisen pöllin. Lunta oli yli puoli metriä ja pakko oli saada sen kuukauden aikana tienvarteen. Silloin olivat vielä markat käytössä, eli sen täytyi olla n. 1990 . Tein silloin joka päivä n. 300 runkoa, joka tyvi painettiin kappalelaskuriin. Runkojen keskikoko oli jotain 20 + litraa.
Kuutioita tuli naurettavan (itkettävän) vähän, mutta työvaikeustekijät nostivat taksan ”pilviin”. Sain aikayksikköä kohti kolminkertaisen palkan siitä tosi-surkeasta savotasta, verrattuna esim parikymmentä metriä pitkien mäntypylväiden tekoon, joista kuutioita piti tehdä kymmenkertainen määrä samassa ajassa, mutta silti päiväpalkka jäi suhteessa mitättömäksi.
Jos sitä sähkölinjan alustan hakkuuta olisi ollut tarjolla loputtomiin, olisin oitis lopettanut opetushommat. Varmasti olis nivelet paremmassa kunnossa kuin nyt.
Ihan hyviä mielipiteitä sahoista. Tuo, mitä sanot huskun käteensopivuudesta, on aivan ehdottomasti totta. Joka muuta väittää, valehtelee.
Huskun ammattiversiot istuvat käteen kuin ne olisivat kasvaneet siihen. Ergonomia on loppuun asti harkittu ja kehitetty. Tilhin 250 – 251 on ”hengetön” Voimattomuus on vahvin tunne siinä. 200 on kokoisekseen ylivoimainen, toki terä pitää ollaa terävä, mutta ainakin minun sahoissani on terät aina terävät, kun minä niillä sahailen.
Echo CS501 SX on erinomainen saha tekniikaltaan. Ergonomia ei ole loppuun asti hiottu, mutta yleisesti ottaen kaikkeen tottuu.
”Voi rähmä!” – Sanoisi Spede.
Kuinka paljon tämän hankintakaupan, toimituskaupan, tienvarsikkaupan ja pystykaupan kanssa puuhastelijat ovatkaan tehneet jopa veropetoksia tietoisesti tai tietämättään?
Täällä keskustelee kuitenkin edes jonkin verran asiasta tajuavat henkilöt, mutta heitäkin osa on ulkona kuin pyykkinaru.
Verottajalta on saatavana tarkkaakin tarkemmat ohjeet, jotka käsittääkseni on lähetetty kaikille muillekin, eikä vain minulle.
Kaikki muut eivät ole niitä lukeneet, taikka eivät ole ymmärtäneet niitä.
Pistän tähän lyhyesti hankintaa koskevat ohjeet:
-Hankinta- ja käteiskaupassa puun myyntitulo on kokonaan metsätalouden pääomatuloa, jos puutavaran hakkuun ja kuljetukksen hoitaa ulkopuolinen henkilö tai esim MHY.
JOS hakkuun ja kuljetuksen hoitaa MO itse, metsätalouden pääomatulon määrä lasketaan niin, että puun myyntitulosta vähennetään hankintatyön arvo.
LÄHDE: Verottaja – Puun myyntitulot
– Vieläkö jollekin jäi jokin kohta epäselväksi? Kysy rohkeasti, että toisetkin toteavat, onko kaikki intiaanit kanootissa.
Hitsaamalla ne on yleensä koottu – metsäkärrytkin. Huoltmies sanoi, kun hitsaili maatilakuormaimeen vahvistuksia, että hitsattuna ja murtiomet paikattuna se ainakin on paljon vahvempi kuin korjaamatta.
Ei nuo isäntälinjan lelut ole suunniteltu ammattikäyttöön. Johan sen sanoo hintakin.
Paras metsäkärry tulee metsätraktorin takaosasta, johon on kuormain asennettu jo tehtaalla – Ja millainen kuormain! Metsätraktorin kuormain maksaa uutena vähintään kymmenen maatilakuormaimen hinnan verran. Ja sillä pystyy käsittelemään ainakin tuhat kertaa enemmän puutavaraa – ja tehokkaammin.
Tuon tyyppiseen taksoitteluun ei voi – ainakaan täällä nettipalstoilla antaa oikein minkäänlaista arviota.
Onhan se ihan selvä, että 50 litran keskikoolla ei saa vertailukelposta kuutiomäärää / työvuoro, kun verrokkina on vaikkkapa vaan 500 litran keskikokoiset rungot. lisäksi lukematon määrä muita työvaikeustekijöitä, joista kuitenkaan vähäisin ei ole harvennuksen poistettavien puiden yksilöinti verrattuna avohakkuun vastaavaan, joss valintaa pitää tehdä vain säästöpuiden osalta.
Sama tauti esiintyi jo manu-hakkuun aikoihin, kun jotkut jeesustelivat sitä, että ”joku hurja” hakkasi esim kuukaudessa tuhat kuutiota kuusitukkia! ( keskitilavuus 1,5 kiintoa) Kun taas jeesustelija oli hakannut kuukaudessa alle sata kiintoa. ( keskikoko 45 litraa ja hirveä viidakko)
Kuitenkin, jos taksat oli oikein taksoitettu, molemmat saivat saman verran palkkaa kuukaudessa.
USKOMATONTA! Vai onko? Minusta se oli oikeus ja kohtuus – Jopa niin, että oikein surkean huonosta palstasta tienasi paremmin kuin oikein hyvästä.
Kyllähän täällä on sellainen tuuli käymässä, että metsästäjät ovat silmät kiiluen ja sormi liipaisimella valmiina puolustus-sotaan ja ampumaan kaikkea liikkuvaa.
Metsästys on alkukantaista tappamisen himoa.
Kyllä Suomesta pitäisi saada hävitettyä kaikki haittaeläimet mukaanlukien Sorkkkaeläimet, ja Supikoirat.
Metsästäjät ovat koko ajan puolustautumassa – ja rajusti, vaikka totuus on, että he kasvattavat haittaeläimiä muiden kustannuksella saadakseen mahdollisimman paljon tapettavaa. Eikä sen ole väliä, että joka vuisi muutama ihminen – jopa täysin sivullinenkin siinä kiimassa kuolee. Hirvijahti onkin oivallinen keino päästää ilmat pihalle hankalasta seuratoverista, taikka kilpakosijasta – ihan ”Luvan kanssa.”
