Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ei jarrulevyt tiedä, minkälaiseen autoon ne on asennettu. Niitä tuskin edes suurimmat autonvalmistajat tekevät itse.
Harjavallan seudulla on OLLUT teräksen ruostuminen aivan valtakunnan huippua – Tiedä sitten, onko tilanne parantunut, kun Sinkityslaitoksen omistajaksi on tullut venäläinen yritys.
Takavuosina Harjavallassa ei teräsrakenteet pysyneet puhtaina pintaruosteesta montaakaan vuotta, vaikka oli kuinka käsitelty. Maantien kaiteet, terässillat, autot, polkupyörät, peltikatot jne ruskettuivat harvinaisen nopeasti.
MaalaisSeppo:”Jätkälle tiedoksi Fiatissa oli rumpujarrut takana. Aina meni moitteetta katsaktuksesta läpi.”
-Se Rumpujarru selittääkin sen, että ei käyty ruosteen kimppuun. silloin enenen, kun oli melko tavanomaista, että edessä levyt ja takana rummut – normaali, rauhallinen ajotyyli teetti jarrutuksetkin kevyesti, silloin vain etujarrut hidastivat, eikä taka-rummut olleet mukana pelissä.
Pari vuotta sitten olin käymässä huollossa, jossa oli todella vihainen naishenkilö. Hänen autonsa oli hylätty paikallisessa katsastuksessa takajarrulevyjen ruostumisen takia. Hän oli sitten varannut ajan naapurikaupungissa sijaitsevalle katsastusasemalle ja vienyt autonsa sinne. Katsuri oli ajallaan vain vilkaissut takajarrulevyjä ja hylännyt. (Rouva ei tiennyt, että kaikilla asemilla näkyy kaikki hylkyynkin johtaneet syyt.)
Ei muuta kuin korjaamolle jarrulevyjä vaihdattamaan. Siinä ne olivat – lattialla, kokolailla uudet jarrulevyt. (reilu puoli vuotta aikaisemmin uusitut) Harsonohut ruskea – kuin pitsi verhosi levyjen kitkapintaa.
Ei mitään jälkiä jarruttamisesta.
Konttorin hylkylappu oli, josta näkyi, miten oli hylätty.
Eukko vannoi nostavansa älämölön, halusi saada lausunnon korjaamosta ja vielä toisestakin näytettyään levyjä.
Tilanne oli uskomaton.
Jos liuos maksaa 1,5 € / l, on se mielestäni hyvinkin edullista. Kun lataa aineen sellaiseen käsisumuttimeen, joka kulkeutuisi esim varustevyössä, voisi suihkuttaa kannon aina heti, kun sen on tehnyt. Ei maksa paljoa, eikä vie aikaa .
Kai se juurikäävän torjunta on kaikkien metsäomistajien etu – ja pieni vaiva hankintahakkaajallekin. Uskon, että normaali M-sahan käyttäjä tekee kannon käsittelyn huolellisemmin kuin MOTO.
Jos takajarrupalat eivät ole kuluneet, vaikka autolla on ajeltu satojatuhansia,
On varmasti katsastuksessa unohdettu katsoa jarrulevyn ruosteet. Kyllä kitkapinnat kuluu, jos niitä käytetään. Itse jarrutan joskus hieman voimakkaammin juuri sen takia, että jarrut pysyvät kunnossa.
Kaikilla automerkeillä ennemmin tai myöhemmin kulutusosat joutuvat vaihtoon. Suurin osa autonvalmistajista ei tee itse esim umpiotaan, eikä latureitaan jne, vaan niiden valmistaminen on annettu isojen – omaan alaansa erikoistuneiden tuottajien tehtäväksi.
Matsa on muuten hyvin monena vuotena pärjännyt Saksalaisten kuluttajien laatuvertailuissa hyvin – jopa ykkös-sijalle monta kertaa.
Kaukoidän kiesit ovat vuodesta toiseen osoittautuneet hyvälaatuisiksi, sutta ja sekundaa ei ole pahemmin esiintynyt.
Vieläkin jotkut ovat vakaasti sitä mieltä, että metsätyössä kenkien pitää olla pari numeroa isommat kuin vaikkapa pihahommissa tai jopa rakennustöissä.
