Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kerran pumpattiin takarengas (38 tuumainen) täyteen taskukompuralla. Tunnin se sylkytti, mutta täyteen se rengas tuli. Olis voinut tulla nopeamminkin, mutta käytiin ruokatunti pitämässä sillä välin.
Traktorin kanssa kompura onkin hyvä, parhaissa traktoreissa se onkin vakiovarusteena (Belarus / Ursus / Zetori).
Se traktorin renkaan vuoto jäi ikuiseksi arvoitukseksi, vuotokohtaa ei rengasliikkeessä löytynyt. Sisärenkaalla se sitten hoidettiin.
Se on ollut monella ostajalla 36 senttiä maksimipaksuus (latvasta), mikä käy sahatukiksi. Sorvipuissakin on maksiminsa. Liian suuret on jätetty yleensä metsurin kaadettavaksi.
Yleensä kaikki oikeat hakkuukoneurakoitsijat ovat saaneet sopimuksensa kilpailutuksen perusteella ja silloin on – Se kaikkien pitäisi käsittää – taksat aina sellaiset, jotka on kilpailutuksessa syntyneet. Niillä pitäisi mennä se kolme vuotta, jos rahkeet kestää.
Eri juttu on villi ja vapaa urakoitsija, joka tekee aina sopimuksen jokaisesta leimikosta. Pakkohan on huomioida järeys ja se selviää hakkuukonemittauksessa. Toki joissakin harvennuskohteissa kuski saattaa nappailla pieniä runkoja jopa tarpeettomasti, mutta sillä silmällä, että saisi lipsahtamaan luokkarajasta alemmaksi.
Aikoinaan metsurihakkuussakin vaikutti rungon keskikoko aika slkeästi taksaan. Tarkasti tilitystä varten laskenut kaveri saattoi hakata päivän vain pikkurunkoja, kun tilivälin katkos lähestyi. Pudotettiin keskijäreyttä litra – pari alle rajan, jossa taksa muuttui reippaasti. seuraavassa tilivälissä saattoi järeys ollakin parikin luokkaa korkampi, vaikka puusto oli aivan tasaisesti saman kokoista.
Nyt kun hakkuukoneessa on tietokone, joka laskee koko ajan, on pieni peli aivan helppo järkätä. Voi olla, että palstan lopulla pari runkoa pudottaa järeyden alemmaksi.
”Temppu ei ole mikään – Kun sen osaa!”
Sulli:”Saattaa olla mielenkiintoinen valoefekti kun voitelee teräketjunsa bensiinillä, siinä vaiheessa kun kipinä lentää laipasta tai kivestä…”
Ihan vaan tiedotusluontoisena asiana: Teräketju / laippa kipinöi lähes jatkuvasti sahatessa. Monet ovat iltahämärisä joutunet pienimään puuta pimeähkössä liiterissä. Kertovat, että kipinöi niin, että ei uskaltanut sahata, kun pelkäsi tulipaloa. Ja teränvoitelu oli normaaliöljyllä.
Muutaman tankillisen ole sahannut siten, että ketjuöljy on ollut loppu ja tanknnut kaksitahtibensalla. Ei se kunnolla voitele, mutta ketjua löyhdyttämällä tarpeeksi, niin ilman vauriota on homma onnistunut. Syy moiseen on ollut: Halvatun pitkä kävelymatka ja öljyn haussa olisi aiheutunut yhden työpäivän menetys.
Kerran sahasin pari tankillista, kun kärkipyörä oli jo rikki. ei kärsinyt yhtään sahata työntävällä terällä. Siitä alkaen repuntaskussa on ollut AINA varalta uusi laippa.
Niin se bensa. Eipä ole vielä syttynyt palamaan, vaikka aivan varmasti oli bensaa ja kipinöitä. Aikaakin on kulunut viisikymmentä vuotta.
Sulli. Minä en sahaile kiviä, älä sahaile sinäkään, se on huonoa tienestiä.
Kyllä rengas on selvä, kun silllä ajaa edes kilometrin tyhjänä. Sen lisäksi menee vanne usein korjauskelvottomaan kuntoon.
Kerran olin reissussa Savossa peräkärryn kanssa. Menihän siitä kärrystä rengas. Otin pyörän irti ja ajelin viitisen kilometriä Mikkeliläiselle huoltamolle: Ei minkäänlaista palvelua, eikä edes mahdollisuutta itsepalveluna tehdä rengastyötä. Auton varapyörä oli erilaisella pulttijaolla. Eihän siinä auttanut muu kuin repiä rengas varapyörästä ja kärryn pyörästä ja vaihtaa ehjä vararengas kärryn vanteelle. Se on aikalailla sävellettävä juttu, kun auton mukana ei ole rengastyökaluja. Huoltamolta sai kuitenkin ilmaa, ettei tarvinnut turvautua puhallustestiin. Kyllä toki pari baria puhaltaakin äkkiä, vaikka sieluventtiili pistää vastaan.
