Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Renkaissakin on toki laatueroja, eli suosittelen pysymään kiinalaisissa laaturenkaissa, niin ei tarvitse kuluneilla kummeilla ajella.
Jossain vaiheessa osallistuin polkupyörälläajon ME-kisaan ja niinhän siinä kävi, että Maailmanennätys tuli. Silloin käytössä oli Kotimainen merkkituote kotimaisin maastorenkain.
En muista, paljonko poljimme, tai kuinka kauvan, mutta se ei ollut vähän. Pyörä kulki ”maastossa” myötä – ja vastamäkeä, kuten myös tasaisempaa pätkää varsin kevyesti ja hyvin.
Jalostettu Raudus kasvaa hyvällä pohjalla aivan hurjaa vauhtia. Ja koivu on siitä veikeä puu, että mitä paremmin se kasvaa, sitä parempaa laatua siitä kehittyy.
Jos pituuskasvu on keskim. metrin luokkaa / v – ja paksuuskasvu vaatimattomasti ilmaistuna yli 1 cm / v, ollaan jo kaksikymppisessä koivikossa D 1,3 metrissä yli 20 senttisissä rungoissa.
Visakallo totesi, että hoitotarve on suurempi kuin kuusikossa, mutta esim Enska tulee kaikilla kotimaisilla puulajeilla jossain vaiheessa ja koivun kasvatus nuorena hyvälaatuiseksi edellyttää, että tiheys on riittävä tyviosan karsiutumisen takia.
Jos tavoitteena on laatutyvien hyvä määrä ja -hinta, edellyttää se huippukoivikossa tyviosan pystykarsintaa laatutyvien osalta.
Kolmikymppisenä koivut ovatkin jo 30 – 40 senttisiä, jolloin Koskitukkikin jo kernaasti ostaa tukkileimikon avohakkuun hinnalla.
Koivun kasvatus on käytännössä taitolaji, eikä kasvattaja saa myöhästyä harvennustensa kanssa, mieluummin hieman etuajassa, kuin vuoden myöhässä.
Metsä on ollut ratkaisevassa roolissa, kun Suomen kansantaloutta on kehitetty lähinnä vientiin keskitetyllä puunjalostuksella. Valtiovalta on tajunnut jo sata vuotta sitten, että silloinen puupääoma ei riitä alkuunkaan, ellei puun tuottamista -metsien kehittämistä ja puiden alkuperän jalostamista aleta jopa lakien ja asetusten voimalla kehittämään. Metsäkouluja rustattiin otollisiin paikkoihin koko valtakunnan kattavan koulutusverkoston perustamiseksi.
Näillä toimenpiteillä puuntuotantoa on saatu jopa moninkertaistumaan siitä, mitä se oli silloin, kun kaikenmaailman kasvolliset Jees- ja Joo-miehet (tänään henkilöt) hakkasivat mitä irti saivat.
Oikealla tavalla tehty hakkuu tuottaa enemmän ja mahdollisesti ainakin järeämpää puuta kuin keskenkasvuisien metsien parturoinnista on mahdollista saada.
Toki on myönnettävä, että kuiduttava teollisuus tekee hyvinä aikoina rajusti tiliä – ja huonoinakin aikoina pirusti vientituloja. Sellutehtaalla ei pöllin paksuudella ole niin väliä, mutta puuntuottajan pitäisi saada kantohintaa reilusti enemmän. Ensiharvennuspuun hinta on niin huono, että kunnolla uudistettu metsä kaikkine hoitokustannuksineen maksaa enemmän kuin puusta saatava hinta on.
Taitaa Jeessinkin Hybridit olla sen verran väärällä pohjalla, että kasvu on lähinnä kitukasvua. Tuollaisilla pohjilla ei Rauduskoivukaan ihan oikeasti viihdy – Varsinkaan, jos pohjavesi on liian korkealla.
Lannoitus auttaisi tietenkin myös, mutta vesitalous pitää olla kunnossa!
Meillä on myös hieman kyseenalaiilla pohjilla Hybridihaapoja, ja ainakin ne ovt runkomuodoltaan tosirumia. D 1,3 on kyllä jo puolen metrin luokkaa, eikä ilmeisesti haluta niitä kaataa, koska ne ovat osa puulajipuistoa. 40 vuotta sitten – kun tulin taloon, oli Hybridit jo istutettu.
Melko nuorena kloppina olin käymässä serkkupoikien luona heidän asuttamallaan maatilalla. Mopolla olin liikkeellä.
Kuinka ollakkaan, siellä syystä tai toisesta pääsi mullikka karkuun ja paineli vanhaa oikotietä, joka oli suunnilleen traktorilla tai maasturilla ajokelpoinen.
Lähdin mopolla tavoittamaan mullikkaa ja saavutinkin sen niin, että olin pari metriä sen takana. Yllättäen oli siltarumpu romahtanut ja mullikka meni kevyesti sen yli, mutta Tunturi jäi ojaan. SE HEITTI minut sarvien yli jonkin matkaa ja polvi aukesi aika isolta alalta.