Minäkin olen kokeillut ylisuurien turvasaappaiden kanssa liikkumista ja kokemukseni mukaan ne hölskyvät jaloissa. On tullut ajatus, että pitää saappaisiin laittaa hinskelit, jotka pitäisivät ne mukana. Kun 43 – numeroiseen jalkaan pistää 45 – kengän, niin sitähän voi yrittää tilkitä useammalla sukkaparilla: Itse olen käyttänyt työkengissä Helly – Hansenin purjehdussukkia, jotka ovat erittäin ilmavat ja mielettömän kestävät. Pahimmillaan minulla oli käytössä yli kymmenen paria niitä. Nekään eivät tilki jalkoja kunnolla, varsinkaan nilkan kohdalta.
Kengät eivät saa olla myöskään liian pienet, jos varpaat pohjaavat kengän kärjessä, on ongelmia tiedossa.
Tuo Visakallon mainitsema vetoketju, jolla on saatu nauhat kokonaan pois, taikka ainakin suojaan, on mainio varuste, jos halutaan kevyet ja hölskymättömät kengät maastoon.
Parhaat metsäkengät, mitkä minulla on olleet, ovat Dunlopin maatalous-saappaat varvassuojalla. Kannattaisi muistaa, että viiltosuoja housuissa yltää nilkkaan asti, kengissä ei juuri ole tarvetta, enkä ole vuosikymmeniin hipaissut kenkiinkään M-sahalla ( en myöskään housuihin tai muihinkaan varusteisiini)
husse. Oletkohan oikein ymmärtänyt nuo harvennusmallien käyrät ja kortit? Ensiharvennuksen ohje ei edellytä edes OMT:llä 30:n neliön pohjapinta-alaa.
Pohjois-suomen männyntapikoillekin on ihan omat käyränsä ja sieltä kyllä löytyy harvennusmallit CT:lle ja CLT:llekin, kunhan älyää katsoa.
Noista malleista löytyy jokaiselle metsätyypille ohjearvot, joista ei varmaan kannattaisi juurikaan livetä.
”Pyörä” on keksitty ja kehitelty, ei meistä löydy niin paljoa hulluutta ( Harjavaltaa lukuunottamatta), että keksisimme paremmat eväät. Pyörä toimii parhaiten, kun sen antaa olla pyöreä.
Täällä on turha esitellä HYVIÄ jalkineita, housuja, puseroita, sahoja , kypäriä, kun lähes kaikki ovat vannoutuneita tekstiilimetsureita, joilla laadun tae on merkki ja hintalappu.
Vaikkka merinorsun vitun-nahkaiset alppijääkärin vaelluskengät kolmimetrisine nauhoineen ja naulaanastumis-suojineen olisivat miten vittumaiset käyttää ja pitää ja jalat aina on verirakoilla, kaiken korvaa ostokuitti, jonka voi pistää vähennyksiin ja ALV:n palautuksella voi hankkia MG:n osuuksia.
Tuohon liittyy sellainen veikeä totuus, että tiheässä kasvattaja maksaa sen laskun, jos ostaja on hinnoitellut oikein. Nuo Masan mainitsemat runkotilavuudet ovat sikälis huomionarvoiset, että : Tuon isomman rungon litratilavuus on vain yhdessä rungossa, joten kai jopa Jeessikin ymmärtää, että kun se runko tulee moton kourasta läpi suunnilleen yhtä nopeasti, kuin pienikin runko, on mopokuskillakin mahdollisuus saada koneellekin tuottoa.
Jos tuo sama puumäärä on kasvanut esim kolmessa rungossa, niin niiden puiminen kestäisi kolme kertaa kauemmin!
Siis puuta / ha on vain sama määrä, vaikka runkoja on reippaasti enemmän. Latvuksiin jää kuitenkin suhteessa enemmän puuta kuin järeämmistä rungoista.
Sen vuoksi pitäisi määrätä Jeessille iltalukemiseksi Tapion taskukirja, kunnes sen tiedot on uponneet lahoon kalloon ihan selkärankaan asti.
Jeessi ei tajua, että sitä kirjaa on päivitetty muutaman vuoden välein, joten tieto on tuoreempaa kuin MG:n ostomiehellä konsanaan.
Viime vuoden loppupuolella Jeessi kehua retosteli MG:n uutta ostohenkilöä, että on reipas ote hänellä ja homma rullaa —- Ei rullannut kauvaa!
