Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tuollaiset Myyrä-ojat voi vetää ihan hyvin vaikka viiden metrin välein. Pillari kulki kävelyvauhtia, eli reilu kymmenen kilometriä päivässä, eikä muita kustannuksia.
Kuivatusteho oli varsin riittävä aikalailla kosteillekin paikoille.
Pitänee vääntää rautalangasta. Sijoittaja ostaa ammattitaidolla perustetun viljelymetsän, jossa on hyvälaatuisia nuoria puita 2000 kpl/ha. Puiden keskikoko on siinä vaiheessa 50 litraa. Annettuaaan sijoituksensa kasvaa kymmenen vuotta, niiden keskikoko on 100 litraa, eli puupääoma on kasvanut 100 %.
Ahne hätähoususijoittaja tekee avohakkuun, koska seuraavana kymmenvuotiskauten puupäoma lisääntyisi vain 50 %. taitavana myyjänä hän myisi puut kahden tukin puina, joista ostaja tosin ei saisi kuin korkeintaan parruja.
Toinen sijoittaja tekisi tässä vaiheessa harvennuksen, jossa kertymä voisi olla 100 kiintoa /ha. jäljelle jäisi toinen sata kiintoa 1000 :ssa rungossa, joiden kasvukyky olisi edelleen kova. Nämä puut kasvaisivat taas kymmenessä vuodessa 100 %:n lisäkasvun. Nyt olisikin jo tukkia myytävänä, ehkä jopa kahdenkin tukin puita.
Myydään puolet rungoista, jolloin jäljelle jää 500 r / ha. kasvatetaan niitä kymmenen vuotta ja taas on puumäärä tuplautunut ja kaikki rungot ovat kolmen tukin puita. SITTEN TEHDÄÄN AVOHAKKUU.
Näin tehdään, jos pankinjohtaja ei hätyyttele vekselien kanssa.
Puukin ajatus on aika hyvä Jeessinkään ei tarvitseisi kontata ojia pitkin, kun ne olisivat ”salassa”.
Joskun koneiden yleistyessä tehtiin jossain määrin ilmeisesti ”myyrä”- salaojia metsiin. siis kohtalaisen vankka vaturi veti puukkoa maan sisällä ja siellä oli ”torpedo, joka pusersi tunnelin siihen syvyyteen, johon laite ylettyi. Joskus kuljin sellaisen alueen poikki, jossa toisinaan kuului veden lorinaa maan sisältä. Kun ihmettelin sitä, huomasin maanpinnalla selvän juovan, jonka kasvillisuus oli erilainen ja seuratessani sitä, löytyi paikkoja, joissa oli pienehkö reikä, jossa vesi virtasi. Ojituksesta oli kulunut jo useampi vuosi, mutta ainakin jotkut ojat toimivat jotenkin. Puu kasvoi kyllä ihan mallikkaasti.
Kuitenkin paras vakuutus on tehdä hoitotoimenpiteet ajallaan. Lähtien taimikohoidosta, ensiharvennuksesta kakkosharvennukseen ja jopa ns. väljennykseen.
Silloin metsä kestää parhaiten paikalliset tuulet ja tuiskut. Trombi on tietenkin eri juttu, mutta metsätilat eri tilkkuina maailmalla, ei trombi iske kaikkiin, jos niitä on vaikkapa kymmenen eri tilaa.
Hoitamattomia metsiä ei tietenkään pitäisi alkaa hoitamaan muuten kuin ”katkaisuhoidolla”.
Halvalla hyvään tulokseen pääsee, kun nykyään tehokas ympäripyörivä kaivukone kaivaa kohtuullisella tuntitaksalla pironmoista vauhtia ojia ja samalla tasoittaa tien pohjaa nyppimäjjä kantoja ja kiviä pois.
Kunnon kanavat vaan molemmin puolin ja kaikki kelvollinen tavara tien runkoon. Vinkkinä voisi pitää rautatien runkoa. eikö olekin lähes koko matkalta kiskot penkereen päällä? Siinä on kuivaa runkoa jopa metritolkulla, eikä siihen vaikuta satee eikä pahemmin roudat eikä poudat.
Pohjanmaalla on joka toinen naapuri mulkku. Eikä heidän maalleen saa astua oikeastaan ilman kysymistä. Mitään ei voi edes lainata,
Kyllä haapa tunkee juurensa joka paikkaan siinä kuin muutkin puutkin. Kosteutta ja ravintoa etsiessään täyttää juuristolla salaojat. Sen takia monin paikoin pelloillakin oltava salaojaputkien ympärillä aikamoinen kerros tavaraa, ettei juuristo pääse putkiin.
Kaksi tontinomistajaa riitaantuivat toisen tontilla olevien aivan rajan pinnassa kasvavien jo tukkikokoisten haapojen olemassaolosta. Puuton naapuri oli vahvasti sitä mieltä, että haapojen juuret tukkivat hänen salaojansa, – puut pitäisi tappaa. puiden omistaja ei suostunut, eikä kaupungin viskaalitkaan antaneet apuja.
Puuton naapuri hoksasi, että haavan versoja ilmestyy hänen nurmikolleen, hän jätti nurmikon leikkaamatta ja kun haavanversot olivat n. polvenkorkuisia, hän pienellä sumutinpullolla kasteli versojen lehdet Glyfo-seoksella. Kaikki haavat kuolivat – Niin isot kuin versotkin.
Puiden omistaja nosti metakan, mutta kukaan ei tukenut hänen ajatustaan, että ”Käräjille! ! ”
Kun versot olivat tyystin kuolleet , puuton naapuri leikkasi nurmikon… On se Glyfosaatti vaan hyvä aine.
Haavan kaulaamisessa ei mennä niinkään syvälle kuin taskutuksessa.Parhaiten kaulaus tapahtuu kiihkeimmän kasvun aikaan, kun kuoren alla nesteet virtaa. Työkaluna voisi käyttää vesuria, jolla kuori leikataan poikki ympäriinsä ja sitten sitä viilletään, että sen voi kiskoa / vedellä / repiä – irti puuaineksen päältä. Tyven olisi hyvä kuoria vähintään useampi kymmenen senttiä, jos kuorii metrin, niin aina parempi. Kaikki kuoriaines pois.
Taskutus pitää tehdä: Kuoren alle mielellään kaarevalla terällä haava, johon muodostuu pieni ”tasku”, johon laitetaan taskutuspistoolilla 1 millilitra taskutusainetta. Yksi tasku jokaista läpimitan tuumaa kohti, taskut voivat olla samalla korkeudella, mutta eivät päällekkäin.
Unohdetaan porakoneet ja moottorisahat, tehdään kerrankin ohjeiden mukaan.
Gla. Jeessin teknisenä neuvonantajana sinun kannattaisi ehkä tutkia rekisteriote ja sen merkinnät, vai päätyikö Jeessi alkukiimassaan valehtelemaan valinnoistaan?
Kun väitetään, että renkaan paksuus on merkinnän mukaan 55 mm, on se mitattaessa jotain muuta esim 205 mm:n renkaissa, joiden profiili on 55. vannekoon isontaminen yhdellä tuumalla kasvattaa esim maavaraa sen voimalla n. 12,5 mm. 55 milliä paksun renkaan vaihtaminen 55 profiiliseksi ja vannekoon pysyessa tuolla rengaskoolla nostaa maavaraa pyöreästi kaksi tuumaa.
Polkupyörän renkaiden tuumamitoitus on luku sinänsä.
