Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset

Kun on ”liian hyvä” asiakas, joka nöyrästi on aina myymässä samalle Osuuskunnalle kyselemättä muualta tarjouksia – puhumattakaan, että joskus jopa myisi muualle, niin sellaisia voi hyvin pitää pystyvarastona. Kuin myös antaa järeytyä risukon oikeaa ainespuutakin sisältäväksi leimikoksi.

Toisin on Toveri Visakallon kohdalla. Hänen leimikkonsa hakataan heti kaupanteon jälkeen: Ne ovat kunnossa, kasvatettu ja ennakkohakkuilla tehty sellaisiksi, että siellä ei tarvitse risukossa rymytä.

On selvää, että ostajat tietävät, kenen leimikot pitäisi saada, samoin he joka ilta ristivät kätensä ja rukoilevat, että kunhan tämän myyjän – vuoden kuudes puukauppa, menisi jollekin toiselle ostajalle.

Kun ostohenkilö vaihtui Satakunnassa, niin kuinka auvoista olikaan oikean puuha-peten kanssa sopia kaupoista ja kaikki meni niin nappiin. – Kunnes ostohenkilö poistui toimistoonsa.

Nyt onkin työtä ja tuskaa, kun pieniä kauppoja ja pieniä kuvioita on siellä ja täällä, eikä harjoittelevia konekuskeja näy ajelemassa taimikoiden läpi pitkin ja poikin – Joka kerta eri reittiä, samoin palatessa. Ja myyjä on ollut yötä/ päivää kytiksessä väh näköetäisyydellä ja neuvomassa kuskeja.

Siitä on aikaa melko pitkään, kun meille esitteli erä vakavarainen metsänomistaja maanmuokkausmenetelmäänsä, jossa hän veti kohtalaisen järeällä nelivedolla kivikoukkuun tehtyä haraa, jossa oli muutama kaareva piikki, joilla lähti kuoriutumaan n. puolen metrin levyinen pintakerros  paljastaen kivennäismaan.

Kuoriutunut pinta kohosi piikkien muodossa ylemmäs ja kun nostolaite nostettiin ylös  traktorin edelleen liikkuessa, kumttakerros kääntyi ylösalaisin syntyneen laikun jatkeeksi.

Tavoite hänellä oli, että syvältä ei vedetä, vaan ”kuoritaan” ala. Hän teki ”kääntölaikkuja”, vaikka ei tietenkään tiennyt nimitystä, eikä hän istuttanut kaksinkertaiseen kunttaan, vaan paljastuneeseen kivennäismaahan, joka silloisen tiedon perusteella oli oikea paikka männytaimille.

Myös Metsä-Groupin  urakoitsijoilla on käytössään kääntölaikutuskauhat, eikä ainakaan sopimusasiakkaiden kanssa muuta tehdä.  Kääntömätästys on menneen talven lumia. Ehkä suurin syy sen hylkäämiseen on, kuoppaan helposti jäänyt ontelo, joka homehduttaa taimen juuret ja kuoleehan se, jos pahasti vauroituu.

Jos ensiasennusjarrupalat kuluvatkin jo muutamalla kymppitonnilla, niin onko pakko ostaa / laittaa yhtä huonot? Onko pakko ajaa jurnuttaa, vaikka jarruttaessa kuuluu ääni? Jos jarrupalat ovat lopussa ja teräs hankaa teräkeen, ei se merkitse, että jarrulevyt pitää vaihtaa tai edes sorvata. Pienet jurmut levyssä vain parantavat kitkaa.

Eri juttu on, jos on hangattu levyt liian ohuiksi, yhden oppilaamme Cerrystä oli etulevyt niin kuluneet, että lähempänä keskialuetta oli ainevahvuus vain millin luokkaa.kyllä siihen hyvät jarrut saatiin – ja edullisesti, vain osat tarvikeliikkeestä maksoi.

Jos jarrutuslaitteet eivät kulu, vaikka niillä jarrutellaan, niin kyseessä on ihmeteko, taikka sitten itaran ukkelin ajotyyli, jossa katsastamattomalla ja huoltamattomalla autolla, joka on liikennepoistossa, on hissuteltu pikkupöhnässä nostamaan kansaneläkettä OP:n seinä automaatista – ja sitten keppanaa ostamaan ja kotiin.

Toki siihen vaikuttaa myös auton merkki.

Kun autolla ajellaan kiihdytellen ja jarrutellen jatkuvasti, kuluu bensiinin lisäksi myös jarrutuslaitteet – kaikilta osiltaan. Eli Ajotapa vaikuttaa jarrujen kulumiseen.  Jos käyttää kevyttä jarrujalkaa, niin etujarrut kuluvat nopeammin, oli auto minkä merkkinen tahansa. Jos esim hekilö / farmariautossa kuljettaa takaboksissa merkittävää painoa, kuluu takajarrut nopeammin, koska järjestelmä jakaa enemmän jarrujen painetta taka-akselille.

Esim oikeassa pakettiautossa, jolla kuitenkin ajellaan lähes terveisiä, ei takajarrut juurikaan ota kiinni, vaikka pedaali painettaisiin pohjaan äkäisessä pysäytyksessä, mutta jos takana on enemmän kuormaa, kuin pelkkä 30:n kilon ilmalämpöpumppu menossa kaakonkulmille, voi kuormaa olla tonni tai enemmänkin, niin takajarrut purevat tarmokkaasti kiinni.