Oli muuten Lauantain puolipäivä, olisi tullut melkoinen odottelu, jos olisi pitänyt ”huoltohenkilöä” odotella Maanantai-päivälle.
Tollo olisi tietenkin ajellut lastatun (parisataa kiloa) -peräkärryn kanssa kotiinsa?
Renkaidenvaihto vie kohtalaisen vähän aikaa, jos on senssit sellaiset, että renkaita ei raevitse kärräillä kovin pitkiä matkoja, eli ne ovat ns kädenulottuvilla.
En ole vielä tarvinnut kahta tunkkia tuohon, minä olen pärjännyt yhdellä hallitunkilla, jolla saan halutessani kaksi pyörää kerrallaan ylös.
Mutterimopolla päräytän pultit auki / kiinni ja sitten tunkki toiselle puolelle autoa. Nyt oli yhdessä autossa vanteet niin tiukasti navassa kiinni, että piti rytkäyttää vänkärillä irti. Kuitenkin pyörät olivat olleet paikoillaan vain kesäajan ja vanteet ovat alkuperäiset. Hivautin hieman rasvaa napojen kanttiin, jospa ensi keväänä lähtee liukkaammin pois.
Rengasruljanssiin kuuluu meillä aina myös koeajo, johon pyydän emäntää (huomattavasti nuorempaa) -ohjauspyörän taakse. Hän on niin tarkka, että hän tuntee kyllä, jos on jotain tunnettavaa.
Yllättävän usein esim ohjauspyörä on vaihdon jälkeen eri asennossa kuin ennen, ja joskus on kokeiltu vaihtaa esim etupyörien paikat keskenään ja se on auttanut.
Naapurin rouvalle olen joskus renkaat vaihtanut, kun ukko oli kipeä, eikä jaksanut.
Moni metsurikin on tankannut teräöljyä bensatankkiin tai päinvastoin. Varsinkin sellaisissa sahoissa, joissa tankit ja niiden täyttöaukot ovat rinnakkain.
Kun joskus olen kaatanut öljyä bensatankkiin, mutta huomannut sen ennen sahan käynnistämistä, olen vain kaatanut tankin tyhjäksi öljykanisteriin ja tankannut bensalla. Saattaa hieman kärytä seuraava tankillinen – ei muuta. Öljysäiliöön kun pistää bensaa, voi huoletta sahata kuin siellä olisi pelkkää öljyä. Kyllä se siitä.
Peräreiälle: Tuskin se sinunkaan sahassasi oli silikoniprikka. pelkkää kierrätysmuovia vain. Jaa että miksi se oli siellä? Että ei purukoteloa kiristetä sahan ollessa pakkausmallissa ilman laippaa, koska purukotelo leikkaisi kiinni kytkimeen sahoissa, joissa kytkin on vetorattaan ulkopuolella.
Kyllähän kiväärin luoti lentää pitkänkin matkan, kun se ammutaan ihan pystysuoraan ylöspäin ja paluumatka lasketaan mukaan. Kuitenkin luoti, joka ammutaan esim kilometrin korkeuteen, ei maanpintaan palatessaan enää tapa kuin korkeintaan hyttysen.
Se kaukaa ammuttu luoti, joka tappoi ampujan veljen nuotion viereen, oli ka noin kolmen kilometrin päästä ammuttu.
Kyllä liian tehokkaiden aseiden käyttö hupailutarkoituksessa pitää lailla kieltää. Sotilasaseet ovat asia erikseen.
Jalmari Kolulla on mielestäni jo tekijän otteet. N. 5:n metrin rankaa ( ilman mittaamista?) – suorimalla, eli ei raahata pölkkyjä kasaan, vaan ne oikaistaan samansuuntaisiksi hyvin vähäisillä liikkeillä. Kaiken A – ja O on se, että kaadetaan oikea puu oikeaan paikkaa, eli puu siirtyy kasaan ihan pelkällä painovoimalla. Runko kävellään kerran pituussuunnassa ja sitten ollaankin saatu runko varastomuodostelmaan ja ollaan seuraavan kaadettavan puun juurella.
Tiedän, että tämä ei sovi kaikkien sielunelämään, mutta se ei minua haittaa, kunhan eivät tule tänne konhottamaan omaa paremmuuttaan.
Miten on Jalmari, onko sinulla itsellä ajokone, vai onko se ”ajokone”?
Tollo lienee syyllistynyt moni-naimiseen, eli tällaisten ujompien kohdalla puhutaan kaksinnaimisesta, mutta Tollon suhteen moniavioisuudesta. Taitaa olla Mormooni koko ukkeli, vaikka Suomen laki kieltääkin useamman kuin yhden kanssa vihkimyksen – samaan aikaan.
Pohjanmaalla tosin Lestat ovat vallassa ja heillähän tärkeintä on ”Lisääntyä ja täyttää maa” , tai ainakin harjoittaa lisääntymiseen tähtäävää toimintaa kenen kanssa tahansa ja missä ja milloin tahansa.
