Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Mutta onko Jeessin renkaat rekisteriotteen mukaiset justiin eikä melkein?
Jos kantoon jää kymmenen senttiä ja tukkirunkoja on 400 kpl / ha, jää sinne todella kymmenen tukin verran puuta. jeessihän jyrsii ne Tilhillä ”poltinpuiksi” ja ne ovat niin pirun hyviä ja edullisia.
Huoltamattomalla pikkusahalla tukkipuun kantojen lyhentäminen polttopuuksi ei ole kaikkein viisainta hommaa, jos sen taloudellista puolta ajattelee.
Pohjanmaalla on pellon vuokrahinta 0 – 150 € /ha.
Kyllä Ruisleipä on – jos se on tehty nostattamalla oikealla taikinajuurella, eikä hiivaa lainkaan. Leiväntekijöitä on tuhansia, mutta hyvää hapatettua ruisleipää ei monesta pajasta tule.
Kun poikkean paikalliseen K- markettiin , on aika vaikeaa hiippailla ruisleipähyllyn ohi, kun siinä on samana päivänä leivottua – maakunnan parhaat – tunnustuksen saanutta ruis-reikäleipää. Yksi leipä kerrallaan kärryyn ja joka toinen päivä samanlainen. Valehtelematta leipä on sellaista, että sen halkaistun viipaleen päälle kun vetäisee levitteen , mielellään voita ja sopivaa juustoa viipaleen, niin kaikki maut ovat kohdallaan.
Ruis kasvaa kyllä ihan hyvin myös ”Kytösavun aukeilla mailla”, mutta hehtaarisato tahtoo jäädä niin pieneksi, että kasvattavat ennen vaikka rehuperunaa.
Etelä – ja Varsinais-Suomessa 8 tonnin vehnäsadot ovat mahdollisia, mutta Tollon maisemissa viisi tonnia /ha on jo saavutus. Kun vielä laatuvaatimukset huomioidaan, niin pohjanmaalla tulee rehuvehnää, Varsinais.Suomessa leipäviljaa.
Etelä-Suomessa tuotetaan pelloissa juurikasta, öljykasveja, vehnää, marjoja ja kuminaa. Esim vehnän hehtolitrapaino on tuntuvasti kovempi Varsinais-Suomessa kuin Etelä-Pohjanmaalla, jossa se vielä jotenkuten kasvaa.
Eikö ne mitanneet karsintaterillä? ? Kalibrointi ! !
NS ”Koivuviha” oli aikoinaan ihan olosuhteisiin pohjautuva ”ratkaisu”. Kun Suomessa siirryttiin esim rautateillä kivihiileen, turpeeseen ja lopuksi dieseliin, sekä talojen lämmityksessä polttoöljyyn, näytti koivun tarve jäävän aivan olemattomaksi.
Sitten Savolaisten pelastukseksi perustettiin Savon sellu, joka alkoi purkaa koivusumaa. Tampereella Iielahteen tuli myös koivua kuiduttava laitos ja koivusuma alkoi purkautua.
Toki metsäammattilaiset tekivät johtopäätökset silloin, kun koivua ei kukaan ostanut, että kaikki vaan maahan! ”Metsiemme valkoinen valhe” – luki joissakin julisteissa.
Meidän kotitilan rajanaapurina oli Ruuskehveli, kuuluu nykyään UPM:ään, jolla oli komeaa metsää siinä tien molemmin puolin. Yhtenä kesänä työryhmä kulki metsän läpi ja hakkasi kohtalaisen järeääkin koivua maaha – kaikki pois. Myöhemmin sama alue avohakattiin ja siihen istutettiin Rauduskoivikko – On jo ihan kookasta.
Niin muuttuu maailma – Eskoseni.
Pohjanmaa on ollut rehuvilja-aitta. Nykyään siellä taidetaan jo perunaa ja ohraakin kasvattaa.
Mehtäakka. Vanhaan – arvokkaaseen metsään, jonka puusto muodostuu etupäässä järeistä rungoista, on todella vaikea tehdä jatkuvan kasvatuksen periaatteella sellaista jälkeä, että se hivelisi silmää. Kun keskitytään järeimpien puiden poistamiseen, niin hakkuukoneen pitäisi olla järeimmästä päästä.
Jos hakkuu tehdään sulan puun ja sulan maan aikaan, jälkiä jää. Pitkiä – isoja kuusia hakatessa on vaikeaa – usein jopa mahdotonta, nähdä korkealla olevia haaroittumisia jne. Ne puut pitäisi nauhoilla merkitä ennen hakkuuta, jos haluaa täydellisen tuloksen.
Kun aloituksen aikana jo näkyi, että pieleen menee, peli olisi pitänyt viheltää poikki ja keskustella asia avoimesti kuskin kanssa.
Kyllä periaate pitäisi olla, että ”Hankalimmatkin akat hoidetaan” – ja niin, että he ovat tyytyväisiä.
Motokuski on ihminen siinä kuin muutkin. Luulenpa, että häntä ei pidä kohdella kuin rikollista – ainakaan ennen savotan alkua. Koska kuvion rajat ja tilan rajat ovat itsellekin hämärän peitossa, kannattaisi ehkä epäselvissä tapauksissa katsoa rajauksia, selkeissä se on turhaa.
Jos kuski on nainen, älä tee Jeessin virhettä, hän yritti iskeä, jos mies – niin sitten älä ainakaan…