Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ei lehtikuusta tarvitse sahata sen ihmeellisemmin kuin muitakaan puita. Jos haluaa tappaa tukit ja tehdä mahdollisimman hyvin lahoamista vastaan kestäviä aihioita, niin isot tukit, joissa on niin paljon sydäntavaraa (= ruskeaa – ”honkaa”) , että siitä saa haluamaansa kokoa, niin pannaan tukit jemmaan kesän yli. Toukka iskee kuoren alle ja poraa määrätietoisesti käytävää kohti ydintä. Kun ruskea ”honka” tulee vastaan, se kääntyy 90 astetta, eli elää ja asuu vaaleassa sydänpuussa. kun saheet sitten rimoitetaan ja kuivataan mielellään uunissa, ne voidaan mitallistaa höyläkoneella, joka tarvittaessa hankaa pintaan vannesahan jäljen.
Minulla on terassi tehtynä 120 millisestä lek- terassilaudasta, eikä ole ”viäntynyt eikä kiäntynyt”. Minulla on aika iso yhtenäinen lattia tehty lek- ponttilaudasta ja se on aivan hyvä (tosin se on sahattu säteittäin) Se on ns ”uiva lattia.
Me sahattiin paljon 400 x 50 millisiä lankkuja, joihin ajettiin naaraspontit molempiin reunoihin. Kun lankut olivat lattiassa, ne hiottiin lattianhiomakoneella sileiksi. Valmiina puulevyvä lehtikuusi on tosikaunista ja yllättävän kovapintaista.
Duunareiden etua ei koskaan ole ajanut muut kuin Kommarit (Vasemmistoliitto). Se on ainoa työläisten etua ajava puolue, monet pienipalkkaisetkin duunarit äänestävät Porvaripuolueita ja jonottavat toimeentulotukea liian pienen palkkansa lisukkeeksi. Jos kaikki Suomen proletaarit olisivat liittyneet yhteen, olisi täällä paljon paremmat oltavat kaikilla.
Peruskorjasivat tuossa yhtä soratietä ja sepelöivät sen yli kolmenkymmenen kilometrin matkalta. sitten annettiin liikenteen jyrätä / tiivistää tuota kantavaa kerrosta.
Mekin erehdyimme emännän kanssa sille tielle ja kuinka ollakkaan, UUDENKARHEA vyörengas puhkesi sepelin mentyä kulutuspinnasta läpi.
Vaihdoimme renkaan ja ajelimme kotiin. Pihassa huomasimme, että toinenkin rengas oli aikalailla lutussa ja tunkattuani sen ylös löytyi sepelin kappale myös sen kulutuspinnasta.
Rengasliikkeen jeppe sanoikin, että aika mukavasti on työllistänyt ja lisännyt liikevaihtoa se tie – Kuin myös toinen, valtatiellä tehty kunnostus – ja levennystyömaa periaatteessa samalla suunnalla.
Kehoitti esittämään korvausvaatimuksen tienpitäjälle = valtio, mutta emme viitsineet, vaikka kyllä kaksi rengasta jo aikalailla tuntuukin.
Vanha – kovettunut rengas kestää paljon paremmin sepelin piston, kuin uusi, pehmeämpi kumiseos.
Puutavara- yhdistelmä vetää yleensä kai vain yhdellä akselilla. Ei sillä ryvetetä kuorma päällä edes sepelillä päällystetyllä tiellä. Siellä kun alkaa rengas lyömään joutavaa, tulee asiaa kummisuutarille. Ei ketjut ole tarkoitettu rypemiseen, eivätkä ne sitä kestäkään. Liukkaalle talvikelille ne sopivat vetävälle akselille, edessä käytetään usein nastoja.
On lapsellista höpöhommaa väittää, että kolmen metrin baana riittää puutavara-autolle. Auton leveys on 2,6 metriä, eli kummallekin puolelle jää vain kaksikymmentä senttiä pelivaraa. Kuski istuu hyvin korkealla, eli hän ei näe tietä auton lähellä.
Jokainen, joka on ajanut ison yhdistelmän perässä, on takuulla huomannut vähän kuluneemmilla teillä, kuinka perävaunu heijaa, kun tiessä on toispuoleisia töyssyjä / painumia. Lisäksi perävaunu kulkee hyvälläkin tiellä useasti ”kylkimyyryä”, jolloin pelivara on äkkiä menetetty.
Hyvässä tiessä ajorata on korkeampi kuin pientareet – eikä päinvastoin. Ojan pohja on sitten vielä alempana. Piennar ei ole henkilöautolle sopiva parkkipaikka. Karkealla sepelillä oleva metsäautotie syö kyllä aika usein henkilöauton renkaita. Terävä sepeli menee helposti kulutuspinnasta läpi.
Kun ajouran reunasta piti olla kasan päähän metri, tavara oli max 3 metriä, niin kaksi kasaa sai tehdä peräkkäin. Takimmaista kasaa 3-metrisinä ei kone yltänyt ottamaan keskikohdasta. Puomit olivat 5 – 6,5 metrisiä.
Joo, 15 metrin päästä piti kantaa tai vetää pöllit, mutta isommat sai jättää, kunhan käänsi sen kuljetuksen kannalta edulliseen asentoon ja liputti ilman eri korvausta.
Sitten kehitettiin pitopuumenetelmä, jolla tulikin sitten konevoimalla pölkyt ääreen.
