Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Teollisuuden osto-strategia lienee muuttunut. Ennen kaikki puuta tarvitsevat ostivat puuta ennakkosuunnitelmiensa mukaan Kuitenkin aikatalutettiin niin, että normaali kahden vuoden toteutumisaika oli riittävä. Pikkuinen etumaksu – oliko se 10 – vai 20 % riitti monelle Jesselle suurimpaan kiireeseen ja jos se ei riittänyt, tehtiin isompi kauppa heti kerralla.
Teollisuus siirtyi siis pystyvarastoihin, joka oli mielestäni oivallinen tapa vakauttaa markkinoita. Tukkipula, jos sitä nyt on, johtunee varmaan osittain siitä, että esim äskeisen hintapiikin aikana ostettiin kiihkeästi kalliimmalla tukkia kuin olisi kannattanutkaan ja kun sahatavaran hinta rojahti, oltiin tilanteessa, jossa shauksesta ei jäänytkään enää ”puolet voittoa”.
Saman tilanteeseen ei haluta nyt, eli tukin hintaa ei haluta nostaa. Tälle antaa tukensa Metsähallitus, joka tarvittaessa lisää hakkuita, samoin Jeessi – tyypit, jotka myyvät koko ajan, ja ovat tyytyväisiä, jos saavat edes vähän rahaa, kunhan ei maksamaan joudu!
Tärkeintä teollisuudelle on, että kantohinnat kotimaassa pysyisivät mahdollisimman alhaisina. Sahat naukuvat tukkipulaa, mutta se ainoa keino, millä kotimaan myynti alkaisi pyörimään, olisi kantohinnan nosto nopeasti ja äkkiä.
Kuitupuu kelpaa kyllä hakelämmitykseen, jos sitä alkaa tulla väkisin liikaa.
Täällä puhutaan yläharvennuksesta männikössä niinkuin joku olisi tehnyt sitä kerran toisensa jälkeen ja metsä tuottaa hirveästi määröö ja laatua.
Ei se niin vaan käy: täydellisen tukkimännikön alla ei ole mitään harvennettavaa, eikä siellä ole kehityskelpoista männikköäkään.
Yläharvennus suositellaan tehtävän kolmoskehitysluokan metsään, jossa järeimmät rungot ovat kahden tukin puita. Hakkuu keskittyy niihin, mutta silti poistetaan vain sen verran, että lisävaltapuita on riittävästi täydentämään puusto ohjearvoihin.
Puusto siis harvennetaan ohjearvojen sisään. Harvennuksen jälkeen odotetaan, kunnes valtapuut ovat järeyneet päätehakkuukuntoon ja silloin onkin SP – tai avohakkuun aika.
Pylväiden juonto metsästä maataloustraktorilla on tehty sekä tyvi edellä, että latva edellä. toki silloin on traktorissa ollut lovipankko ja etupainot. Keski-Suomalaisessa maastossa yli 20 metristen pylväiden juontaminen laahusjuontona ei kaikilta Tolloilta onnistu, koska siellä joskus nousi traktorin takapyörät ilmaan kesken vedon – Eli piti olla voimakas vinssi, jolla pystyi selviytymään siitäkin tilanteesta.
Autonasentajan tuntihintaa ei pidä verrata metsurin urakkapalkkaan. Kun nuori kaveri ( hyvä) on käynyt asentajakoulutuksen läpi ammattioppilaitoksessa ja siihen on sisälletty työelämään tutustumisjaksot muutamassa yrityksessä, hän lähtee työelämään. Alkupalkka on selkeästi alle kympin tunti.
Asentajalle ei makseta työmatkoista mitään, hän voi käyttää työnantajan autoa ”keikalla”, mutta ei omiin ajoihinsa.
Autokorjaamoyrittäjä voi laskuttaa 60 – 100 € / h, mutta siitä ei asentaja saa muuta kuin sovitun palkan.
Tiedot palkkauksesta on saatu Autonkorjausosaston opettajalta, jolla on taustaa korjaamotyöstä, raskaskoneasentamisesta, autokatsastuksesta, opettajakoulutuksesta ja Työehtosopimuksista.
Kunnollisen korjaamon on päivitettävä laitteistoaan jatkuvasti, on lisenssien maksamisia ja työturvallisuustarkastuksia määräajoin. Ei tuntiveloitusta voi verrata asentajan palkkoihin. Lisäksi yrityksen on maksettava palkkaa ja sen sivukustannuksia koko työpäivältä, vaikka laskutustunteja ei tulisikaan ihan täyttä kahdeksaa / pv.
Kyllä taksan suuruusluokka pitäisi olla noin 2 x Kemera. Toki ylitiheä – pitkäksi päässyt lehtipuusto nostaa tuntuvasti hintaa, taikka ainakin vähentää päivittäistä työsuoritetta.
Kun jokin hakamaa on täynnä lehtipuuta, jonka keskipituus on yli kymmenen metriä, niin siinä saattaa mennä jopa viikon työpäivät ja työkaluksi on kannattavaa vaihtaa ketjusaha. sellaisiakin kuvioita on ollut. Palkanmaksaja on nikotellut jonkin aikaa, kun on taksasta puhuttu. sellaiset kuviot pitäisi saada ilman muuta energiapuun korjuutyömaiksi, mutta eihän se aina onnistu.
Työsuhteessa olevalle metsurille kuuluu myös kilometrikorvaus asunnon ja työmaan väliseltä matkalta.
Osuuskuntatyyppinen yhteenliittymä olisi tietenkin periaatteessa hyvä, mutta ihan oikeasti sekin edellyttäisi jonkinasteista taksoitusta, jolla työvaikeudet ja muut hidastavat elementit tulisivat huomioitua tasapuolisesti.
Jos julistettaisiin Kekkosen tyyliin häpeällinen tilanne ja korostettaisiin esim taimikoiden harvennuksen tärkeyttä maamme puunjalosteollisuuden tarpeet huomioiden, tuo taksoitus voitaisiin varsin hyvin tehdä Metsäkeskuksen toimesta.
Kuitenkin sen tekijöinä pitäisi olla ammattimetsurit, joilla olisi jonkinlainen käsitys työn vaativuudesta.
Kyllä sinistäjäsienet kuolla kupsahtavat, kun puutavara kuivahtaa kunnolla. Jotkut puuseppäverstaat ovat kehitelleet huonekaluja, joissa käytetään sinistettyä puuta. Esim lauhdutus-menetelmällä toimivat kuivaamot ovat toimineet hyvin sinistämisessä, eli lämpöä vähän ja kosteutta vähän. Kun lämpötila ei nouse liian korkeaksi, sieni menestyy hyvin ja kun väri on kehittynyt hyväksi, aletaan oikein kuivaamaan.
Menetelmän ovat keksineet ja kehittäneet tietenkin Ruåtsalaiset.
Tukin laatuvaatimuksissa on lyhyesti todettu : laho, toukanreiät ja värivika = ei sallittu!
Toki tukkia hakataan nytkin, mutta sen matka sahalle ei saa kestää kovin pitkään.
Sinistäjäsieni on erään puuntuhoojan toukkien eväs, jonka emo tartuttaa munintansa yhteydessä kaivertamaansa reikkään. Kun munasta on kehittynyt toukka, on sillä siretä syödäkseen.
Laudan päästä voidaan tasata värivika pois, mutta kun se on laudassa pituussuunnassa ehkä pahastikin, se rommauttaa laudan arvon.