Tänä päivänä aivan varmasti olisi lääkärireissu, mutta silloin lääkekaapista puhdistusaineita ja rulla sideharsoa, niin loppukesä siinä meni aikalailla aristellen, mutta meni kuitenkin.
Läskipyörällä ja kilpapyörällä on ehkä hieman erilainen käyttötarkoitus. Läskipyärän renkaat ovat luonnollisesti tarkoitettu lähinnä maastoon, pienille nopeuksille ja matalille paineille. Jos sellaisella ajetaan kovapintaisia – jopa kestopäällysteisiä teitä, pitää paine olla korkea, jolloin renkaasta vain aivan keskikohta ottaa tiehen. NS maastopyörissä renkaan profiili on korostetusti sellainen, että keskellä renkaan selkää on harjanne, jonka vierintävastus on minimoitu ja oikeilla paineilla kulkee kevyesti.
Kyllähän tuo AY-liike on ajanut teollisuuden niin ahtaaseen rakoon noiden ylimitoitettujen palkkojen ja palkankorotusvaatimusten kanssa, että paperikoneita pitää aina vaan vähentää, kun metsureille on vaadittu niin mielettömän suuria palkkoja.
Mihin ne ressukat tarvitsee niin paljon rahaa? Työhän on niin raskasta, että ei ainakaan vapaa-ajan huvituksiin eikä juopotteluunkaan jaksa alkaa, kun pitää vaan levätä kaikki vapaa.aikansa.
Poliisiautojen vanhenemiseen vaikuttaa luonnollisesti ajokilometrit, vuodet ja niiden käyttötavat. Kun Transportterilla ajetaan sen verran lujaa, minkä koneesta saa irti, joutuu se monilla tieosuuksilla kovan painonsakin vuoksi aika tiukoille.
Kuitenkin mielestäni asiaan voisi vaikuttaa myös huollolla. Säntillinen ja ammattitaitoinen huolto kyllä jatkaa ”Maijankin” elinkaarta. Samoin alustaan lötyisi varmasti paremmin kantavia osia, taikka automalli pitää olla numeroa isomman kantavuuden omaava jo tehtaalta tullessaan.
Joku 250 000 km autolle, jollaisella sivilikäytössä ajetaan yli miljoona kilometriä – ei ole paljon. Jos auton kuorma on liian raskas, on poliisit syyllistyneet ylikuormitukseen, myös raskaan kuorman kuljetukseen löytyy kantaviakin voimia.
Tuota Byrokratiaan liittyvää verotuksesta naukumista en ymmärrä, koska Valtio EI PERI lopullisesti veroja VALTION omistamalta Poliisilaitokselta. Tuohon verotushommaan olen pari kertaa törmännyt, kun Valtion metsäoppilaitos ”sai” uusia autoja. Henkilöautoiksi rekisteröidyissä pikkubusseissa oli silloin aika suolaiset verot. Vanhan kansan miehittämä johtoryhmä oli kauhusta kankeana, kun autoliike laskutti loppuvuodesta muutaman auton veroja. ”Ei pystytä maksamaan”!
Verot kuitenkin pyyhittiin pois ja autojen ostohinta oli budjetissa siirretty Opetushallituksen momentille.
Kyllä sama menetelmä toimii Sisäministeriössäkin – Ei siellä todellisuudessa siirretä rahaa ministeriöstä toiseen – Siinähän ei ole mitään järkeä.
Jeesin rajoitettu ymmärryskyky puskee hieman joka välissä pintaan. Hänhän on je aiemminkin kertonut EI-käyttävänsä ”vakkaria”, koska se vaihdattaa automaatilla ajettaessa oman päänsä mukaan.
Nyt Vakkari on ongelmantekijä ohituksessa?
Kun ei ole ymmärtänyt säätimen toimintaa, niin ei ymmärrä sitä – hienoa logiikkaa, joka sen toimintaan on liitetty. Säädinhän toimii, kun ei kuljettaja tee mitään, pyrkien pitämään nopeuden säädettynä. Sen Jessi ilmeisesti jotenkuten ymmärtää. Mutta: kun kuski painaa kalossinsa jarrupolkimelle, säädin lähtee pois pelistä. JOS ja KUN tulee eteen alinopeutta nyssyttelevä auto, kuski voi polkaista kaasua, jolloin ohitus tapahtuu turvallisesti ja nopeasti. Kun kiihdytys loppuu, vakkari jatkaa siitä, mihin jäi. Samoin esim isompaa vastamäkeä varten voi kiihdyttää ilman, että säädin sekoaa.
Automaattilaatikko taas on ilmeisesti etevämpi käyttämään optimaalisia moottorin kierroksia – kuin esim. Jeessi. Tarinahan kertoo, että monissa autoissa, joissa on hyvin vääntävä kone, tumpelo kuski vedättää liian isolla vaihteella – homma, joka rasittaa vaihdelaatikkoa varsinkin kolmisylintereisessä voimalinjassa, kun vedätellään isoimmallalla vaihteella jopa alle 80 km/h.
