Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Nuo Anttoonin kertomat istutustiheydet – ja järjestelyt antavat melkoiset lukemat, jos haluaa räknäillä.
Vertailun vuoksi: Kun istutetaan kuusia 1800 kpl / ha, jää käytettävää pinta-alaa jokaiselle taimelle keskimäärin n. 5,5 neliömetriä.
Kun Anttoo on istuttanut rivehin 50 cm:n välein ja riviväli on 5 metriä, on jokaista istutustainta kohden vain 2,5 neliömetriä. Istutustaimia on siis mennyt yli kaksinkertainen määrä ohjearvoihin verrattuna.
Ei ole ihme, että Anttoo on vaihtanut taktiikkaa. Käytännössähän kannattaa pitää kiinni istutusmääristä / ha, eli tuskin kannattaa istuttaa tuplamäärää taimia, ellei taimet ja työvoima ole ilmaisia.
Tollo. Oletko mulloinkaan nähnyt OM-kuusikkoa, joka olisi perustettu rotutaimilla ja jonka kehitystä on ohjattu esim perkauksen ja raivauksen keinoin?
Ei siellä Keski-Pohjanmaalla ole ainuttakaan sellaista kuusikkoa sellaisella hollilla, että sen pääsisit näkemään jaloittelualueeltasi, puhumattakaan peräkammarin ikkunasta.
Kukahan – ja koska opettaisi tuon Jeessin laskemaan? Lukemaan se ei enää opi – vanha ukko, niin eihän se ymmärrä Tapion taskukirjasta mitään. mutta kun 21 vuotiaasta kuusikosta on otettu enskassa n, 100 kuutiota, niin sinne jää sata. Kymmenen vuoden kuluttua puuta on himpun alle 1000 r / ha ja reilun kahdenkympin vauhdilla sen kuutiomäärä on noussut jo yli 300: kiintoon.
Toisessa harvennuksessa puumäärästä otetaan noin puolet, eli keskikoko on 300 litraa / runko. päätehakkuuta odottamaan jää n. 450- 500 runkoa, jotka jatkavat rajua kasvamistaan ja edelleen 20 kiintoa / ha. Päätehakkuu tehdään 15 vuoden kuluttua, jolloin kertymä on : – Jätetään laskutehtävä Putkikauppiaan kontolle. Tyly arvio on, että hän ei pysty ratkaisemaan tätä yhtälöä, puhumattakaan sitä, paljonko on hehtaarilta hakattu kuutioita kierron aikana.
Kun tuo videon savolainen kuusikko on harvennettu Tapion mallien mukaan, alkaa siinä varsinainen kasvu, muutaman vuoden kuluttua se on kiihtynyt yli 20 kiintoon / ha. Siinä 100:n kuution lisäkasvu tulee 4 :ssä – 5 .ssä vuodessa. seuraavaan harvennukseen on aikaa n. kymmenen vuotta.
Ajankohta tarkentuu relaskooppimittauksilla!
Riippumaton ajattelija:”Äkkiäkös sieltä se 100 mottia tulee hehtaaria kohden, jos puut on suunnilleen saman kokoisia (100ltr) ja metsä harvistetaan ohjeen mukaan 1000 runkoon/ha, lähtökohdan ollessa 2000r/ha. Tuota relaskooppia nyt ei niinkään tarvisi käyttää varsinkaan enskamettissä, mielummin katselee latvusten kuntoa.”
-Tuossa se taas tulee —- Se, että ei järki riitä käyttämääm relaskooppia ja havennusmalleja. tulee sutta ja sekundaa, kun ei uskota tutkittua tietoa.
Kun mietitte, miksi kokenut mopokuski on hakannut metsän ”pilalle, niin mitatkaa: mitatkaa relaskoopilla ja mitatkaa koealoina ( jos osaatte) Lukekaa harvennusmallien taulukoita (jos ymmärrätte)
Silloin tiedätte, mikä on mennyt pieleen.
Monet metsänomistajat tiirailevat latvoja – ikäänkuin sieltä löytyisi pelastava tieto. Ei se ole siellä, se on pohjapinta-alassa, valtapituudessa ja metsätyypissä.
Kannon pinnan pitää olla tuore, eli käytännössä jo tankillisen sahaaminen yhteen soittoon – ja sitten ruiskutus, antaa itiöille mahdollisuuden iskeytyä kantoon. Se ei sieltä enää urealla lähde, vaan se on jo kannossa, josta se leviää, paitsi Harjavallassa nuo lahottajasienen itiöt eivät leviä, eikä ainakaan Jeessin tarvitse oman käsityksensä mukaan kantoja käsitellä.
Totta joka sana. Harjavallassa ei ymmärretä Tapion harvennusmalleja ja vaikka ymmärrettäisiinkin, niin se pelle siellä luulee saavansa pahan taudin jos tuollainen kortti eksyy taskuunsa.
Käytännössä – jos nuo Mikon lukemat pitävät paikkansa, on PPa jo ylittänyt mallin mukaisen ylimmän käyrän, eli kasvu olisi keskimäärin jo kääntymässä taantumuksen puolelle. No harvennushakkuu pitää saada aikaan mieluummin heti, eli ennenkuin puut aloittavat seuraavan kasvukautensa.
Epäilemättä Visa on osannut hoitaa harvennuksensa suurinpiirtein ajallaan, mutta huomattava osa palstan ns. aktivisteistakaan ei takuulla ole näin tehnyt. Vaikka joku mopokuskikin on naureskellut relaskoopin käyttöä, eikä muka firma ole käyttänyt niitä vuosikymmeniin, niin toteanpahan vain, että ”Voi pölvästejä” ! Millään muulla ei pohjapinta-alaa voi mitata ”Tuosta vaan”.
Oikea taulukoiden lukemisen taito antaa myös osviittaa, paljonko puuta pitäisi ottaa, ja paljonko jättää.
Tulipesien syöpyminen pitäisi olla hallinnassa joten kuten – poltetaan mitä tahansa. Meiltäkin kulkee ympäri maata muurareita, jotka vuoraavat kattiloita tiilillä, joiden koostumuksesta en ole kysäissyt heiltä, mutta varmaan on aineen puolesta seurattu kehitystä maailmalla.
Tästä ei ole kauvaa, kun yksi kaveri kertoi tekevänsä Riihimäellä ongelmajätelaitoksen uunien sisäverhoilua. Siellähän hoidellaan kaikki pahemmatkin materiaalit polttamalla ne oikeassa lämpötilassa. Tulipinnat puhdistetaan syöttämällä hihnalle muutama muovitynnyri, jotka ovat täynnä asetonia. Ja taas on röörit puhtaat!
Jos työnantajalla on oikea ote asiaan, niin tottakai onnistuu paikalliset sopimukset. Monelta on unohtunut se, että TES on vain minimi, jota parempia ehtoja voi noudattaa – Ei huonompia.
Tuskin Kotkamills on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka onkin maksanut ”ylipalkkaa” paperi-duunareille.
